Must Puudel ehti hurmata rennon boheemilla meiningillään Müürivahekadulla päivälleen yhdeksän vuotta. Tämän suositun paikan ystävillä hyppäsi sydän kurkkuun, kun alkoi kantautua ensimmäisiä huhuja sen lopettamisesta. Olisiko korona vaatinut näin suositun uhrin? Mutta ei! Pian ensimmäisten huonojen uutisten jälkeen onneksi tuli uusia, positiivisempia tietoja. Must Puudel ei lopetakaan kokonaan, vaan ainoastaan muuttaa uuteen osoitteeseen. Iso helpotus! Hyvästi vanha boheemi Must Puudel…

EDIT: PIkkpoiss-kahvilaa ei enää ole! Se joutui surukseni sulkemaan ovensa koronatalven aikana. Jätän tämän jutun kuitenkin muistoiksi mukavasta paikasta.  – – – – – – – – ”Lähtipä eräs pitkä pikkupoika keittiöön, laittoi esiliinan eteen ja vohveliraudan lämpiämään. Hän sekoitti taikinan ja paistoi elämänsä ensimmäiset vohvelit äidilleen ja isälleen. Muutamaa vuotta myöhemmin vähän entistäkin pidempänä seisoi samainen poika kokkikoulun oven…

EDIT: Koma on valitettavasti sulkenut lopullisesti. Jätän tämän jutun kuitenkin historian lehtien havinaksi ja muistoksi menneistä herkkuhetkistä tässä oluenystävän keitaassa. – – – – – – – – Edellinen, pientä perheravintola Closia käsitellyt postaukseni keräsi paljon positiivista palutetta – jopa muutama tallinnalainen kertoi kuulleensa paikasta ensimmäistä kertaa. Otetaanpa siis perään toinen vastaava, pieni ja vähemmän tunnettu: Closin kanssa samaisella Telliskivi-kadulla…

Mistäköhän mahdoin alunperin kuulla tästä paikasta? En muista. Olisiko ollut niin, että silmä osui siihen Google-kartalla katsoessani mitä löytyy Arsi-maja taidekeskuksen lähettyviltä. Niin tai näin, tämä Söökla-niminen ravintola oli mitä mainioin löytö! Taisinpa muuten saman tien tehdä virheen: Söökla ei kutsu itseään ravintolaksi, vaan kuten vironkielinen nimikin antaa ymmärtää ruokalaksi. Ja sellaiselta se näyttääkin. Mutta ei mennä vielä siihen, vaan…

Olen kuullut, että jos haluaa halpaa ja hyvää, niin pitää ostaa kaksi: yksi halpa ja yksi hyvä. Vurle Café Telliskivessä osoitti väitteen vääräksi tarjoillessaan maukkaan lounaan todella edullisesti. Löysin Vurle’n aivan vahingossa. Olin menossa lounaalle Rahva Raamat -kirjakaupan ravintolaan, josta on tullut yksi uusista suosikkipaikoistani. (Kurkkaa muuten juttu siitä täältä, ja veikkaan että siitä tulee äkkiä monen muunkin suosikki.) Olin…

EDIT: Tru on valitettavasti joutunut sulkemaan lopullisesti ovensa. Jätän tämän jutun kuitenkin muistoksi menneistä, sillä Tru ehti ehti valtaaman monen Tallinnankävijän sydämen. – – – – – – – – – – Tuntuu kuin Tallinnaan aukeaisi uusia ravintoloita lähes viikottain. Tällaisen satunnaisen matkailijan kannalta on hienoa, kun kaupungista löytyy joka reissulle uutta nähtävää. Kaikkien rohkeiden uusien yrittäjien soisi tietysti onnistuvan,…

Kaku on lyhenne sanoista Kalaranna Kultuurikuur. Kalarannan ja kultuurin ymmärtää suomityttökin, ja kun nettisanakirja kertoo kuur-sanan tarkoittavan vajaa, niin palaset alkavat olla kasassa. Kalasatamassa olevassa vajassa tosiaan on kultturelli meininki. Kun olen Sooloiluja-reissulla, työnnän nokkani milloin missäkin sattuu ovi olemaan auki. Varmaan ihan maailman ärsyttävin turistityyppi, mutta toisaalta olen sillä tekniikalla kokenut mitä mainioimpia yllätyksiä. Tämä Kalarannan kulttuurivaja on mainio…