Tallinnan Little Italy
Tunnetko käsitteen Little Italy? Se tarkoittaa italialaisen väestön asuttamaa kaupunginosaa jossain muualla kuin Italiassa. Little Italy -termiä käytettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla New Yorkissa, josta se on levinnyt vähitellen muuallekin. Viime reissullani keksin, että Tallinnassahan on oma pieni Little Italynsa! Un momento per favore – jatka lukemista, niin kuulet missä. Hurmaava Mario ja Marion hurmaava kauppa Minulle välähti Little Italy…
Kalamaja pruulikoda: panimo pihan perällä
Alkukesäinen Kalamaja kukkii ja tuoksuu. Istun tunnelmallisen puutalon pihalla maistelemassa olutta paikan omistajan kanssa. Hänen lapsensa kavereineen leikkivät pihaleikkejä, viereisessä tuolissa istuva vanha rouva tarkkailee tilannetta. Nyt ollaan niin erikoisessa paikassa, että tästä haluat kuulla lisää: kyseessä on mikropieni panimo Kalamaja pruulikoda. Tallinna onnistui taas kerran yllättämään! Onnekas vahinko Toisinaan löydän kiinnostavia paikkoja aivan vahingossa. Tämän pikkuriikkisen panimon kanssa kävi…
Pieni tee- ja kahvikauppa Vanhankaupungin laitamilla
Muistatko kun kerroin pienestä Kehrwieder-kahvikaupasta, jonka ohi olin painellut ehkä sata kertaa ennen kuin lopulta kävelin ovesta sisään? No tässä on toinen samanmoinen! Vanhankaupungin laitamilla on nimittäin pikkuriikkinen tee- ja kahvipuoti, jonne menin sisään vasta viimeisimmällä reissullani. Miksi ihmeessä? Ehkä siksi, että joskus joku paikka on niin lähellä, että sen alkaa ottamaan itsestään selvyytenä. Nunnekadulla oleva pieni tee- ja kahvikauppa…
Gate 21 ja matka designin maailmaan
Kävelin eräänä sateisena päivänä omissa ajatuksissani Virukatua myöten ulos Vanhastakaupungista: Viru-portin läpi, ja ohi kukkakaupparivistön. Siitä tulee käveltyä niin usein, että kadun kummankaan laidan puoteihin ei juuri tule kiinnitettyä huomiota… paitsi tällä kerralla! Havahdun ajatuksistani: osuiko silmiini juuri jotain uutta? Onko tässä aina ollut tällainen kauppa? Gate 21. En ollut ennen huomannut sitä, joten sateenvarjo kiinni ja ovi auki. Pakko…
Viihtyisä vahinkolöytö Kuusk hernesto
Tallinnan reissuni ovat usein melkoista lompsimista paikasta toiseen. Toisinaan seuraan selkeää päiväohjelmaa, toisinaan taas haahuilen ilman suurempaa päämäärää. Joskus näillä satunnaisilla vaelteluillani törmään vahingossa ja suunnittelematta johonkin mukavaksi osoittautuvaan kauppaan, ravintolaan tai kahvilaan. Kahvila Kuusk hernesto jos joku oli juuri sellainen tapaus! Kuusk hernesto on muotikadun naapurissa Viime kesänä yhden tällaisen haahuiluretkeni kohteena oli Baltmanin muotikatu. Tiedätkö mikä se on?…
Tuoksuva suklaa- ja kahvikeidas Kehrwieder
Vanhassakaupungissa on edelleen paikkoja, joiden ohi saatan kävellä jopa useampia kertoja päivässä Tallinnassa ollessani, mutta joihin ei tule koskaan poikettua sisään. Tai vielä pahempaa: niihin ei edes kiinnitä enää huomiota, kun silmä on niin tottunut niiden olemassaoloon. Meripihkakauppa tuolla ja pellavamyymälä täällä… Samaan kastiin kuului Kehrwieder kahvinpaahtimo, kunnes yhtenä päivänä päätin ohi pyyhältämisen sijaan tarttua ovenkahvaan. Oven takaa löysin hurmaavan…
Nõmmen tori täynnä värejä ja tunnelmaa
Turun kauppatori, Tallinnan keskustori, Balti jaaman tori… toreilla on ihana tunnelma, eikä Nõmmen tori ole poikkeus. Nõmmehan on reilun kymmenen kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Se vaikuttaa omalta pieneltä kylältään, ja sitä Nõmme itse asiassa olikin 40-luvulla ennen kuin se liitettiin Tallinnaan. Tallinnasta irrallista tunnelmaa on omiaan lisäämään se, että kylän keskeltä löytyy vilkas ja elinvoimainen tori. Olen pyörinyt Nõmmen suunnalla…
Märss = taitava Liisi ja herra Harley
Saatat ehkä muistaakin aikaisemmat juttuni Põhjalan entisestä kumisaapastehtaasta: ensimmäinen niistä esitteli aluetta ennen kuin siellä oli tapahtunut juuri mitään, ja seuraavassa kerroin sympaattisesta Karjase Sai -leipomosta. Kummassakaan en kuitenkaan maininnut alueen todellista uudisraivaajaa, lahjakasta ja luovaa Liisi Püssia ja hänen Märss-reppujaan. Liisi oli asettunut Põhjalaan jo ennen kuin kävin siellä ensimmäistä kertaa viime vuoden toukokuussa – siis kuukausia ennen seuraavia vuokralaisia. On…
Kalasaba – aarreaitta vai rytökärpän pesä?
Minun ei tarvitse miettiä omaa vastaustani hetkeäkään: aarreaitta! Mutta mikä ihmeen Kalasaba? Tai mikä rytökärpän pesä? Niin meilläpäin kutsutaan paikkaa, jonka järjestyksessä on ”vähän” toivomisen varaa. Joka tapauksessa nyt pääset kurkkaamaan paikkaan, jossa veikkaan ani harvan lukijani käyneen. Tämä pieni retki on samalla oppikirjaesimerkki siitä, mistä Sooloiluja-sivustolla on kysymys: kuulen jostain kiinnostavasta (ja välillä eriskummallisestakin) paikasta, lähetän sinne viestiä, ja…
Katariinan kilta on yksi Vanhankaupungin salaisista helmistä
Sitä kuulee aika usein sanottavan, että Vanhakaupunkin on niin nähty, eikä sieltä ole enää pitkään aikaan löytänyt mitään uutta. Laitan näissä väitteissä hanttiin kuin terrieri Sidostesukka-mainoksessa (vertaus taitaa aueta vain kaltaisilleni keski-ikäisille). Todistusaineistoksi olen esitellyt niin Salaisen puutarhan, Vanhankaupungin sivukujat kuin Dominikaaniluostarinkin, eikä moni ole Kellerteatterista ja sen kahvilastakaan kuullut. Nyt on aika esitellä taas yksi tuntemattomampi nähtävyys: Katariinan kilta. Tai…
