Söökla tarjoilee ruokaa silmille ja massulle
Mistäköhän mahdoin alunperin kuulla tästä paikasta? En muista. Olisiko ollut niin, että silmä osui siihen Google-kartalla katsoessani mitä löytyy Arsi-maja taidekeskuksen lähettyviltä. Niin tai näin, tämä Söökla-niminen ravintola oli mitä mainioin löytö!
Taisinpa muuten saman tien tehdä virheen: Söökla ei kutsu itseään ravintolaksi, vaan kuten vironkielinen nimikin antaa ymmärtää ruokalaksi. Ja sellaiselta se näyttääkin. Mutta ei mennä vielä siihen, vaan peruutetaan vähän taaksepäin ja siihen, miten onnistun sinne ylipäätään löytämään.
Se ei nimittäin käynyt ihan helpolla. Vaikka olin Söökla-nimen kartalta nähnytkin, meinasi usko loppua kesken, kun yritimme löytää sitä keväisessä vesisateessa kädet kohmeessa ja lahkeet märkinä. Mies alkoi taas vähän ilmoitella mielipidettään siitä, että mitäpä jos välillä mentäisiin ihan vaan johonkin helposti löydettävään ravintolaan, jossa muutkin turistit syövät. Vaan kun Sööklan ovi löytyi, niin mielikin muuttui.
Söökla tarjosi palan painikkeeksi aikamatkan 80-luvulle
Oven takaa aukesi melkoinen retroruokala! Suuri sali on sisustettu hulvattomalla kokoelmalla 80-luvun huonekaluja, tekstiilejä, astioita, sisustustavaraa, lehtiä, kirjoja, matkamuistoja… kuvat puhukoon puolestaan. Siinä meinasi kuvaajalla ruoka jäähtyä, kun kiertelin ympäri salia myhäillen niin Misha-karhuja, rintaneulakokoelmia kuin huonekalujen hämmentäviä kasarikuosejakin. Olimme syömässä lounasajan lopulla, joten sain onneksi haahuilla tyhjässä ruokasalissa kamerani kanssa ketään häiritsemättä.
Lounas Sööklassa ei paljon kukkaroa kevennä
Eikä kyllä kevennä vatsaakaan, sillä edulliseen hintaan saat melkoisen reippaan annoksen kotoisaa arkiruokaa. Lounaslista vaihtelee päivittäin, ja hinnat ovat kalleimmissakin annoksissa vain viiden euron luokkaa. Keitot maksoivat 2,50 ja iso osa päivän annoksista 3,50. Hullun edullista siis.
Söökla avaa ovensa jo aamiaisaikaan, mutta vain arkipäivisin. Yhdeksästä yhteentoista tarjolla on aamiaisannoksia kuten puuroa, pannukakkuja ja munakkaita. Siitä eteenpäin on vuorossa lounasmenu.
Retrohenkiselle ja edulliselle lounaalle pääsee helpoiten ja nopeimmin kiskoja pitkin. Nõmmen suuntaan menevät paikallisjunat pysähtyvät Sööklan vieressä olevalle Tondin asemalle, ja raitiovaunujen 3 ja 4 päätepysäkki on aivan sen ikkunoiden takana.
Paikkaa voi varata myös yksityistilaisuuksiin, ja mikäli Sööklan nettisivuilta oikein ymmärsin, niin sali on myös suosittu yksityisten kasaribileiden pitopaikka. Ei ihme, sillä ympäristö sopii siihen enemmän kuin hyvin!
Lisää retroa? Täältä pesee!
Tässä rautaisannos paikkoja, joiden sisustuksessa on mahtava retromeininki – joissain aito, toisissa sisustussuunnittelijan tekemä. Sooloiluja viihtyy näissä kaikissa!
- August vanhassakaupungissa on auki aamuvarhaisesta, joten meinikiä löytyy aamupalasta illan klubimeininkeihin saakka.
- Augustin läheltä löytyy Must Puudel, jonka retrosisustus hurmaa. Ruokaa tarjolla koko päivän aamusta iltaan.
- Tämä on aitoa retroa! Balti Jaaman torin ja Telliskiven välistä löydät tämän ruokalan, joka kaikkien pitäisi kokea ainakin kerran – ennen kuin se häipyy historian hämärään!
- Telliskivi oli miehitysaikaan elektroniikkatehdas, ja tämä tila tarkoitettu sen työväen virkistyskäyttöön. Nykyään se on klubi, joka on mielestäni yksi kaupungin kiinnostavimmista.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Tallinnan paras aaminen? Testissä Kohvik Klaus
Von Krahli Aed on Rataskaevu-kadun kestosuosikki
5 Comments
ninni
Tätä paikkaa ei Googlen mukaan enää ole 🙁
Sari - Campasimpukka
Ai, että tykkään tämmöisistä jutuista. Myönnän, että olen kauhea vellihousu, enkä lopulta mene moniinkaan paikkoihin, joihin pitää vähän etsiytyä, mutta on kiva lukea niistä. Ja sitten pieni kysymys, voisikohan postauksesi olla blogissa pikkuisen isompaa fonttia? Nyt pitää kaivaa silmiklasit päähän, että näkee tai tsuumailla. 😀 Ei mikään valtava vaiva kumpikaan tietty.
Henna Mikkilä
Rohkeus kävellä tällaisiin paikkoihin kasvaa kun menee vaan! Kyllä minuakin välillä jännittää – ja toisinaan rohkeus loppuu kesken. Mutta aina kun menee, niin tyytyväinenhän sitä lopulta on. Hyvä vinkki tuo fonttiasia. Luetko yleensä puhelimella vai läppärillä? Sivusto näkyy kauhean eri tavoilla eri alustoilla ja käyttöjärjestelmissä. Pitää tutkailla asiaa.
Sari - Campasimpukka
Luen sekä puhelimella, että koneella. Minun läppärini näyttö ei ole kauhean iso, joten teksti tosiaan on melko pientä. Olen vastikään omassa blogissani suurentanut fonttia ja sain jostain neuvon, ettei rivin pitäisi olla kovin pitkä, niin että se saa ikäänkuin yhdellä vilkaisulla luettua, joten kun kappaleen leveys ei ole kovin suuri, teksti tietysti pitenee… Ja kun olen tietokoneessa ompun käyttäjä, sitä tottuu siihen, miten sillä näkyy. Joskus jos vilkaisee omaa tai tuttuja blogeja windows-koneella, näky on usein tosiaan aika erilainen.
Henna Mikkilä
Tuo tekstin koon ja kappaleiden pituuden suhde tosiaan on yksi haaste – ja rivi ei tosiaan saisi olla liian pitkä. Ne tosiaan saisi maltillisemmaksi tekstikokoa suurentamalla, mutta sitten taas kokonaispituus kasvaa. Melkoinen palapeli :). Olen tosi kiitollinen palautteesta, ja tutkin todellakin asiaa. Minulla on visualistina se ongelma, että tekstiä katsoo enemmän ulkonäön kuin luettavuuden kannalta. Graafikkojen ammattitauti.