Kellarikierros ja 100 Õllekoht
Vasta illalla tajusin, että olimme tehneet sinä päivänä todellisen kellarien kierroksen! Mikäs sen parempaa ohjelmaa, sillä kyseinen lauantai oli niin tuulinen ja sateinen, että Vanhankaupungin kellarit olivat täydellisiä paikkoja sen viettämiseen. Kun päivän saldona oli vielä muutaman itselleni uuden paikan löytäminen, niin sade ei lopulta haitannut ollenkaan! Suorastaan päin vastoin: se oli hyvä tekosyy siirtyä yhdestä kellarista toiseen.
Joistain löytämistäni kellareista olen jo kirjoittanut aikaisemmin, mutta tämän mainitsen nyt ensimmäistä kertaa: baari nimeltä 100 Õllekoht. Se tarkoittaa sadan oluen paikkaa. Sataa sataa ropisee, ja Henna kellariin kipaisee. Tulkaa perässä!
Lounasta ja historiaa ennen ensimmäistäkään – saati sataa – olutta
Maanalaisen päivämme ensimmäinen kellari oli ravintola Glorian veinikelder, jossa söimme lounaan. Se järjestikin sen kokoluokan positiivisen yllätyksen, että tämä postaus piti naputtaa ilmoille saman tien käynnin jälkeen! Tiedätkö tunteen, kun joku paikka on niin hyvä, että manaat ainoastaan sitä että menit sinne vasta nyt. Glorian jos jonkun kanssa kävi niin. Se ampaisi Vanhankaupungin ravintoloiden suosikkilistalleni niin että heilahti.
Kellarista kellariin: lounaan jälkeen siirryimme kasvoja vasten piiskaavaa sadetta vastaan taistellen Bastionin käytävien suojaan. Siellä oltiin parisen tuntia semmoisten maamassojen alla, että sateista ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Myös se oli positiivinen yllätys – olin tyhmyyksissäni jotenkin ylenkatsonut koko nähtävyyden. Siitäkin olen kirjoittanut pidemmän oman juttunsa, joka kannattaa lukea täältä.
Bastionin tunnelien kierroksella opin, että niiden kanssa risteää toinen, vanhempi tunneli: Vanhankaupungin vesihuollosta aikoinaan vastannut vesilinja. Kelloni alkoivat kilkuttaa: olin nähnyt kuvia kiinnostavan näköisestä baarista, joka kuulemani mukaan olisi todellakin entisessä vesitunnelissa. Kellojen kilkatus koveni: sehän on tietysti pitkään ”vielä käymättä” -listallani keikkunut 100 Õllekoht!
Bastionin tunneleita pari tuntia kanssani kiertänyttä janoista miestäni ei tarvinnut kahdesti kehottaa, kun ehdotin että mitäpä jos seuraava kellari olisi olutravintola. Suoraa yhteyttä näillä kahdella tunnelilla ei ole, joten pikainen pyrähdys sateeseen ja sateinen siirtymätaival tunnelista toiseen!
Päivän kolmas iloinen yllätys: 100 Õllekoht
Sisäänkäynti baariin on piilossa: osoite näyttää Harjukadulle, mutta ovi on kyllä pitkällä nurkan takana Rüütlin puolella. Kun kadulle ei juuri muuta näy kuin kyltti oven päällä, niin tämän paikan taitaa tarvita markkinoida itseään toden teolla saadakseen ihmiset löytämään itsensä. Niinhän meillekin kävi! Vaikka olin kyllä tiennyt paikasta, niin vasta nyt laskeuduin portaat alas sen holvikellariin.
Ja olipa hyvä että laskeuduin, sillä siellähän odotti mitä mainioin tunnelma ja vakuuttavan näköiset olutvalikoimat. Paikka on myös pienpanimo-oluiden kauppa, joten oluenystävän kannattaa todellakin ottaa 100 Õllekoht matkaohjelmaansa. Tai ehkäpä he ottavatkin jo, ja vain minä myöhäisherännäinen löysin paikan vasta nyt.
Tila on hieno, ja heti huomaa että tämä pitkä tunneli johtaa Bastionin tunnelien suuntaan. Vain muutama sata metriä eteenpäin ne risteävät maan alla: 100 Õllekohdan vesitunneli jatkaa suoraa kulkuaan Bastionin tunnelin tehdessä kaaren sen ylitse häiritsemättä tämän vanhemman kanavan toimintaa. Nythän siellä ei tietysti enää virtaa vesi, mutta menneisyydessä todellakin virtasi. Nyt virtaa ainoastaan olut hanoista, ja siitähän me otimme ilon irti.
Kyselin Tallinnatärpit Facebook-ryhmässäni kokemuksia tästä baarista, ja siellä Esa Vahala kiteytti meiningin erinomaisesti: ”Hyviä paikallisoluita, viiden pikkulasin beer flight joka mahdollistaa edullisemman (ja vähemmän humalluttavan) tavan maistella suuremman kirjon käsityöläisoluita, sekä sydämellinen palvelu. Käymisen arvoinen paikka.” Me emme tajunneet beer flightia ottaa, mutta siinäpä erinomainen syy seuraavaan visiittiin!
Marita Välimäki samaisessa ryhmässä suosittelee myös 100 Õllekohtaa: ”Melko hyvä valikoima oluita hanassa ja erityisesti ”kaupassa”. Hintataso kohtuullinen niissä. Hieman haastavat portaat alas huonojalkaiselle. Kiva tunnelma ollut joka käyntikerralla”. Tänne siis todellakin tullaan uudestaankin.
Kellarien kierros jatkuu
Vasta illan illan viimeisessä paikassa tajusin, että päivästä oli tosiaankin tullut kellarien kierros. 100 Õllekohdan jälkeen pysähdyimme pienille stouteille neljänteen kierroksen kellariin, Kuningakadun skottibaari Highlanderiin. Poikani oli kehunut paikan meininkiä (ja erityisesti viskivalikoimia), joten me vanhuksetkin halusimme käydä tutustumassa paikkaan. Eikä se poika väärässä ollut: vauhdikas meininkihän siellä tosiaan oli! Jopa siinä määrin, että aavistimme tunnelman nousevan lähitunteina jopa liian vallattomaksi meidän setä- ja täti-ihmisten makuun.
Aloimme kuitenkin tuntea uuden nälän puraisut vatsoissamme, joten ei auttanut kuin lähteä ruokapaikan metsästykseen. Varauduimme pitkään taipaleeseen, sillä lauantai-ilta ilman pöytävarausta voisi asettaa etsinnälle pieniä haasteita. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen Venekadun Ribessä saimme hyviä uutisia: yksi ainoa pöytä olisi vapaana… kellarissa!
Ribestä en ole vielä kirjoittanut omaa postausta, vaikka siitä onkin tullut meille jonkinmoinen luottoravintola: ruoka ja palvelu on aina erinomaista, ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. Sinne pitää mennä joskus kameran kanssa, jotta saan välitettyä tunnelmia sinullekin. Mutta Riben ruokapatojen ääreen päättyi siis tämä kellarien kierros. Ja mikä oiva lopetus se olikaan! Ribe ei petä.
Kellarikierroksemme kohteet:
Gloria veinikelder: aiempi postaukseni, josta löydät karttalinkit ja linkin heidän nettisivuilleen.
Bastionin tunnelit: omia tunnelmiani, kuvia, sekä linkki heidän sivuilleen. Sieltä löytyy aukiolot ja muut infot.
100 Õllekoht: heidän Facebook-sivunsa ja karttalinkki Harju 6.
Highlander skottibaari: Facebook-sivut
Ravintola Ribe: postausta joudut vielä odottamaan hetken, mutta täällä heidän nettisivunsa.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Rähjäisen takapihan perältä löytyy mainio pieni leipomo
Koma kutsuu ruuan ja oluen ystävää
One Comment
Ada
Vau, onpas kerrassaan mielenkiintoinen maanalainen kierros. Todella hieno tuo Bastionin tunneli, ja olisi myös mielenkiintoista nähdä tunneli, jossa vesilinja kulkee. Täytyy ehdottomasti käydä tunnelissa seuraavalla Tallinnan reissulla. Maanalaisten tunnelien kuvaaminen kiinnostaisi, voisikohan tuollakin tehdä ne ROV-tekniikalla tai ROV-työnä?