Kivijalkakauppa kuin silloin ennen
Kivijalkakauppa tarkoittaa nykykielessä verkkokaupan vastakohtaa eli fyysistä myymälää. Tällainen 60-luvulla syntynyt muistaa kuitenkin sanan alkuperäisen tarkoituksen: kauppa, joka oikeasti on talon kivijalassa.
Suomesta pikkukaupat ovat häipyneet isojen kauppaketjujen puristuksissa, mutta kävelyretkilläni Tallinnassa olen yllättäen törmännyt useampaankin tällaiseen talon alakerrassa olevaan vaatimattoman näköiseen puotiin. Nyt lähdetään kierrokselle katsomaan niitä!
Kivijalkakaupat ovat kuin aikakapseleita. Hyllyillä myynnissä olevat tuotteet ovat kyllä enimmäkseen ihan tätä päivää, mutta tunnelma joltain toiselta aikakaudelta. Itsepalvelua ei ole, sillä kaikki tuotteet ovat tiskin takana. Siellä häärivä myyjä palvelee asiakkaita yksi kerrallaan.
Koska reissaan kamerani kanssa, olen totta kai napsinut kuvia myös näistä mainioista pienistä lähikaupoista. Kadriorgissa on ainakin yksi, ja Kassisabassa parikin. Karjamaalla Koplikadun varressa osuin aivan sattumalta yhteen, ja Pelgulinnan perukoilla toiseen. Jopa yhdessä vanhankaupungin vilkkaimmista turistiristeyksistä on sellainen!
Haluaisitko lähteä kuvakierrokselle Tallinnan kivijalkakauppoihin? Nyt se on mahdollista, kun sain vihdoin otokseni käsiteltyä!
Kuvausluvan saaminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta myyjät tiskien takana eivät suostuneet kameran eteen. Katsellaan siis kaikkea muuta paitsi näitä tätejä.
Suosikkini on Ülle Kelmikülassa
Sinäkin voit törmätä Ülleen, mikäli kävelet Telliskiveen Toompean puolelta. Osoite on Tehnika 15. Tunnistat Üllen ulkoseinän neonkylteistä, kimaltavista kristallikruunuista ja kadulle saakka levittäytyvästä tuotesortimentista. Syksyllä kaupan ulkopuolella komeili valtava kurpitsa, joka vaivoin mahtui myyntitiskin virkaa toimittaneeseen kottikärryyn.
Lue myös tämä: Telliskiven uusin vetonaula on upea Fotografiska.
Jotta pienet persoonalliset kaupat pysyisivät hengissä, kannetaan me turistitkin vaatimattomat kortemme kekoon tukemalla niitä lompakoillamme. Jos siis hammastahna jäi kotiin, tai tekee mieli ostaa viinipullo hotellihuoneeseen, niin käydään välillä Selverien tai Prismojen sijaan kivijalassa!
Kolme kivijalkaa: Kadriorg, Karjamaa ja Kolde
Karjamaalla Koplikadun varressa oleva kauppa on tyypillinen yksityinen minimarketti: ei näy ikkunateippauksissa sen enempää Selveriä kuin Rimiäkään. Sama meno jatkuu sisällä. Parhaat päivänsä aika päivin nähneessä tilassa on pari palvelutiskiä, joiden kummankin takana istuskelee perinteisen näköisiin myyjän vaatteisiin pukeutuneet kyllästyneen näköiset myyjättäret.
Heidän takanaan on kattoon asti ulottuvia hyllyjä, joilla on kirjava valikoima tavaraa. Supermarketeista tutut suuret yksikkömäärät eivät näihin kauppoihin kuulu. Tuotteita on yksi tai korkeintaan muutama paketti per laatu.
Kun tällainen turisti pelmahtaa sisään, palvelu vaihtelee viileän välinpitämättömästä lähes vihamieliseen. Karjamaan kauplusessa oli tarjolla jälkimmäistä, joten en saanut otettua sisätiloista kuvia ollenkaan.
Haluatko tietää lisää Karjamaan alueesta? Lue täältä viisi syytä lähteä siihen suuntaan Tallinnaa!
Kadriorgista löytämäni pikkukaupan myyjärouva oli Karjamaan kollegojaan ystävällisempi, vaikka hänkin kieltäytyi asettumaan kameran eteen. Myymälää sain kyllä kuvata kaikessa rauhassa. En tosin kehdannut räpsiä ihan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä koin myyjättären ehkä jopa pilkallisen hämmästelevän olemuksen inasen painostavana. EDIT: tämä kivijalkakauppa on jutun kirjoittamisen jälkeen sulkenut lopullisesti ovensa. Jääköön kuitenkin mukaan tarinaan henkäyksenä menneiltä ajoilta.
Lue myös tämä: Kadriorg on Tallinnan vihreä helmi! Kaikki alueen nähtävyydet, ravintolat ja kahvilat.
Kolde-niminen puoti Pelgulinnassa on kuulemma paikallinen instituutio. Se kannattaa käydä katsastamassa jo senkin vuoksi, että sitä ympäröivien katujen varsilla on hienoja Oma Kolde -taloiksi kutsuttuja rakennuksia.
Oma Kolde -talot edustavat kiinnostavaa 30-luvun virolaisarkkitehtuuria ajalta ennen toista maailmansotaa. Kolde-kaupan nurkan takana Kolde Puiesteen varrella on upea rivistö näitä alunperin työväenluokalle rakennettuja rivitaloja. Voit kurkkia lisää kuvia Postimees-lehden kuvagalleriasta.
Kiinnostaako tutustua muihinkin Pelgulinnan nähtävyyksiin? Lue siinä tapauksessa tämä!
Mutta siis kivijalkakaupat – mikä näissä viehättää?
Vanhanaikaiset kivijalkakaupat ovat nähtävyys tällaiselle perusturrelle (uusi trendisana, jolla tarkoitetaan vähättelevässä mielessä turistia. Kuvaa minua oikein hyvin). Perinteiset lihatiskit ja niiden takana seisovat myyjät, hyllyille asetellut tuoterivistöt – kaikki!
Mielenkiintoista seurata, miten pitkään näitä vielä Tallinnasta löytyy suurten kauppakeskusten levitellessään lonkeroitaan. Näin on tapahtunut Suomessa, joten odotettavissa on että kehitys menee samaan suuntaan Virossakin. Itse ajattelin pujahtaa kivijalkakauppaan sekä ostoksille että fiilistelemään niin kauan kuin niitä riittää.
5 Comments
Raija
Elintarvikealan kauppoja ei todellakaan paljoa ole kivijalkakauppoina. Eivät pärjää kilpailussa isojen markettien kanssa. Myös kauppahallit ovat muuttuneet viime vuosina. Niistä ei välttämättä löydä enää aiemmin suosimaansa kauppiasta.
Henna Mikkilä
Näin juuri. Kauppahalleista on tulossa semmoisia food courteja. Toisaalta meidän asiakkaiden syy, kun emme myöskään osta enää niistä vaan suurista marketeista. Se on kyllä sääli, että Tallinnan Keskustori tulee lähiaikoina kokemaan täydellisen muodonmuutoksen. Siellä pitää nyt käydä fiilistelemässä niin kauan kuin vanha meininki vielä jatkuu.
Raija
Helsingissä omalla asuinalueellani kantakaupungissa on kyllä vielä kivijalkakauppoja. Ovat poikkeuksetta vaatekauppoja tai sisustusliikkeitä. Usein käy kuitenkin niin että kauppa lopettaa mutta kohta tulee jokin uusi tilalle.
Henna Mikkilä
Se on kyllä todella iloinen juttu! Olisi suuri sääli, jos ne häipyisivät kokonaan kaupunkikuvasta.
Cilla Maria
Kiva postausidea ja sympaattisia nuo kaupat. Harmi, että myyjät on noin nuivia. Minua harmittaa, ettei Suomessa ole kovin paljoa edes mitään erikoisliikkeitä kivijalkakauppoina. Esimerkiksi Amsterdamissa kun kävelee, niin siellä on vaikka mitä pieniä suutareita, juustokauppoja, leipäkauppoja yms. mitkä täältä kotoa on hävinnyt vuosien saatossa. Puhumattakaan noista ”oikeista kaupoista”.