Kellariteatteri yllätti: tunnelmaa holvikellarin täydeltä
Pimeään vuodenaikaan aloitan tunnelmallisten, kynttilöiden valaisemien tunnelmapaikkojen etsinnän. Viime reissullani löysin vanhastakaupungista yhden, joka täytti kaikki toiveeni: kellariteatteri!
Kyllä: teatteri. Tehdään heti selväksi, että minähän en osaa kuin vironkielen alkeet, mutta siitä huolimatta ilta oli unohtumaton elämys.
Ulkoapäin oli mahdoton aavistaa, millainen keidas Uuskadun alkuun kätkeytyy. Ainoa merkki on seinässä oleva vaatimaton kyltti ”Kellerteater” eli kellariteatteri.
Lue myös tämä: toinen eksoottinen kellari vanhassakaupungissa.
Kellariteatteri on paljon muutakin kuin teatteria
Astun tynnyriholvattuun tunnelmallisten pöytälamppujen ja kynttelikköjen valaisemaan tilaan, jossa soi korviani hyväilevä jazz. Olen saman tien myyty!
Ovella minut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi, pyydetään jättämään takki narikkaan ja siirtymään baarin puolelle. Mitä ihmettä – olenko todellakin teatterissa?
Istahdan kynttilän valaisemaan penkkiriviin viinilasi kädessäni todeten nopeasti, että tämä on teatteri minun makuuni! Olen hyvissä ajoin paikalla, joten ehdin ihastella kaikkea näkemääni ennen esityksen alkua: itämaisia mattoja, kultakehyksisiä peilejä, lämmintä valoa luovia pöytälamppuja. Näkymä ja tunnelma on niin viehättävä, että en muuttaisi siitä mitään!
Hetki ennen h-hetkeä näyttämölle astelee totinen hahmo sytyttäen kynttilät kaikessa rauhassa, yhden toisensa jälkeen. Tunnelma alkaa tiivistyä: esitys alkaa.
Kellariteatteri puhuu viroa – mutta se ei haittaa!
Oma kielitaitoni ei todellakaan riitä esityksen dialogin (tai itse asiassa tässä tapauksessa monologin) ymmärtämiseen. Olen lukenut ennalta illan esityksen, eli Edgar Allan Poen Rue Morguen murhat -tarinan juonen, joten yllätyn pysyessäni niinkin hyvin kärryillä.
Rahel Ollisaar näyttämöllä tekee huikean intensiivisen työn. Olen lumoutunut, vaikka suurin osa teksin yksityiskohdista jääkin ymmärtämättä.
Väliajalla tilan täyttää taas pehmeä taustamusiikki, ja yleisö voi hakea viihtyisästä pienestä baarista lisää juomaa laseihinsa tai pientä suupalaa.
Esitys jatkuu tauon jälkeen, ja tunnelma senkun tiivistyy. Kyseessä on murhamysteeri, ja pääosan esittäjä yhdessä särmin takana soittavan kontrabasistin kanssa kertovat uskomattoman intensiivisen ja jännittävän tarinan. Minä ja muut yleisön jäsenet hakkaamme kätemme kipeiksi esityksen päättyessä. Huh mikä elämys!
Teatterin ohjelmistossa on sellaisiakin esityksiä, joissa ei ole vironkielistä puhetta. Teatterin omilla Facebook-sivuilla olevasta tapahtumakalenterista löytyy sekä konsertteja, että myös näytelmiä, joissa ei ole puhetta ollenkaan. Sellaisia ei osunut oman reissuni kohdalle, joten päätin hypätä kielimuurin yli ja mennä nauttimaan tunnelmasta sillä uhallakin, että en ymmärtäisi kaikkea. Olen iloinen että menin.
Keller ei olekaan kellari vaan Keller!
Tätä juttua kirjoittaessani vasta tajusin, että eihän se mikään kellariteatteri ole, vaan Keller-teatteri! Kellari-sana kirjoitetaankin viroksi Kelder, ja tälle ihastuttavalle pienelle paikalle on nimen antanut sen perustaja ja isäntä Vahur Keller.
Tämä hurmaava herrasmies oli se, joka tervehti minua ja muita vieraita astuessamme sisään. Jopas jotakin. No… pidetään nyt postauksen aiheena kuitenkin Kellariteatteri, kun sellaiseen luulin meneväni – ja onhan nimessä luultavasti tarkoituksella sanaleikki.
Kellerteatterin nettisivuilta selviää myös, että kyseessä on Viron ensimmäinen mysteeri- ja trilleriteatteri. Sen upeat tilat ovat vanhassa ruutikellarissa, Paksun Margareetan vuokralaisena. Paksu Margareetahan on entinen tykkitorni, johon aukeaa marraskuun lopulla täydellisesti uudistettu Viron merimuseo. Siitä kannattaa lukea lisää täältä.
Ravintolat ja baarit ovat perinteisiä paikkoja syksyiseen nautiskeluun, mutta mitäpä jos tekisit kuten minä: kokeilisit välillä jotain aivan muuta ja menisit teatteriin! Oman kokemukseni perusteella uskallan suositella.
Osoite: Uus 37
Kellerteateri verkossa: kellerteater.ee ja Facebook-sivut
Aukioloajat: selviää parhaiten heidän Fb-sivuiltaan
Kiinnostaako sinuakin löytää vähän erilaista nähtävää ja tehtävää vanhassakaupungissa?
Lue myös nämä!
- Lähellä Kellerteateria on Furry Owl, joka on Tallinnan pienin baari. Siellä ei viini tai olut paljon maksa, ja tunnelmaa on vaikka muille jakaa. Lue pörröisestä pöllöstä lisää täältä.
- Myös Nãganagassa on rentoa tunnelmaa katutason alapuolella. Olen kuullut siitä kehuja muiltakin, joten lue ihmeessä tämä juttu ja käy itse testaamassa. Varo kuitenkin päätäsi, kuten tuon postauksen kuvista voit huomata.
- Päiväkävelylle vanhankaupungin sivukujille? Suosittelen! Voit löytää aivan uudenlaista nähtävää.
- Seuraa Sooloiluja-sivustoa Facebookissa! Näin pysyt parhaiten ajan tasalla siitä, minne seuraavalla Tallinnan reissullasi kannattaa suunnistaa.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Kumu hurmaa kerta toisensa jälkeen
Hortus Musicus ja erilaista äijäenergiaa
