Kaunis Müürivahe-katu
Kävelyt

Müürivahe päästä päähän: lähde mukaan kävelylle!

Müürivahe on yksi suosikkikatujani Vanhassakaupungissa. Miltä kuulostaisi pieni virtuaalinen kävely kadun päästä päähän? Aloitetaan Vapaudenaukion seuduilta Harjukadun risteyksestä, ja jatketaan koko kauniisti kaartuva matka päätepysäkkinämme Munkadetagune torni. Esittelen sinulle matkan varrella mukavia kahviloita ja baareja, kiinnostavia nähtävyyksiä, sekä muutaman ravintolan ja kaupan. Lähdetään!

Kaunis Müürivahe-katu

Pidän kaartuvista kaduista. Kuulostaako hassulta? Kaarevaa katua kävellessäni näen suoran katunäkymän sijaan edessäni kävelyn tahtiin vaihtuvia taloja. Kun talot ovat niin viehättäviä kuin Müürivahe-kadulla, niin alat ehkä lämmetä ajatukselle kaarevien katujen kauneudesta.

Ikivanha kaunis Müürivahe

Müürivahe oli alun perin alakaupunkia (nykyistä Vanhaakaupunkia) ympäröivän muurin reunalla oleva puolustuskäytävä. Itäpäässä katu on kapea ja talot lähellä tosiaan, mutta täällä Harju- ja Suur-Karja -katujen välisellä osuudella kaksi kertaa leveämpi. Tälle pätkälle rakennettiin toisessa maailmansodassa tuhoutuneiden talojen tilalle uusia, ja samalla katua levennettiin.

Sõprus elokuvateatteri Tallinnassa

Jylhä mutta sympaattinen Sõprus

Vasemmalla puolella katua nousee jyhkeä pylväsrivistö. Se kuuluu elokuvateatteri Sõprukselle, joka on yksi Tallinnan massiivisimmista Stalinin ajan arkkitehtuuria edustavista rakennuksista. Sõpruksen suurin sali on nykyään harmittavasti muutettu yökerhoksi, mutta onneksi yläkerran pienessä salissa näytetään edelleen elokuvia.

Pidän Sõpruksesta niin paljon, että olen kirjoittanut siitä sekä tämän jutun että nostanut sen kolmen suosikkileffateatterini listalle.

Reval cafe Müürivahe
Kuva: Reval cafe

Sõprusta vastapäätä on tunnelmallinen Reval-kahvila. Vaikka en yleensä ole ketjukahviloiden ystävä (Reval on siis ketju), tämä Müürivahekadun kohvik on yllättävän viihtyisä ja kelpo paikka niin aamiaiselle, kahvipaussille kuin lounaallekin.

Kuva: Valli Baar

Legenda ja nolo tunnustus

Revalin vieressä on legenda, jonka edessä joudun tekemään nolon tunnustuksen: en ole ollut siellä koskaan sisällä! Kyseessä on Vallibaari, jonka historiaan mahtuu yhtä monta tarinaa kuin sen tiskillä on istunut janoisia paikallisia ja matkalaisia. Ja minä en ole yksi heistä! Toisaalta hienoa, että listallani on edelleen kokemattomia juttuja. Vallibaarin tunnelma ja sen kuuluisa Millimallikas-shotti ovat listan kärkisijoilla.

Millimallikas on muuten viroksi meduusa, ja siltä tuo drinkki kuulemma näyttää. 

Müürivahe kapenee. Ja kaunistuu.

Jos Helsingissä on viiden kadun risteys Viiskulma, niin nyt me tulemme Vanhankaupungin kuuskulmaan – näyttää kuin katuja lähtisi kuuteen eri suuntaan. Me jatkamme kuitenkin Suur-Karjan kulmassa olevan kellon alta matkaamme pitkin Müürivahetta, joka tässä kohtaa kapenee puoleen ja kaunistuu tuplasti.

Oikealle jää Savoy-hotellin alakerrassa oleva MEKK-ravintola, joka keikkuu aina silloin tällöin palkittujen ravintoloiden listoilla.

Tämä Suur- ja Väike-Karjan välinen pätkä Müürivahe-katua on yksi suosikkejani. Katu on tässä kapeimmillaan, ja tästä välistä löytyy pari suursuosikkiani.

must puudel muurivahe-kadulla tallinnassa
Ihanan vanhan Must Puudelin ikkunat. Sitä ei enää ole, mutta kun klikkaat kuvaa pääset kurkkimaan miltä siellä joskus näytti.

Kadun kapeimmalla kohdalla ohitan ikkunat, joiden takana oli joskus hauskan boheemi ravintola ja baari Must Puudel. Katso miltä siellä näytti ennen sen muuttamista Art Priorin tiloihin Olevimäelle. Kuulin muuten juuri, että Must Puudel on sulkenut myös siinä osoitteessa olleissa hulppeissa tiloissa muuttaakseen Kuninga-kadulle. Kivaa että tulee uusia paikkoja!

Entisen Must Puudelin tiloihin on tulossa taidegalleria, mutta se ei ollut auennut ainakaan vielä viime kerralla kävellessäni siitä ohi. 

Müürivahe-katu Tallinna

Jatketaan eteenpäin Müürivahella. Piipahdan Jolleri-nimisessä käsityökaupassa katsomassa villasukkia, mutta harmittavasti toivomani värisiä ei tällä kerralla löydy omassa koossani.

Välikahvit hyvässä seurassa

Pitää siis hakea niin sanottua sisäistä villasukkaa – vai onko sanonta sittenkin villapaitaa? Lämmintä tunnelmaa joka tapauksessa tarjoilee minipieni kahvila ja baari Kiosk No 2. Lue lisää siitä ja samojen omistajien viehättävästä ykköskioskista täältä. Juon sympaattisen barista Georgin tekemän cappuccinon ja jatkan matkaa.

Drink baari Tallinna
Tämä kuva on mainiosta Drink-baarista, jonne tykkään piipahtaa niin lasilliselle kuin syömäänkin. En kuitenkaan tällä kävelylläni.

Mieleni tekisi pysähtyä lasilliselle Drink-baariin, joka on yksi lempi baarejani. Sen rento tunnelma, hyvät olutvalikoimat ja maittava baariruoka huhuilevat kutsuhuutoaan Väike-Karjan kulmassa, mutta painelen päättäväisesti ohi jatkaen tunnelmallista kävelyäni. 

Kurkkaan vielä olkani yli taakse jättämälleni pätkälle Müürivahe-katua, jonka katukiviä viisto ilta-aurinko juuri sillä hetkellä kultaa poikkeuksellisen kauniisti. Näetkö nyt, miksi kaarevat kadut ovat niin kauniita!

Müürivahe

Kuplia ja kuplia

Seuraava pätkä onkin sitten vähän pidempi, mutta vähintään yhtä kaunis. Ohitan vuorikristalleja ja muita idän ihmeitä myyvän Jansuki-puodin miettien, että sinnekin sisään pitäisi joskus piipahtaa. Samaa huomaan pohtivani muutaman muunkin pienen putiikin ikkunan takana.

Jansuki Tallinna

Yhdessä pienessä liiketilassa paistetaan kuplavohveleita, joiden tuoksu leviää kadulle saakka. Kuplia toisessa muodossa tarjoilee Boda Koda kuplateekuppila. Tämä pätkä Müürivahe-katua tarjoilee siis kuplaisia herkkuja.

Pieni ja lämminhenkinen Boda Koda.

Jätän väliin vaatekaupoissa pistäytymisen, mutta päätän että niin Amanda, Sainte Marie, Marta kuin muutama muukin suloisen näköinen putiikki pitää tulla koluamaan oikein ajan kanssa. Tällä kerralla keskityn vain näkymien ihasteluun ja yksityiskohtien, kuten kauniiden ovien kuvaamiseen.

Müürivahe-katu

Nyt ollaan yhdessä Müürivahe-kadun suosikkikohdassani: arkkitehti Vladovskin suunnittelema talo on hengästyttävän hieno jopa täältä takapihan puolelta! En pysty kulkemaan tätä Müürivahen pätkää pysähtymättä hetkeksi ihastelemaan sen kauniita kaarevia muotoja, tornia ja parvekkeita.

Vladovskin vihreän kaunottaren jälkeen kadun oikealla puolella on sympaattinen pieni Raven-kahvila, johon pysähtyisin kupposelle ellen olisi juuri käväissyt Kiosk No 2:ssa. Raven on kuitenkin niin lähellä Viru-katua, että sinne tulee pysähdyttyä muutenkin aina silloin tällöin. Lue Ravenista lisää täältä.

Cafe Raven Tallinnan vanhakaupunki

Ravenin vieressä huomaan pikkuriikkisen kampaamon veikeän näyteikkunan. Se muistuttaa minua Vaimu-kadun tunnelmallisesta Pin-upista, jonka hämmästyttävästä sisustuksesta voit katsoa kuvia täältä. Päätän tulla joskus testaamaan myös tämän Müürivahen pienen salongin. Nyt tukka saa kuitenkin olla juuri niin pörrössä kuin se on, sillä kävelyretkeni jatkuu vielä.

Loppusuora alkaa!

Vilkkaan Virukadun ylitettyäni muistelen haikeudella villasukkamyyjiä, joiden värikkäät myytävät joskus täyttivät tämän Müürivahekadun muurin holvit. Korona vei kaupungista turistit ja sen mukana myyjät, jättäen holvit tyhjilleen. Haikeus valtaa mieleni miettiessäni, että mahtavatko he enää palata. Jos eivät, niin silloin häipyy pala hyvin perinteistä Tallinnaa.

Näitä mummoja on nyt ikävä, sillä korona vei turistit ja sen myötä myös mummot.

Haikeus kuitenkin hälvenee jatkaessani taivallustani Müürivahen viimeiselle suoralle. Olin sanomassa että tämä osa suosikkini, mutta taisin sanoa samaa kahdesta edeltävästäkin pätkästä. Lienee selvää, että pidän tästä kadusta!

Hymyilen vasemmalle jäävän ravintola Farmin ikkunassa aterioiville täytetyille eläimille. (Kuulostaako oudolta? No sitä se ehkä on, mutta jos olet pyörinyt samoilla kulmilla niin tiedät mistä puhun). Itse en ole tämän ravintolan ruokia vielä maistanutkaan, vaan se keikkuu toistaiseksi Vielä testaamatta -listallani.

Jos haluat nähdä kaikki muutkin Tallinna-aiheiset listani, niin klikkaa itsesi tälle sivulle!

Kuva: ravintola Farm

Farmia vastapäätä on sisäänkäynti Hellemannin torniin ja muurille. Tällä kerralla en kipua ylös, mutta mikäli sinä et ole kiivennyt niin suosittelen että teet sen. Tornin kautta pääsee yli 200 metriä pitkälle muurin harjalla kulkevalle käytävälle. Sieltä on aukeaa hienot näkymät Müürivahe-kadun talojen sisäpihoille ja pidemmällekin Vanhaankaupunkiin.

Nyt tuleekin nähtävää vähän joka nurkalla. Hellemannin tornin sisäänkäynnin vieressä on Balti Jaaman torilla lähes kulttimaineeseen nousseen Bao Jaamin toinen ravintola.

Pienellä haikeudella muistelen samoissa tiloissa aiemmin toiminutta legendaarista Sinilind kohvikia, mutta minkäs teen: kaupunki muuttuu ja kehittyy.

Bao Jaamin ovea vastapäätä olevan porttikäytävän takaa alkaa kadunpätkä, joka ei sitten olekaan muuttunut ihan vähään aikaan. Tämän Tallinna vanhimpiin kuuluvan kujan nimi on Katariina käik, ja sen varrella on niin Katariinan kirkon rauniot kuin käsityöläisistä koostuvan Katariina killan tilat. Tämän kujan tunnelmaan en taida kyllästyä koskaan!

Nyt en kuitenkaan jää pyörimään sinne, vaan jatkan Müürivahella tepsutteluani. Jos lähdet jalanjäljilleni joskus muulloin kuin talvella, hyvällä tuurilla Muurivahe 33:n sisäpihalta löytyvän Dominikaanisen luostarin klausuurimuseo saattaa olla avoinna. Lue täältä, miten hieno paikka se on. Ja jos ovi on auki, niin kannattaa sukeltaa sen historiaan ja keskiaikaiseen tunnelmaan.

Pylväskäytävä dominikaaniluostarissa
Näin hienoja käytäviä löytyy Müürivahekadun varrella olevan Dominikaaniluostarin museosta. Klikkaa kuvaa ja lue lisää!

Kaupungin kaunein sisäpiha?

Samaisella sisäpihalla on toinenkin ovi, josta kannattaa pujahtaa sisään mikäli sen edessä olevat kalterit ovat auki. Kyseessä on Salaiseksi puutarhaksi kutsumani taidegalleria, joka on mielestäni yksi Vanhankaupungin ihastuttavimpia nähtävyyksiä. Koko pihapiiri on niin hurmaava, että pistäydyn sinne aina silloin tällöin nauttimaan hiljaisuudesta ja kyyhkysten kujerruksesta. Katso täältä lisää kuvia Salaisesta puutarhasta.

Tämä on se kohta Müürivahekatua, josta löytyy portti Salaiseen puutarhaan.
Ichthus art studion sisäpiha portaat luostariin
Näitä portaita kivutaan Dominikaaniluostarin museoon.

Tempaudun kuitenkin irti sisäpihan taianomaisesta tunnelmasta ja lähden jatkamaan matkaa. Loppusuora häämöttää jo, mutta muutama mainitsemisen arvoinen paikka on vielä edessä. Salaisen puutarhan porttia vastapäätä on Miks Mitte? -niminen baari, joka aukesi niin keskellä korona-aikaa, että en ole itse kävellyt vielä sisään. Se näyttää kuitenkin niin sympaattiselta, että kävele sinä kun liikut näillä kulmilla!

Saman talon päädyssä on kahvila Carissime, jossa sen sijaan olen viihtynyt useammankin kerran. Se on tosin kiinni tällä hetkellä koronan takia, mutta toivon lämpimästi että tämä sympaattinen pieni kahvila avaisi keväällä uudestaan.

Carissime on näin sympaattisen näköinen pieni kahvila.

Edessä on vielä yksi torni ennen kuin Müürivahe virallisesti päättyy. Tornin nimi on Munkadetagune torn, mikä tarkoittaa munkkien takana olevaa tornia. Niinpä tietysti, täällä Dominikaaniluostarin kulmilla!

Tähänkin torniin pääsee kiipeämään. Kävin itse siellä vuosi sitten joulun aikaan, jolloin sisäänpääsyn voi hoitaa joko rahalla tai ostamalla mukin glögiä. Päädyin jälkimmäiseen ja nautin kovasti kierroksestani kuumaa juomaa siemaillen ja tornissa esillä olevia vanhoja valokuvia ihastellen.

Sanoin äsken, että tähän Müürivahe päättyy virallisesti. Miten niin virallisesti? No tornin jälkeen katu näyttää vielä jatkuvan, mutta edessä on portti. Se ei kuitenkaan ole lukittu, joten olen joskus sujahtanut sisään ottaakseni muutaman kuvan tältä hiljaiselta ja valokuvauksellisen kauniilta umpikujalta. Oliko se ihan laillista ja suotavaa? En usko, joten en halua suositella portin avaamista muille.

Siinä se, kaunis Müürivahe! Toivottavasti nautit yhteisestä virtuaalisesta kävelystämme – ja ennen kaikkea toivottavasti pääset pian tepsuttelemaan tämän kauniisti kaartuvan kadun kivetyksiä ihan oikeastikin.

Booking.com

11 Comments

  • Sari

    Ihan mielettömän kiva idea ja postaus !!!! Suu vaahdossa taas perheelle äimistelin että kyll se Henna vaan jaksaa ja jaksaa. Meidän matkoihin on jo ptkään kuulunut vähintään 5 Viron matkaa / vuosi, eli arvaa vaan miten hurja Tallinnan kaipuu. MUTTA vielä joku päivä taas lähdetään ja pitemmän kaavan kautta (tuoreena eläkeläisenä) 🙂 Aurinkoista pääsiäistä !

    • Henna

      Voi KIITOS ihanasta palautteesta! Tällainen “katu päästä päähän” idea muhi pitkään ajatuksissani, ja nyt vihdoin oli aikaa kirjoittaa se. Onneksi otin kuvia viimeisimmillä reissuillani. Suunnitelmissa olisi kirjoittaa samanlainen ainakin Pikk- ja Venekaduista, mutta se vaatii sen että pääsee kameran kanssa kävelylle. Viiden vuosittaisen Vironmatkan aiheuttama tyhjiö on kyllä karu, voi että sentään. Mutta kyllä me sinne taas päästään! Viro on nyt rokottanut 32 % väestöstään. Yhdysvalloissa alettiin availla yhteiskuntaa uudestaan kun luku oli 50, joten ehkäpä se tilanne paranee nopeastikin myös täällä ja Virossa jahka rokotukset etenevät. Toivotaan!

  • Riikka

    Kiitos kierroksesta. Itse enemmän tuolla kadulla keskittynyt lanka kauppoihin, mitä on monta tuolla kadulla. Muut on jäänyt vähemmälle tällaiselle käsitöihin keskittyvälle matkaajalle.

    • Henna

      Itse taas en tee käsitöitä, joten tunnen sen alan kauppoja tosi huonosti. Minun pitäisikin yrittää löytää joku käsityöihminen, joka innostuisi kirjoittamaan sivustolle vieraskynäpostauksen alan kaupoista ja muista kiinnostavista kohteista.

    • Henna

      Itse en tee käsitöitä, joten tunnen sen alan kauppoja tosi huonosti. Minun pitäisikin yrittää löytää joku käsityöihminen, joka innostuisi kirjoittamaan sivustolle vieraskynäpostauksen alan kaupoista ja muista kiinnostavista kohteista.

    • Henna

      Muistojasi oli tosi kivaa ja kiinnostavaa lukea! Lähes kateellisena katsoin, miten upeassa paikassa olit saanut asustaa. Lämmin kiitos että jaoit muistelujasi.

  • Kirsi Ruonala

    Olipa hieno virtuaalikävely! Tuli niin ikävä Tallinaan! Pitää kävellä tuo reitti ja katsoa kahvilat ja muut kunhan taas ajat on toiset, KIITOS

    • Henna

      Kiitos itsellesi kun lähdit kävelylle virtuaaliseuraksi. Itsellekin tuli tuota kirjoittaessa kova ikävä, sillä minulla monta kivaa kauppaa jäi käymättä. Nyt vaan toivon että ovat siellä edelleen!

Kommentoi mielellään!