Arkkitehtuurimuseo näyttää vähän eksyneeltä. Jyhkeä kalkkikivinen makasiini on kuin se kuuluisa paise puujalan kyljessä: historiallinen rakennus nököttää kahden vilkkaasti liikennöidyn autoväylän välikaistaleella kuin anteeksi pyydellen.
Olen huristellut rakennuksen ohi lukuisia kertoja milloin autolla, milloin jalan kiiruhtaen joko sataman suuntaan laivalle, tai terminaalista intoa puhkuen kaupunkiin päin. Arkkitehtuurimuseo kuitenkin on jäänyt olemattomalle huomiolle, kunnes viime reissulla vihdoin kävelin sinne sisään.
Jos rakennus ulkoapäin näyttääkin vaatimattomalta, niin syytä vaatimattomuudelle ei ole. Kävellessäni sieltä ulos parin tunnin visiitin jälkeen voin vain ihmetellä, miksi tätä museota ei hehkuteta enempää: vierailu oli elämys!
Arkkitehtuurimuseo on virolaisen rakennustaiteen historiaa…
Pääsin sisään alennetulla hinnalla, sillä vain kaksi näyttelykerrosta kolmesta oli auki. Katutason pysyvä näyttely antoi pienoismallien ja infotaulujen opastamana kiinnostavan läpileikkauksen virolaisesta arkkitehtuurista sen alkuajoista nykypäivään saakka.
Viron arkkitehtuurissa näkyy suomalaisiakin vaikutteita, sillä niin Eliel Saarinen, Armas Lindgren, Wivi Lönn kuin Alvar Aaltokin ovat jättäneet kädenjälkensä sikäläiseen rakennustaiteeseen.
Katutason näyttely oli se vakava osuus museovierailuani. Jatka lukemista, niin näet mitä alakerrassa odotti!
… mutta suurin yllätys piilotteli rakennuksen pohjakerroksessa!
Kengät pois jalasta ja menoksi!
Keskikerros oli kiinnostava, mutta alakerrassa vasta hauskaa oli! Jätin kengät eteiseen ja lähdin ihmettelemään. Kellarikerroksen holvien alta löytyi niin erikoisia ja valokuvauksellisia juttuja, että en meinannut malttaa lähteä sieltä ollenkaan pois!
Näyttelyä kuvaillaan siten, että holvikellariin luotu ympäristö tarjoaa kokemuksia eri aisteille houkutellen vierailijaa koskettamaan arkkitehtuuria ja kokemaan sen koko kehollaan. Hyvin sanottu!
Vääntäessäni itseäni sisään suureen puiseen palloon vaivoin ihmisen mentävästä aukosta, tai maatessani koko tilan mittaisen peililattian päällä kuvakulmia etsien elämys oli todellakin niin kehollinen kuin kokonaisvaltainenkin. Tällaisina Instagram-aikoina Arkkitehtuurimuseon alakerrasta löytyy kiinnostavaa kuvattavaa.
Arkkitehtuurimuseo tarjoilee tekemistä perheen junioreille
Erityisesti kellarikerroksen näyttely on suunnattu lapsille ja nuorille, joten tämä olisi todellakin pitänyt saada mukaan taannoiseen syysloma-postaukseeni! Tämä on nimittäin paikka, jota suosittelen perheen lapsille ja nuorillekin. Kuvat puhukoot puolestaan, mutta varsinkin museon kellarissa on hauskaa joko kameran tai käytännön testailujen parissa.
Talossa on lisäksi iloisen värikäs parvi, jossa oli erilaisia rakennussarjoja. Ainakin meidän junnut olisivat aikoinaan viihtyneet siellä pitkiäkin aikoja rakentamassa omia arkkitehtonisia luomuksiaan. Nyt parikymppisinä se ei ehkä enää kiinnostaisi, mutta pienten lasten perheille tätä uskaltaa kyllä suositella vaikka talvisen kylmän tai sateisen päivän kohteeksi.
Merimuseo Lennusadamaan en taida kyllästyä ikinä – niin kiinnostava ja valokuvauksellinen se on. Oletko käynyt sisällä? Jos et ole, niin katso kuvat täältä ja ota sen jälkeen ohjelmaan. En ole kuullut, että kukaan olisi pettynyt siihen.