Suomalaisena voi röyhistää ylpeänä rintaansa, sillä rakennuksen on suunnitellut maamiehemme arkkitehti Pekka Vapaavuori. Hänen suunnitelmansa voitti suunnittelukilpailun ylivoimaisesti: kansainvälinen tuomaristo valitsi sen yksimielisesti yli 200 kilpailuprojektin joukosta. Hyvä Suomi! Ja hyvä Viro, joka uskalsi lähteä näin suureen projektiin heti uuden itsenäisyyden alussa. Arkkitehtikilpailu järjestettiin nimittäin jo vuonna 1993–94. Rakennus valmistui reilut 10 vuotta myöhemmin.
Kumu on myös ilmaista tekemistä Tallinnassa
Upean atriumin näkeminen ei maksa mitään. Jos et siis raaski investoida sisäänpääsymaksuun (tai ehdi kiertää koko museota), voit nauttia sekä sisääntuloaulan arkkitehtuurista että mainiosta museokaupasta ihan ilmaiseksi… paitsi tietysti jos innostut ostamaan kaupasta jotain.
Myös rakennuksen sisäpiha on kolossaalisuudessaan näkemisen arvoinen – ja maksuton – joten sinnekin kannattaa pujahtaa. Sisäpiha näytti olevan suosittu tausta valokuvauksille, sillä pihalla oli käynnissä kaksikin eri kuvaussessiota kävellessäni sen läpi.
Pääsisäänkäynnin tuntumassa on myös viihtyisä kahvila, jonka veikkaan olevan museovieraiden lisäksi puistossa kävijöiden suosiossa. Se on usein nimittäin melkoinen täynnä.
6 Comments
Raija
Tällä hetkellä Kumussa on naistaiteilijoiden töitä eli sekä virolaisten että myös suomalaisten. On vanhempaa taidetta. Tuokin näyttely täytyy katsastaa seuraavalla Tallinnan käynnillä.
Henna
Juu, sitä on kehuttu tosi paljon! Minäkään en ole vielä ehtinyt nähdä sitä. Seuraava reissu onneksi ihan nurkan takana.
Raija
Kumu on myös rakennuksena todella onnistunut. Hyvää on sekin että ympärillä on sopivasti tilaa jolloin rakennus pääsee oikeuksiinsa. On myös jotenkin rauhoittavaa kävellä se pieni matka raitiovaunupysäkiltä museolle.
Henna Mikkilä
Tuo on niin totta. Jos aikaa suinkin on, niin Kumu kannattaa kyllä kiertää ja katsoa myös sieltä toiselta kuin Kadriorgin puiston puolelta. Sen arkkitehtuuri on kyllä todella upeaa! Pitääkin ottaa Kumu taas uudestaan ohjelmaan, kun siellä on varmaan kesän jälkeen uudet syksyn ja talven näyttelyt.
Raija
Custav Kluciksen näyttely käytiin katsomassa . Aiemmin en ole koskaan nähnyt mitään tuontyyppistä taidetta.
Henna Mikkilä
Ymmärsin, että näyttelyn kaltaista ei ole usein ollut esilläkään – eikä varsinkaan Virossa. Se oli todella kiinnostava.