Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa
Saanko esitellä

Tositarina yrmeästä veitsenteroittajasta ja vääristä ensivaikutelmista

Pelkään saavani kyseenalaisen arvonimen ”Eniten itseään toistava bloggari” kun taas kerran sanon, että Tallinna onnistui yllättämään. Näin kuitenkin kävi, ja vieläpä tuttuakin tutummilla nurkilla Vanhassakaupungissa. Löysin sieltä nimittäin sisäpihallisen hurmaavia käsityöläisiä: vaatturin, suutarin, veitsenterottajan ja parturin. Ja millaisessa paikassa nämä taiturit ovatkaan!

Veikkaan että liityt jutun luettuasi kuorooni: moneen kertaan nähdyillä Tallinnan kujilla voi yhä piilotella hurmaavia yllätyksiä.

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa
Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Vanhankaupungin kaunein sisäpiha

Olen hehkuttanut Mestaripihaa Vanhankaupungin kauneimpana sisäpihana, mutta nyt paljastan mistä todellinen ykkössuosikkini löytyy. Kapean Vaimu-kadun varrella olevan portin takana on salaperäinen pikkuinen pihapiiri, johon minun on pakko kurkata lähes aina ohi kävellessäni – niin tunnelmallinen se on. Sinne sujahtaessani tekee tiukkaa muistaa, että tuttu Pikk-katu on aivan nurkan takana.

Pihan kauniisti patinoituneita seiniä pitkin villiviinit kiipeilevät katonrajaan saakka yhtä hurmaavasti kun salaiseksi puutarhaksi kutsumallani luostarin sisäpihalla. Muistathan tämän jutun siitä? Kyyhkyset kujertavat täälläkin, ja tuntuu kuin kiireinen maailma olisi jäänyt näiden kiviseinien ulkopuolelle.

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Tunnelmallisten historiallisten puitteiden lisäksi pihapiirissä on käynyt myös jonkun taiturimainen käsi loihtimassa sinne mitä hurmaavimpia asetelmia. Seinälle nostettuun vanhaan polkupyörään on kiinnitetty kukka-amppeleita. Seinää vasten nojallaan on rivi hylättyjä elokuvateattarin penkkejä, rivissä  ikkunalaudalla seisoo rivi pieniä kynttilälyhtyjä ja tikapuilla kokoelma vanhoja emalikannuja. Tilan somistaja vaikuttaa Peppi Pitkätossulta enemmän kuin Mari Kondolta.

Kohtaaminen yrmyn veitsenterottajan kanssa

Eräällä kerralla kurkatessani pihaan en saakaan pyöriä siellä yksin, sillä takakulman ovesta ulos tulee totinen, jopa vähän vihaisen näköinen parrakas mies. Hän kysyy viroksi ja venäjäksi, että millä asioilla liikuskelen. Tiedustelen takeltelevalla vironkielelläni, että mahtaako hän puhua suomea tai englantia, mutta saan vastaukseksi vain yrmeän päänpudistuksen.

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Hmm. Minun on siis pistettävä hyvin vajavainen vironkielen taitoni koetukselle. Kerron (enimmäkseen viittomalla), että olen turisti ja käyn kamerani kanssa katselemassa kiinnostavia kulmia. Yritän myös kysellä, että mitä pihapiirissä puuhaillaan. Molemminpuolisen viittomisen seurauksena selviää, että mies on veitsenteroittaja, ja että yksi pihan ovista kätkee taakseen hänen verstaansa.

Miehen pistävä katse yhdessä terävien esineiden kanssa saattaisi olla jopa vähän pelottava yhtälö, mutta minäpä päätän palata seuraavalla reissullani kotikeittiön tylsät veitset mukanani. Yrmyn teroituspalveluhan pitää testata.

Herra Yrmy ei olekaan yrmeä

Loppukesäisellä reissullani pakkaan kotoa pari keittiöveistä mukaan, ja lompsin takaisin yrmyn veitsenteroittajan puheille. Tällä kerralla miehenikin on mukana – en ole varma olisiko rohkeuteni ihan riittänyt tulla yksikseni. Hän kiipeää edelläni kapeat natisevat portaat terottajan työpajaan.

Hymyä ei heltiä tälläkään kerralla, mutta hetken kommunikoituamme (erittäin hapuilevalla vironkielelläni) mies alkaa vaikuttaa ystävälliseltä. Hän lupaa teroittaa veitset puolessa tunnissa erittäin kohtuullista korvausta vastaan. Menemme aamiaiselle odottamaan työn valmistumista, ja palaamme sitten hakemaan uuteen uskoon sliipatut keittiöveitsemme.

Palatessamme loppukin jää on murtunut välillämme, ja yrmystä on kuoriutunut mitä herttaisin herrasmies – ei vieläkään hymyilevä, mutta sitäkin sympaattisempi. Nimikin selviää, joten kutsuttakoon häntä tästä eteenpäin oikealla nimellään Slava.

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Parturi, vaatturi, suutari… mitä ihmettä!

Slava saattaa meidät verstaastaan ulos suositellen, että kurkkaisimme myös samassa pihapiirissä olevaan parturiliikkeeseen. Mikä ettei! Olen ohi kävellessäni mietiskellyt, että sinne pitäisi joskus piipahtaa. Koska nyt olemme saaneet seuraksemme sympaattisen veitsenteroittajan, hetki on mitä sopivin.

Mikä runsaudensarvi oven takana aukeaakaan! Tämä Pin up -niminen hiussalonki on mahdollisimmat kaukana tavallisesta parturi-kampaamosta. Kaiken huikean rektiviistan keskeltä löydämme Olgaksi esittäytyvän naisen, jolta löytyy meille yhteinen kielikin. Jatkamme englanniksi, jota Olga näppärästi kääntää Slavalle venäjäksi. 

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Nyt saan kuulla mitä kaikkea pihapiiristä löytyy. Slavan ja Olgan lisäksi tässä sympaattisesta yhteisössä työskentelee myös vaatturi ja suutari. Miten olenkaan voinut missata tämän! Olen kurkkinut tähän suosikkipihapiiriini lukuisia kertoja tietämättä, että olisin saanut siellä niin farkkuni lyhennettyä kuin kenkäni korkolaputettua.

Veitseni on nyt teroitettu, mutta teen saman tien päätöksen testata muutkin käsityöläiset tulevilla reissuillani.

Morot myös vaatturille

Olgan ehdotuksesta käymme vielä tervehtimässä vaatturiakin. Hänen kanssaan ei löydy yhteistä kieltä, mutta töitään katsellessani (ja Olgan tulkkauksella) selviää nopeasti että kyseessä on ammattimies. Hän näyttää mm. lyhentämänsä farkut, jotka on tehty juuri niin kuin pitää: oikean paksuisella langalla tehdyn tikkauksen lisäksi taitos on kulutettu oikeaoppisesti. Mieshän on taiteilija!

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa
Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

Olgan tulkkauspalvelun avulla saan lupauksen, että en joutuisi turistihinnoittelun kohteeksi kuten on käynyt joissain muissa ompelimoissa. Tällä kerralla minulla ei ole mitään korjattavaa, joten asian testaaminen on jätettävä seuraavaan kertaan.

Suutari ei ole paikalla, joten häneen tutustuminen pitää jättää tulevaisuuteen. Aion aivan varmasti käyttää myös suutarin osaamista, sillä tämä kaunis pihapiirihän osoittautui täyden palvelun paikaksi! Ja missä ihanassa miljöössä nämä ammattilaiset työskentelevätkään.

Sanomme Olgalle ja Slavalle näkemiin ja lähdemme jatkamaan päivän retkeämme. Ensivaikutelma yrmystä partamiehestä meni siis täysin metsään: on kuin sanoisimme heipat hyvälle kavereille! 

Tulen jatkossakin kurkkaamaan Vaimu-kadun portista sisään, mutta tästä lähtien näen siellä tuttuja kasvoja. Olipa tämä kiva löytö!

Pieniä käytännön vinkkejä

Haluatko sinäkin mennä korjauttamaan vaatteita tai kenkiä, teroituttamaan veitsiä, sahoja, moottorisahan tai ruohonleikkurin teriä, tai leikkauttamaan hiuksesi? Kannattaa ottaa huomioon, että vain parturi-kampaaja tuntui puhuvan englantia. Kannattaa siis varautua kärsivällisyyteen ja kansainväliseen elekieleen. Nämä käsityöläiset ovat sydämellistä porukkaa ja kovia ammattilaisia!

Käsityöläiset Tallinnan Vanhassakaupungissa

10 Comments

    • Henna

      Onpa kiva kuulla! Ajattelin itse mennä myös koittamaan. Siellä oli jotenkin niin symppis meininki, ja pitkään olen yrittänyt löytää Tallinnasta kampaamoa.

  • Alice

    Daaa! Tämä paikka on taikaa. Itsekin bongasin sen vasta vuosi sitten, vaikka oon entinen tallinnalainen. Teritajan pihan ja suutarin tiesin, mutta siinä oli ennen joku muu töissä, kun joskus käyttänyt palveluja . Mutta Slava ja hiusmasterit ovat mielettömän ihana tiimi!! Musta tuli heti vakioasiakas, Slava höptti jotain vitsejä venäjäksi, mä melkein ymmärsin, ei ihan kaikkea, mutta nauratti kovasti. Nyt en ole ehtinyt sinne, koska korona. Kiva artikkeli, tuli hyvä mieli lukeessa.

    • Henna

      Jos tulee hyvä mieli lukiessa, niin minulle tulee tosi hyvä mieli! Slava ja hiusmestarit on tosiaan ihan mahtava tiimi. Tuli todellakin hyvä fiilis siellä. Olivat niin ystävällisiä ja sydämellisiä. Minusta taitaa tulla heidän vakioasiakas.

  • Sari

    No nyt on ihana paikka! Tänne pitää mennä käymään kun joskus taas pääsee Tallinnaan. Kiitos vinkistä 🙂

    • Henna

      Mulla on jo odottamassa parit farkut, jotka haluan korjauttaa – ja ajattelin mennä testaamaan kampaamonkin. Voi kun muutkin käsityöläiset olisivat yhtä huippuja kuin teroittaja. Meidän veitset on ihan loistavat hänen käsittelynsä jälkeen!

  • Ulvi Karu

    Voi kiitos Henna❤en tiennytkään tästä paikastaa mitään?
    Mahtavat kuvat…..niin kuin aina❤❤❤

    • Henna

      Kiitos Ulvi! Tämä on yksi Vanhankaupungin valokuvauksellisimpia paikkoja. Kannattaa mennä testaamaan heidän palvelujaan! Itse olen teroituttanut vasta veitsiä.

  • Anne-Maarit Heinonen

    Lumoavan sisäpihan olet löytänyt. Kiitos taas kerran uteliaisuudestasi ja sitkeydestäsi. Onkohan tuo ihana somistus Olgan käsialaa? Veitsiä tuskin viitsin Suomesta käsin sinne kantaa, mutta hiukseni kyllä.

    • Henna

      Pientä sinnikkyyttä kyllä tarvittiin, että ei säikähtänyt ensikohtaamista. Lopulta oli mitä lämpimin tunnelma! Olga ei ymmärtääkseni ollut paikan omistaja, eikä myöskään huikean sisustuksen tekijä. Kuulin kyllä omistajan nimen, mutta sen onnistuin kyllä unohtamaan. Pitää kysyä seuraavalla kerralla – minäkin nimittäin ajattelin viedä hiukseni sinne.

Kommentoi mielellään!