Satujen salainen puutarha ja hartautta huokuva holvikellari
Tallinna on minulle edelleen kaupunki, joka onnistuu yllättämään positiivisesti, vaikka olen käynyt siellä nyt melkoisen monta kertaa. Tällä reissulla suurin yllätys oli löytämäni salainen puutarha – tai jos ei nyt ihan puutarha niin ainakin sadunhohtoinen sisäpiha ja taiteellinen holvikellari vanhan kaupungin sydämessä.
Olen vieläkin hämmästynyt siitä, että kohdassa, jonka ohi olen kävellyt kymmeniä kertoja voi olla kätkettynä jotain, josta ei ole ikinä kuullutkaan. Kävelin Müürivahekatua pitkin suuntanani Vene-kadulla oleva kaupunginmuseo. Matkantekoni kuitenkin keskeytyi, kun huomasin kadun varressa olevan avonaisen portin. Uteliaisuus voitti ja kävelin porttikäytävään katsomaan, onko kyseessä ehkä yksityinen piha, josta on syytä kääntyä nopeasti kannoillaan.
Lue myös: seikkailuja vanhankaupungin sivukujilla.
Porttikäytävän jälkeen aukeaa pieni piha, joka on kuin suoraan Prinsessa Ruususen sadusta. Yhtä seinustaa kiipeää mutkitteleva portaikko, toisella on vähän vinksin vonksin oleva parveke, ja taustalla kaupunginmuurin tornien kartiomaisia kattoja. Kyyhkyset istuvat ja kujertavat pääni yllä kulkevan sähköjohdon päällä, eivätkä ole moksiskaan kun astun pihaan. Ne vaan jatkavat niin istumistaan kuin konserttiaankin kaikessa rauhassa. Muuten on täydellisen hiljaista ja rauhallista.
On alkutalvi, mutta vaikka kaikki istutukset olivat jo painuneet lepoon oli ilmeistä että kesällä sisäpiha on ollut todellinen salainen puutarha. Seiniä kiertelee villiviinien oksastot, ja kukkapenkit on peitelty kauniisti talviunille.
Salainen puutarha jää taakse – sukellus holvikellarin taianomaiseen tunnelmaan
Ensihämmästyksestä toivuttuani huomaan että viimeisestä nurkasta painuu maan alle tunnelmallisesti valaistut kiviset portaat. Niiden alapäässä on raskaat, kauniisti koristellut ovet. Kyltissä lukee Art Studio Ichthus, joten päättelen että uskallan sujahtaa sisään, vaikka ovet ovatkin kiinni, eikä missään näy muita ihmisiä.
Kun saan oven auki ja astun ensimmäiseen eteistilaan, hämmästykseni ja ihastukseni lisääntyy entisestään. Pienen tilan jälkeen aukeaa suurempi huone, jonka perällä istuu tyynen näköinen parrakas mies vesivärisivellin kädessään. Hän nostaa hitaasti päätään, nyökkää, ja jatkaa äänettömästi työtään. Hämmentävää, mutta myös kiehtovaa. Ei tule erityisen tervetullut olo, mutta koska hän ei nyt myöskään kiellä tulemasta sisään, astun peremmälle ja äimistykseni vaan lisääntyy.
Tila on täynnä taidetta. Akvarelleja, öljymaalauksia, veistoksia. Kun näen mitä hiljaisella herralla on työn alla, tajuan että kaikki tilan työt taitavat olla hänen tekemiään. Hänellä on erityisesti perspektiivi upeasti hallussa. Monissa kuvissa on hieno lintuperspektiivi, jossa kaupunki avautuu katsojan silmien alla jännittävällä tavalla. Tutut Tallinnan maamerkit muuttuvat satukirjamaisen kauniiksi kuviksi, joissa usein vielä kaupungin katuja tarkkailee milloin enkeli, milloin nokikolari.
Täydellinen tunnelma – täältä en halua ollenkaan ulos
Tilassa soi upea gregoriaaninen kirkkomusiikki. Tunnelma ei mitenkään voisi olla maagisempi. Hiljainen mies jatkaa työtään, minä vaellan tilassa kaikessa rauhassa ihastellen toinen toistaan taidokkaampia töitä.
Suuren huoneen yhdellä laidalla on suuri takka, jossa on vielä hetki sitten räiskynyt tuli. Viimeiset kekäleet hehkuvat punaisina. Takan edustalla on pari nojatuolia, joihin voisi varmaan istahtaa hetkeksi nauttimaan tunnelmasta ja rauhasta.
Lue myös tämä: ihana Mestaripiha on toinen tunnelmallinen sisäpiha vanhassa kaupungissa.
Aina välillä yritän vaihtaa muutaman sanan vaitonaisen miehen kanssa, mutta hän tyylilleen uskollisesti vastaa sanalla tai kahdella, ja jatkaa taas työskentelyään. Työn alla on vaakunan näköinen piirros, jota hän väritti koko vierailuni ajan. Se näytti luonnokselta kurkatessani sitä ensimmäistä kertaa, mutta poistuessani se oli jo melko valmiin näköinen. Melko tuottoisa kaveri!
En varmasti edes muista mainita kaikkea näkemääni, sellainen runsaudensarvi tämä tarunhohtoinen holvikellari oli. Se on paikka, johon haluan palata, ja toivon että saan samasta rauhallisesta tunnelmasta kiinni seuraavallakin vierailulla.
Toivoisin myös voivani ostaa sieltä jonkun työn mukaani, mutta se vaatii kyllä säästämistä, sillä työt olivat aika arvokkaita ainakin minun lompakolleni. Edullisimmillaan olisi saanut mukaansa akvarellikortin, joilla oli hintaa parista kympistä eteenpäin. Maksuksi kävi vain käteinen raha, joten sen puutteessa tämä pienikin hankinta jäi tekemättä.
Vaikka kyseessä ei varmaankaan ole oikeasti salainen puutarha, olen yrittänyt löytää lisää tietoja tästä ihanasta paikasta – huonolla menestyksellä. Tiedätkö sinä, mikä tämä ihana aarrekammio oikein on? Se on samassa korttelissa Tallinnan katolisen kirkon ja luostarin kanssa, joten onko kyseessä ehkä kirkon tila, ja onko vaitelias herra kukaties munkki tai muuten seurakunnan väkeä? Jatkan tiedon etsimistä ja kerron heti kun tiedän enemmän. Siihen saakka nautin vain tunnelmasta ja rauhasta.
Kaikki parhaat Tallinnavinkit
Kun Salainen puutarha on ihasteltu, on aika suunnata katse muualle. Mitä kaikkea muuta kiinnostavaa kaupungista oikein löytyykään?
- Tykkää Sooloiluja Facebook-sivusta niin kuulet tuoreimmat matkavinkit Tallinnaan!
- Suosittelen lämpimästi, että liityt Tallinnatärpit Fb-ryhmään! Se on positiivisin ja aktiivisin kaikista Facebookin Tallinna-aiheisista ryhmistä.
- Lue muita Tallinna-aiheisia blogikirjoituksia täällä Sooloiluja-sivustolla
10 Comments
Jaron
Jos en väärin tuota pihaa tulkinnut, niin nuo portaat kun nousee ylös niin pääsee tutustumaan vanhaan luostariin. Siellä vanhempi rouva kertoo ensin paikan historian ja mitä missäkin on ja sen jälkeen saa lähteä vapaasti seikkailemaan. Oli aika mahtava kokemus. Maksoi muutaman euron.
Henna
Ihan oikein tulkitsit! Juuri samasta pihapiiristä pääsee tosiaan entisen dominikaaniluostarin klausuuriin. Samassa korttelissa on myös Katariinan kirkko (tai se, mitä siitä on jäljellä), mutta sinne mennään sisään vähän eri paikasta. Täältä löydät postauksen kummastakin.
Marja Pajunen
Olen käynyt tuolla useasti 2000-luvun alussa ja ostin sieltä ihanan kipsityön ”Do you understand me?” koirasta ja pikkupojasta. Laitoin kuvat facepäivitykseen. Sain silloin jonkin esitteen taiteilijasta ja työstä, mutta tuo esite on nyt jo kadonnut. Mies oli silloin puheliaampi ja muistelisin, että hän kertoi olevansa venäläinen ja piti ateljeeta auki vain kesäaikaan.
Henna Mikkilä
Venäjänkielinen, mutta muistaakseni jostain muualta kotoisin… en kyllä nyt millään muista, että mistä. Hän on minun käyntieni aikana istunut hiiren hiljaa. Ehkä hän on aavistanut, että en osta mitään :). Mieli kyllä tekisi! Jotain päivänä minäkin vielä investoin jotain sieltä.
Irma
Käytin äskön, ihana paikka??kiitos taas vinkistä!! Suosittelen paikkaa kaikille!!
Henna Mikkilä
Voi että miten kiva saada tällaista palautetta – kiitos Irma! Huomasitko muitankin jouluisia vinkkejäni tässä postauksessa? Niistäkin voisi löytyä käymisen arvoisia paikkoja näin joulun alla. Suosittelen myös tätä minipannukakkukioskia. Sielläkin on aivan omanlaisensa tunnelma.
Anne Vilen
Tere. Tosi ihana paikka Kuten sanoit. Prinsessa Ruususen linnasta. Menin satuun jo niin pitkälle että jos kesällä pääsen Tallinnaan etsin ko pihan. Olen varma kun siellä kukat heräävät kukkimaan myös jossakin näen kun Prinsessa haukotellen heräilee! ???????????☘️????
Henna Mikkilä
Juuri sellaiselta siellä tuntuu! Todellakin kuin satukirjasta – ne ylös kipuavat portaat ja kujertavat kyyhkyset sinetöivät taianomaisen tunnelman. Minäkin haluan käydä siellä kesällä, sillä olen ollut vain syksyllä ja talvella. Se on kyllä paikka, johon tulee palauttua yhä uudestaan.
Henna Mikkilä
On kyllä melkoinen Ruususen linna! Se on paikka, johon tekee mieli kurkata joka visiitillä – kaunis piha kun on joka vuodenaikaan erilainen. Todellinen helmi!
Tiia
Mikä mieletön paikka, kiitos niin paljon tästä vinkistä. Upeat kuvat olet ottanut. Sydämellistä joulun aikaa. <3