Erilainen maanantai: puutarhan ja hautausmaan kautta Lasnamäelle, ja yksi uusi ravintola
Matkapäiväkirja jatkuu taas – tänään hyvinkin erilaisella ohjelmalla. Koska on maanantai ja monet museot ja osa ravintoloistakin kiinni, piti pistää mietintämyssy päähän ja keksiä paikkoja jotka olisivat viikon ensimmäisenäkin päivänä auki.
Tutkin hetkisen Google-karttaani Hennan Tallinna: vielä näkemättä, ja sieltähän se ratkaisu taas löytyi. Minulla oli Metsäkalmistu edelleen näkemättä! Tämähän olisi mitä sopivin päivä sinne menemiseen. Päivään mahtui toisenkin itselleni täysin uuden nähtävyyden lisäksi vielä sekä uusi kahvila että ravintola, joten eiköhän lähdetä taas.
Ai niin, ja päivä päättyi Lasnamäellä… ei siis ihan tyypillinen maanantai!
Päivä alkoi Piritalla
Muistatko jutun Nõmmen torilla olevasta symppiksestä Buxhöwdenin leipomosta? No nyt sellainen löytyy myös Piritasta, joten pitihän se lähteä testaamaan.
Valikoimat olivat yhtä ihastuttavat, eikä sisustuksessakaan ollut moittimista, joten täältä sai symppiksen startin päivään. Paikka oli selvästi paikallisten suosiossa, sillä ovi kävi ahkeraan porukan käydessä ostamassa pullia, leipiä ja kakkuja. Sanoin tässä Pirita-postauksessani, että alue tuo minulle kovasti mieleen Kaliforniassa viettämäni ajat. Buxhöwden vain vahvisti tätä fiilistä! Se oli kuin suoraan jostain Malibun kylänraitilta.
Buxhöwdenistä lähtiessäni tajusin sen lähistöllä olevan ravintola Noan auenneen, joten päätin kurkata sen terassille. Aavistukseni osoittautui oikeaksi: yhtä pöytää lukuun ottamatta se oli tyhjä! Noa on normaalioloissa niin suosittu, että päätin istahtaa hetkeksi nauttimaan poikkeuksellisesta rauhasta, maisemista ja tyylikkään terassin tunnelmasta.
Seuraava kohde: kasvitieteellinen puutarha
Tallinnan Kasvitieteellinen puutarhakin on keikkunut iät ja ajat Vielä käymättä -listallani – tänään olisi aika ruksata se sieltä pois! Suunnistusapuna kävi mainiosti Teletorni, sillä puutarha löytyy sen juuresta. Kannattaa muuten lukaista täältä juttu Teletornissa käynnistäni.
Kassalla kävi tuuri, sillä juuri samaisena maanantaina sattui olemaan perhepäivä, jolloin aikuisten pääsymaksu oli vain euron ja lapset olisivat päässeet ilmaiseksi. Yksin reissaavana tämä lasten etu jäi minulta hyödyntämättä, mutta kaupan päälle sain ison joukon pieniä söpöjä puutarhassa kävijöitä. Perheitä oli lähtenyt sankoin joukoin nauttimaan perhepäivän edusta.
Kasvihuoneiden palmutalo oli remontin takia suljettu, mutta onneksi oli kaunis ilma joten olisin muutenkin keskittynyt ulkoalueisiin. Vierailuni osui ehkä vähän huonoon ajankohtaan, sillä sipulikasvit olivat lopettamassa kukkimistaan, ja monet muut lajikkeet vasta aloittelemassa. Pioneista ei vielä näkynyt juuri muuta kuin pieniä nuppuja, eikä ruusuista senkään vertaa.
Syreenit sen sijaan olivat täydessä kukassa, osa magnolioista samoin, joten kyllä puutarhoilla nytkin riitti katsottavaa. Kasvien lisäksi oli kiinnostavaa lukea alueen historiaa. Kasvitieteellisen puutarha on mailla, jotka kuuluivat aikoinaan Konstantin Pätsin, Viron ensimmäisen presidentin omistamaan maatilaan. Alueella on infotauluja, jotka kertovat alueen kiinnostavasta menneisyydestä.
Jos innostut käymään puutarhassa, niin lisää infoa löydät heidän nettisivuiltaan. Kartalla alue on täällä. Ainakin bussi 34A:n kanssa pääsee lähelle.
Sykähdyttävän kaunis Metsakalmistu
Kasvitieteellisen puutarhan jälkeen oli vuorossa toinen itselleni uusi kohde, nimittäin Piritan Luostarimetsässä oleva Metsakalmistu hautausmaa. Nimi kertoo tärkeimmän, eli että tämä tunnelmallinen hautausmaa on kauniissa kangasmetsässä.
Metsäkalmistu oli todellinen rauhan tyyssija Kasvitieteellisen perhepäivän vilinän jälkeen. Suurella alueella näin lisäkseni yhden ainoan ihmisen – sain kävellä siis käytännössä aivan yksin.
Eipä tätä paikkaa ole turhaan kehuttu ja suositeltu – Metsakalmistu on koskettavan kaunis. Suurtenkin virolaisten merkkihenkilöiden haudat ovat vaatimattomia ja maastoon sulautuvia. Metsässä lepäävät mm. AH Tammsaare ja Lennart Meri. Pääportin tuntumassa on kartta, jonka avulla voi paikantaa alueelle haudattuja tunnettuja virolaisia kirjallisuuden, taiteen, musiikin, urheilun, tieteen ja politiikan saralta.
Kävelen pitkään alueen hiekkateitä ja polkuja. Linnut laulavat, ja alkukesän vaalea vihreys hehkuu puiden läpi siivilöityvässä auringonvalossa. Alueen ainoa rakennus on kuuluisan virolaisarkkitehti Herbert Johansson suunnittelema kappeli. Tiesitkö, että Johanssonin suunnittelupöydältä on lähtöisin myös mm. Viron parlamenttitalo ja pikkuriikkinen Kalambuur kalaravintolan rakennus? Kappeli nousee jyhkeänä mäntymetsikön keskellä. Olisipa ollut kiinnostavaa päästä kurkkaamaan sisällekin.
Päivän päätteeksi ruokaa ja seinämaalauksia
Nälkä alkoi ilmoitella läsnäolostaan, joten oli aika miettiä ruokapaikkaa. Suhteellisen lähellä, Kadriorgissa olisi ainakin yksi testaamatta oleva paikka – päätin suunnata autoni nokan sinne.
Ravintolan nimi on Loft ja Ürdid. Se taitaakin muuten olla juuri nipin napin Torupillin kaupunginosan puolella eikä Kadriorgissa. No, lähellä kuitenkin.
Paikka on uuden, (ehkä omaan makuuni vähän liiankin) modernin talon alakertaan syntynyt ravintola, joka kertoo olevansa ennen kaikkea aamiais- ja brunssiravintola. Nyt oltiin jo alkuillassa, joten päädyin ruokalistalla olevaan vokkiin. Jos haluat lähteä testaamaan tämän ravintolauutuuden, niin löydät sen osoitteesta Vesivärava 50.
Kiva sisustus ja ystävällinen palvelu – eikä ruuassakaan ollut valittamista. Uskomatonta miten paljon uusiakin ravintoloita tähän kaupunkiin mahtuu! Jos kiinnostaa, niin tämän linkin takana kaikki tällä reissulla tekemäni uudet ravintolalöydöt. Kaikki vuonna 2019 avatut paikat olen kerännyt tänne.
Ennen takaisin kämpille paluuta päätin vielä lähteä Lasnamäelle bongaamaan pari seinämaalausta, joista olin kuullut tai nähnyt kuvia. Saamani osoitteet veivät oikeaan paikkaan, ja pääsin näkemään luonnossa – ja upeassa ilta-auringossa – lintutytön ja rantakivipojan. Todella upeita molemmat!
Siinäpä oli se maanantaipäivä. Seuraavana päivänä suuntana on Viron Ulkoilmamuseo, mutta siitä onkin sitten tulossa ihan oma postauksensa. Tiedossa on polkupyöräilyä kauniissa auringonpaisteessa, mutta pirunmoisen kovassa tuulessa.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Egyptin loisto valaisee Tallinnan
Matkapäiväkirja jatkuu Kaliforniassa… ei vaan Piritassa!
2 Comments
Marikka
Kiitos, ihan superkiva blogi ja ihania vinkkejä (reissaaminen + ruoka = maailman parasta)
Henna
Kiitos Marikka – tuli superiloinen fiilis ystävällisestä kommentistasi. Mukavaa juhannusviikkoa!