Ajankohtaista

Matkapäiväkirja jatkuu Kaliforniassa… ei vaan Piritassa!

Pakollisen Tallinna-tauon aikana tajusin, että yhtä asiaa minulla on ikävä enemmän kuin ehkä mitään muuta: merenrantaa! Kotiseudullani Turussa meri on kyllä lähellä, mutta sittenkin matkan päässä. Rakastan sitä, miten läsnä meri Tallinnassa on. Lokit kirkuvat kaupungin kaduilla, eikä keskustasta tarvitse montaa askelta ottaa ollakseen veden äärellä.

Merenrantaan pääseminen oli siis korkealla reissulistallani, ja tänään sain ruksattua sen tehdyksi. Foreca lupaili lähes 20 asteen lämpötiloja ja aurinkoa kirkkaalta taivaalta, joten nyt olisi oikea päivä saada hiekkaa varpaiden väliin ja suolaa hiuksiin. Piritan ranta, täältä tullaan!

Juodaan kuitenkin ensin kahvit

Päivää ei sovi aloitella ilman kunnon kupillista kahvia. Toompean toisella puolella oleva sympaattinen kahvikioski Kiosk No. 1 on sopivasti reitin varrella mennessäni hakemaan autoa. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa tästä pikkuriikkisestä paikasta oma postauskin, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä. Lupaan tehdä sen lähiaikoina.

Kiosk No. 1 on kokenut pienen muodonmuutoksen sitten viime näkemän, sillä sisäpöydät on poistettu ja myynti tapahtui ikkunan kautta. Paikalla on lisäkseni muutamia selkeästi kanta-asiakkaita, kuten monella aiemmallakin kerralla. Kioski on selvästi löytänyt uskollisia ystäviä.

Kahviloiden ystävänä olen kerännyt kaikki suosikkipaikkani yhteen! Klikkaa ja laita lista talteen tulevia Tallinnan reissujasi varten.

Ikkunatarjoilusta piittaamatta istahdan mukavasti rupattelevan baristan luvalla sisällä olevalle baarijakkaralle, sillä aamu on vielä vähän viileä. Tiskille on juuri saapunut uunituore lähetys Bekker-leipomosta. Valinnanvaikeus on todellinen, sillä laatikoissa on niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Bekkerin tuntien kaikki niistä ovat suussasulavan hyviä – paikka meni nimittäin kirkkaasti kaupungin parhaiden leipomoitteni listalle.

Päädyn mantericroissantiin ja cappuccinoon. Niitä herkutellessani rupattelen mukavan baristan kanssa. Kuulen kioskin kiinnostavan historian, mutta sen kerron teille vasta kirjoittaessani Kiosk No. 1:n oman postauksen. Maltatko odottaa?

Haluatko lukea matkapäiväkirjan edelliset osat? Löydät ne täältä!

Pirita on kuin tuulahdus Kaliforniaa

Olenko kertonut, että olen asunut Los Angelesissa, Kaliforniassa vajaat pari vuotta joskus kultaisella kahdeksankymmentäluvulla? Nuo ajat olivat monella tavalla merkittäviä nuorelle Hennalle, ja muistona niiltä yksi asia valtasi pysyvän paikan sydämessäni: Kalifornian hiekkarannat. Santa Monica, Malibu, Oxnard… voi miten rakastankaan niitä kaikkia.

Jollain Tallinnan reissullani tajusin, että Piritan johtava rantatiehän muistuttaa hämmästyttävän paljon Pacific Coast Highwaytä, eikä Piritan parikilometrinen hiekkarantakaan ole hassumpaa korviketta Kalifornian ikävään. Hiekka on pehmeää, rantaviivassa kävelyä ajatellen mukavan kiinteäksi tallaantunutta, ja meri kohisee rantaan juuri niin kuin se suuren meren ääressä tekee.

Mutta takaisin matkapäiväkirjaan: aamukahvit hörpittyäni oli aika hypätä autoon ja ajella kohti Piritaa Tallinnan versiota Pacific Coast Highwaystä eli Piritan tietä myöten. Olisi pitänyt laittaa Beach Boys soimaan, mutta se jäi tekemättä.

Tuplahyvä aloitus aamuun: second breakfast

Mainio tapa saada päivä kunnolla käyntiin on syödä toinen aamupala – otin siis suunnaksi Sailor’s Home kohvikin Piritan marinassa. Muut sataman ravintolat ja kahvilat olivatkin aiemmilta reissuiltani tuttuja, mutta Sailor’s Homessa kävin nyt ensimmäistä kertaa.

Olin somemainonnan uhri ja tilasin heidän Facebookissaan näkemäni lätyt. Olivat muuten todella hyvät! Kondensoitu maito sopii räiskäleiden kanssa vähintään yhtä hyvin kuin kermavaahto.

Sailor’s Homen jälkeen tein pienen kävelykierroksen katsellen läpi muutkin marinan ruokapaikat. Mainio Vigri-kohvik veteli vielä talviunia, mutta sen yläkerrassa oleva Sardiinit näytti tarjoilevan lounasta. Ehkä se olisi sopiva paikka syödä myöhemmin tänään. Mutta ei vielä! Nyt pitäisi pistää vähän aikaa jalkaa toisen eteen, sillä kaksi aamiaista ei ehkä ollut kaikkein terveystietoisin ratkaisu.

Merituulia aallonmurtajalla

Voi että miten nautin Piritan merellisestä tunnelmasta! Yksi minun (ja silminnähden monen paikallisenkin) suosikkipaikoistani on sataman aallonmurtaja. Sen päästä on hienot näköalat uimarannalle, satama-altaaseen ja Tallinaan. Paikoitin itseni aallonmurtajan laidalle ja jäin imemään sisääni merellistä tunnelmaa: ääniä ja tuoksuja. Nyt ollaan lähellä Kalifornian rantatunnelmia!

Välipysähdys luostarin raunioilla

Iho alkoi ilmoitella yliannoksesta aurinkoa, joten oli aika lähteä eteenpäin. Päätin kävellä luostarin raunioille katsomaan olisivatko ne auki. Olivathan ne, eikä portilla pyydetty edes pääsymaksua.

Rauniot ovat entisiltä reissuilta tuttu paikka, mutta tällä kerralla nautin erityisesti sen etuosassa olevan vanhan hautausmaan tunnelmasta. Nurmikolla kukkivat moninaiset kevätkukat, ja linnut lauloivat puissa. Kauniit vanhat ristit olivat vinksin vonksin keväisellä nurmella. Koko paikassa vallitsi ihastuttava tunnelma. Istuin penkillä ja nautin historian ja puiden lehtien havinasta.

Pirita beach, here I come!

Mutta vähitellen alkoi hiekkarannan kutsu kantautua korviini. Otin vielä pienen kurvin Piritajoen varressa olevien soutuveneiden kautta päättäen, että niitä pitää päästä jollain tulevalla reissulla testaamaan. Vuokraamo ei ollut vielä auki, joten oli aika suunnata kohti rantaa!

Voi miten olinkaan tätä kaivannut: edessäni on pari kilometriä vaaleaa hiekkarantaa ja auringossa kimmeltelevää Itämerta. Reppu selässäni lähden kävelemään pitkin rantaviivaa. Rannalla on yllättävän paljon väkeä tiistai-iltapäiväksi, mutta se ei minun menoani haittaa. Moni muukin nautiskelee meri-ilmasta samalla tavalla kuin minäkin: kävellen tai juosten vesirajassa.

Yllättävän paljon porukkaa on myös uimassa ja aurinkoa ottamassa. Meininki on kesäinen, vaikka asteita ei ole vielä kahtakymmentäkään. Virolaiset taitavat olla samanlaisia kuin me suomalaisetkin: kesästä pitää ottaa kaikki ilo irti heti kun se alkaa.

Ja kesältähän tämä tuntuu. Lokit kirkuvat, meri kimaltelee auringossa ja hiekka alkaa lämmetä. Tätä lähemmäs Kaliforniaa ei näillä leveysasteilla pääse!

Seuraavaksi onkin sitten tiedossa ihan erilaisia juttuja. Oletko aikeissa lukea tuoreita Tallinnan kuulumisiani huomennakin?

8 Comments

  • Suvi

    Kiosk alkoi kyllä ehdottomasti kiinnostamaan! Pirita on tuttu purjehdusreissuilta, aallonmurtajalta saa parhaat auringonlaskukuvat. Tuo Sailor’s Home ei taida olla tuttu, se menee testiin, sillä rakastan lettuja 😋

    • Henna

      Kiosk on tosi symppis minipieni uutuuspaikka – aukesi viime talvena. Nyt siellä on vähän erilainen meininki, kun sisätiloissa ei voi viruksen takia kahvitella, mutta pihamaalla on usein hyvä meininki Kioskin vakiasiakkaiden kanssa. Sailor’s Home toi mulla mieleen Kalifornian, sillä se on vaatimattoman näköisessä talossa, mutta sekä terassi että sisätilat olivatkin ihan kauhean kivat ja valikoimat mitä mainioimmat. Kiva uusi tuttavuus!

  • Ulvi Karu

    Mikä ihanaa tunnelma on sun teksteissä,ihan kun itse olisin sun kanssa siellä👍😍kiitos💞
    Huomista odotellessa😀🌞🇪🇪

    • Henna

      Eilen tapahtui niin valtavan paljon juttuja, että kuvien käsittelyyn ja teksin kirjoittamiseen menee paljon aikaa! Kohta tulee kuitenkin ensimmäinen osa eilisen seikkailuista.

    • Henna

      Ymmärtääkseni Virossa ei ole maksullisia rantoja. Ainakin nämä Tallinnan ympäristön isot hiekkarannat ovat avoimia ja ilmaisia kaikille.

  • Kaarina Timonen

    Odotan jo huomista postaustasi! Ihana päästä nauttimaan Tallinnasta näin virtuaalisesti. Ehkä joku videokin?

    • Henna Mikkilä

      Jonkun videon taisin ottaakin, mutta jäi vielä jakamatta. Nyt kävi niin, että pääsin kämpille vasta klo 23 aikoihin, joten on pakko luovuttaa ja kirjoittaa tämän päivän kuulumiset vasta huomenna. Vähän pidempi odotus siis, mutta toivottavasti hyvää kannattaa odottaa.

Kommentoi mielellään!