Terasseja ja taas terasseja: sunnuntain matkapäiväkirja
Mahtaakohan kukaan uskoa jos kerron, että terassien sijaan minun oli oikeasti tarkoitus käydä museoissa? Itse laatimassani ohjelmassa olisi ollut Arkkitehtuurimuseon Komendant-näyttely, mutta enpä ollut suunnitelmia tehdessäni tajunnut että olikin pyhäpäivä ja museot kiinni. Vaan eipä siinä mitään, onneksi olen hyvä keksimään muutakin ohjelmaa.
Aamu alkaa A:lla eli aamupalalla
Starttasin päivän Rotermannissa olevassa Levier-kahvilassa, sillä vielä tässä vaiheessa päivää kuvittelin käveleväni siitä muutaman kymmenen metrin päässä olevaan Arkkitehtuurimuseoon. Olen ollut Levierissä ennenkin, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa kamerakin mukana.
Otin aamiaislistalta minipannukakut mädin kanssa. Muistathan postaukseni Raatihuoneentorin laidalla olevasta minipannukakkukioskista? Nämä olivat samanlaisia, mutta suolaisia! Aamiaiseni oli sen verran myöhäinen (ja nälkä sen mukainen), että tilasin kahvin lisäksi myös smoothien. Sekä se että pannukakut olivat erinomaisia! Levier tuntuu olevan paikallisten suosiossa eikä ihme: niin makeat kuin suolaisetkin syötävät ovat herkullisia.
Päivän pettymys ja suunnan muutos
Levieristä suunnistin siis Arkkitehtuurimuseon ulkopuolelle toteamaan, ettei se ollut auki. Samperi. Piti siis keksiä muuta tekemistä. Katsoin Google-karttaa miettien, mitä lähistöltä löytyisi. Narva maantiellä olisi NailSpa – minähän voisin mennä ottamaan manikyyrin!
Kosmetologit ja muut hoidot ovat aina to-do-listallani, mutta käytännössä löydän aika harvoin aikaa ajatuksen toteuttamiseen. Josko nyt onnistuisi ja NailSpasta löytyisi aikaa ilman varausta. Pieni kävely museolta Narva maantielle ja voilà! Sain saman tien kutsun astua peremmälle.
Tuntia myöhemmin kävelen takaisin kadulle sormenpäät tiptop-kunnossa. Olipa kiva ja hyödyllinen muutos suunnitelmiin! Vastapäätä NailSpata huomasin retrohenkisen Narva-kahvilan, johon päätin mennä pienelle välikahville ja ihastelemaan siistejä kynsiäni.
Narva on pysynyt kiitettävästi uskollisena perinteiselle tyylilleen. Tosin sen tympeäksi moititusta palvelusta ei ollut tietoakaan, vaan tiskin takana oli oikein ystävällinen rouva. Toivottavasti tällaiset jäänteet menneiltä ajoilta eivät häviäisi kokonaan, vaan Narvakin pitäisi puolensa uusien ja trendikkäiden kahviloiden puristuksissa.
Terassilta terassille ja taas terassille
Kahvien jälkeen otin taas kartan käteen ja katsoin ”vielä testaamatta” -listaani. Aurinko paistoi lämpimästi, joten olisi täydellinen päivä käydä katsastamassa A-terminaalin lähellä oleva Suveterrass.
Suunnistin sinne pienen mutkan kautta. Kävin katsastamassa satamassa olevan seinämaalauksen, pari kauppaa Nauticassa ja WTC-keskuksen alakerrassa olevan nahkalaukkujen outletin. Viimeksi mainittu oli sunnuntaina kiinni, mutta näinpähän nyt mistä tuo paljon kehuja saanut kauppa löytyisi.
Suveterrass näkyi kauas, mutta kesti tovin ennen kuin tajusin mistä sinne pääsee – sisäänkäynti oli tehokkaasti piilossa talon syvennykseen paikoitettujen autojen takana. Pyrähdys portaita pitkin ylimpään kerrokseen, ja edessäni oli päivän yllätys: tämähän on hienon näköinen paikka!
Olin kyllä nähnyt kuvia Suveterrassista, mutta todellisuus oli kuviakin viihtyisämmän näköinen. Istahdan aurinkoon ja tilaan mansikkadaiquirin. Eipä voisi paljon kesäisempi fiilis olla! On sopivasti myöhäisen lounaan aika, joten tilaan myös salaatin. Kartalla Suveterrass on täällä.
Olen pitänyt tätä osaa satamasta jotenkin rähjäisenä, mutta Suveterrass on niin mukavan näköinen, että on pakko muuttaa kantaani. Tänne on kiva palata toiseenkin kertaan! Näkymät terassilta tulevat muuttumaan lähiaikoina merkittävästi, sillä Vanhankaupungin tornien lisäksi näköpiirissä on melkoinen määrä nostokurkia. Kiinnostavaa nähdä, millaiseksi alue tulevina vuosina rakentuu.
Tammsaaren puiston kautta Noblessneriin
Sunnuntainen kaupunkiretkeni jatkuu. Käyn pienillä kosmetiikkaostoksilla Virukeskuksen Natura Siberica -myymälässä, jonka jälkeen kiertelen ihastelemassa keskuksen edustalla olevaa uusittua Tammsaaren puistoa. Siitä on selvästikin tullut kaupunkilaisten olohuone, sillä porukkaa riittää jokaiselle puistonpenkille ja ylikin. Puistossa on upeiden istutusten lisäksi kiinnostavia infotauluja, joista voi perehtyä puiston historiaan. Ilmainen pieni nähtävyys!
Tammsaaren puistosta hyppään Noblessneriin menevään bussiin ajatuksenani istahtaa Kaifin terassille nauttimaan ilta-auringosta, ja mahdollisesti syömään puu-uunissa paistettua pizzaa Hall-teknoklubin kesäterassi Suvilassa (lue kummastakin lisää täältä).
Jälkimmäinen jää kuitenkin haaveeksi, sillä paikka on niin täyteen ammuttu porukkaa että korona-ajan edellyttämästä 2+2-säännöstä ei ole tietoakaan. Jatkan siis matkaa Kaifin rantaan ja istahdan drinkki kädessäni laiturille. Porukkaa on täälläkin, mutta harvemmassa. Tämä on kyllä ykköspaikka kesäisenä aurinkoisena iltana, sillä aurinko osuu laiturille niin lämpimästi.
Illan viimeiset mukavassa seurassa Kalamajassa
Täti-ihmisen on kuitenkin annettava periksi, sillä pitkä päivä alkaa tuntua jaloissa ja silmäluomissa. Päätän kävellä takaisin kämpille läpi kesäisen Kalamajan. Syreenit tuoksuvat ja linnut laulavat – ihana tunnelma!
Tööstusekatua kävellessäni tielle sattuu kuitenkin hidaste, sillä suosikkiklubini Heldeke on avannut pihalleen minipienen terassin, jolla bongaan paikan isännän Danin ja joukon iloisesti rupattelevia ihmisiä. Ylipuhumiseeni ei mene montaa minuuttia, joten liityn joukon jatkoksi.
Porukka on mukavan kansainvälinen, ja juttua riittää. Joudun antamaan periksi vasta kun aurinko on painunut talojen taakse ja illan viilentämä ilma alkaa hiipiä puseroon. On aika toivottaa uusille tuttavilleni hyvät yöt ja tehdä se, mitä luulin tekeväni jo pari tuntia aikaisemmin: mennä takaisin kämpille ja laittaa pää tyynyyn.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Matkapäiväkirja jatkuu Kaliforniassa… ei vaan Piritassa!
Matkapäiväkirja jatkuu: keskiviikko ja kohtaamisia Koplissa
