Vähän erikoisempi päiväkävely: hevosia ja hullujenhuoneita
Olipa tämä aika erilainen kävelyretki! Ihan vahingossa löysimme itsellemme täysin tuntemattoman alueen lähellä Kristiinen kaupunginosaa. Näimme hevosia ja mielisairaalan rakennuksia – hullujenhuoneiksi niitä kai joskus kutsuttiin.
Huokuttimena tälle kävelylle oli kömpelö hevoskyltti, jota olin ihastellut tai ihmetellyt ajaessani portin ohi. Olin vain ihmetellyt, että mitä retrohenkisen Hipodroom-kyltin alta ja porttien takaa oikein löytyy – nyt lähdimme vihdoin selvittämään asiaa.
Auto siis parkkiin pääportin viereen ja kävelylle. Olin iloinen päästessäni vihdoin kuvaamaan porttia, kun sen hauska kyltti oli ihastuttanut minua niin pitkään. Se on ajalta ennen digitulosteita ja vilkkuvia ledinäyttöjä: rautaputkea, levyä ja vihrää maalia.
Portin takaa avautui kiinnostava näky tällaiselle vähemmän raviratoja kolunneelle parivaljakolle.
Oli sateinen päivä, joten rataa kiertävien hevoskärryjen ohjastajat olivat suojatuneet säältä mitä eriskummallisimmin varustein. Tämä oli kaukana välineurheilusta! Rapa roiskui, kun ohjastajat juoksuttivat ratsujaan.
Kävelimme raviradan reunaa katsomorakennukselle. Myös se henki vanhan ajan tunnelmaa. Nykyaikainen digitaalinen tekniikka loisti poissaolollaan, ja tilalla oli perinteisen näköinen selostamo, katsomo ja kahvila. Tänne olisi hauskaa tulla uudestaan ravipäivänä!
Jatkoimme kävelyä radan toiseen päähän, jossa näytti olevan aika onnettomassa kunnossa olevia talleja, maneeseja ja mitä lie muita hevostenhoitoon liittyviä rakennuksia – ja hevosia! Paljon hevosia.
Ilmainen reissuvinkki eläinrakkaalle perheelle: hevosia!
Tässä tulee siis reissuvinkki perheelle, jossa on hevoshulluja tai muuten vaan eläinten ystäviä: Hipodroom oli paikka, jossa paikalliset perheet selvästikin kävivät päiväkävelyllä katselemassa ja syöttämässä näitä upeita eläimiä. Ei pääsymaksua, ei muutenkaan mitään kynnystä: auto parkkiin vaan ja taputtelemaan.
Ihastelemme leppoisaa tunnelmaa. Aitauksia on vaikka kuinka paljon, ja jokaisessa aitauksessa upeita hevosia, jotka vaikuttivat todella seurankipeiltä. Taputeltavaa siis riittää!
Hevosia ja houruloita – ihme paikkoihin sitä toisinaan eksyykin
Vaikka sää oli aika tuhnuinen, päätimme silti katsastaa seutua vähän laajemminkin. Raviradan vieressä oli hylätyn näköisiä taloja metsäisellä tontilla – sinne siis innolla kamera kädeässä. Juuri tällaisista hylättyjä ja rähjäisiä paikkoja minä ja kamerani rakastamme. Vastaavia juttuja voit lukea täältä:
- Noblessnerin alue oli karu paikka vielä vain noin vuosi sitten.
- Katso mitä Koplin linjoille on nousemassa.
- Pohjalan tehtaita on alettu pala palalta kunnostaa, mutta täältä näet miltä siellä näytti siinä vaiheessa, kun mitään ei oltu vielä aloitettu.
- Myös vanhan kaupungin sivukujilta voi löytää ihanaa rappioromantiikkaa.
Vaan mikä ihme tämä alue oikein oli?! Siellä kävellessämme ja saksalaisen oloisia rakennuksia ihmetellessämme meillä ei ollut aavistustakaan. Tunnelma oli lähes aavemainen, sillä missään ei näkynyt muita ihmisiä. Vasta jälkikäteen selvitimme, että kyse oli psykiatrisesta sairaalasta.
Vieläkään en tiedä, ovatko nuo onnettomassa kunnossa olleet talot edelleen käytössä vai ei, sillä kaikki löytämäni informaatio on ollut viron kielistä. Reilun vuoden opiskelujeni jälkeen kielitaitoni ei vielä ihan riittänyt tämän mysteerin selvittämiseen. Seewaldin alueesta kuitenkin puhutaan, ja minun pitää jatkaa selvittelyä. Kerro ihmeessä, jos sinä teidät alueesta jotain!
Pidätkö tästä jutusta?
Jos pidät, niin kannattaa pysyä Sooloiluja-blogin kyydissä. Täältä saat vinkit kiinnostavien Tallinnan osien tutkimiseen.
Mutta löytyy täältä paljon muutakin:
- Supersuosittu lista Tallinnan parhaat ravintolat
- Aamupalaa etsivälle parhaat aamiaispaikat
- Terassikausi alkaa kohta: täällä kaikki viihtyisimmät terassit.
- Ja ennen kaikkea: Liity Tallinnatärpit Facebook-ryhmään! Se on Tallinnan matkailijan ehtymätön idealähde
- Tykkää Sooloiluja Facebook-sivusta. Sinne tulee ensimmäisenä tietoa tuoreimmista Tallinnan postauksista ja parhaista matkavinkeistä!
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Viimsi: rantaloma pienen bussimatkan päässä
Kadriorgin stadion on tuntematon arkkitehtuurihelmi
3 Comments
Usko airo
Mukavaa lukea,kun on hyvää suomen kieltä.
Henna Mikkilä
Kiitos ystävällisestä kommentista! Suoraan sanoen tuo kieli on minulle se kompastuskivi. Olen taustoiltani visualisti, eli tuo kuvaaminen ja kuvien käsittely on ollut vanvempaa osaamisaluetta kuin tekstisisällön tuottaminen. Ilahduttaa siis ihan valtavasti kuulla, jos lukijan mielestä kieleni ei ole ihan onnetonta. Sitä nimittäin itse eniten jännitän.