Ariran ja korealainen yksityistilaisuus
Ravintolaelämyksiä on moneen lähtöön. Enimmäkseen kerron niistä, joissa sisustus on hurmannut tai ruoka saanut sukat pyörimään jaloissa. Tallinnassa valinnanvaraa riittää, sillä uusia kiinnostavia ravintoloita tuntui ennen koronaepidemiaa tupsahtavan nopeammin kuin tällainen matkasivuston pitäjä ehti syömään ja kirjoittamaan.
On tyylikästä sisustusta, kekseliästä keittiötä ja nuorekasta henkilökuntaa. Tällä kerralla esittelyvuorossa on paikka, jossa… ei ole mitään näistä! Jatka siis lukemista, tiedossa on hyvin erilainen ravintolaelämys.
Tämän erilaisten ruokamatkani kohteena on Korea, vaikka fyysisesti ollaan Telliskivikadun varrella, vilkkaassa risteyksessä vain muutaman sadan metrin päässä Telliskiven luovasta keskuksesta. Olin nähnyt talon seinässä olevan Ariran -kyltin lukuisia kertoja ohi kävellessäni, mutta sisään en aikaisemmin ollut kurkannut.
Lue myös: tämän pienen oppaan avulla saat Telliskiven vierailustasi enemmän irti!
Vihdoin tuli sopiva tilaisuus katsastaa tämä vaatimattoman näköinen ravintola vilkkaan kadun varressa. Olin matkalla Kalamajasta Pelgulinnaan, ja Ariran osui nyt sopivasti matkan varrelle huomatessani nälän kurnahtelevan vatsassani.
Usko meinasi loppua heti sisään astuessani – olinko sittenkin väärässä, eikä paikka olekaan toiminnassa? Vaikka on päivä, niin sisällä on hämärää: lähes kaikki valot on sammutettu.
Pienessä pöydässä ikkunan ääressä istuu vanha pariskunta syömässä. He hätkähävät oven avautumista käänteäen lähes säikähtäneen näköisenä katseensa minua kohti. Olen jo pyörähtämässä kannoillani, sillä tunnelma on ennemmin painostava kuin kutsuva.
Saman tien alkaa kuitenkin tapahtua: pariskunta nappaa omat lautasensa pikavauhtia pois pöydästä ja rientää sytyttämään valot. Pahoittelen kovasti, että olen keskeyttänyt heidän myöhäisen lounastaukonsa, mutta herra vakuuttaa ettei haittaa yhtään ja johdattaa minut pöytään. Rouva katoaa keittiön ovesta, ja sen jälkeen en häntä enää tapaakaan.
Tilaan ruuan ja jään ihmettelemään näkemääni. Alun hämmästyksestä toipunut isäntä osoittautuu iloiseksi ja puheliaaksi veikoksi. Hän on alunperin Koreasta, ja sieltä lähdettyään nähnyt melkoisen määrän maailmaa ennen päätymistään ravintolan pitäjäksi tähän samaiseen paikkaan Telliskivi-kadun varteen vuonna 1991. Tämän ehdin kuulla heti kättelyssä.
Ruuan tilattuani mies kertoo lisää. Hän on seilannut neuvostoaikoina maailman merillä kauppalaivan miehistössä, joten maailman ihmeellisyydet ovat tulleet tutuiksi. Onpa hän puheittensa mukaan asunut Suomessakin jonkin aikaa.
En ole ihan varma, että mikä on totta ja mikä tarua – juttua riittää niin ruokaa odotellessani kuin sitä syödessänikin. Kuvien ottaminen tuntuu vähän hassulta, sillä paikkaa ei ilmiselvästi ole sisustettu instagram-ajan kriteereillä. Eksoottisia yksityiskohtia kuitenkin riittää – jopa niin eksoottisia, että kaikkia en saanut lupaa edes kuvata. Voin siis vain vinkata, että jos pieni juomaseikkailu kiinnostaa, niin baarista saattaa löytyä vielä tiskillä ollutta ginseng-viinaakin eksoottisempia rohtoja…
Olipa tämä erikoinen elämys! Nostan hattua, että Ariranin kaltainen paikka on onnistunut pysymään hengissä. Omistajapariskunta ei ollut enää ihan nuoria, joten saapa nähdä miten pitkään vielä jatkavat. Toivottavasti pitkään, sillä tällaiset pienet yksityiset paikat ovat sympaattinen kontrasti kaikelle kiiltävälle ja trendikkäälle.
Uskalla siis sinäkin lähteä joskus ruokaretkelle mukavuusalueesi ulkopuolelle. Sieltä voi löytyä ikimuistoisia elämyksiä! Arirankin oli sitä. Ruoka oli maistuvaa, mutta parasta tässä visiitissä ehkä sittenkin oli isännän mainiot jutut. Sain viettää ikimuistoisen tuokion niitä kuunnellen.
Osoite: Telliskivi 35
Nettisivut: en löytänyt
Aukioloajat: 11–22 joka päivä. Pitkää päivää tekevät! Ei siis ihme, että ottavat päivän mittaan omankin lounastauon, kuten kävellessäni Ariraniin sisään.
Katoavaa eksotiikkaa metsästämässä
Suosittelen lämpimästi testaamaan Tallinnasta vielä löytyviä kansankuppiloita, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Tarjolla on maukasta kotiruokaa edullisin hinnoin, ja tunnelmaa jota on mahdoton jäljitellä. Ota suunnaksi vaikka nämä:
- Telliskiven läheisyydessä oleva Raita- tai neukkukohvikiksi kutsumani ravintola. Tai kahvila. Tai baari. Sen oikea nimi taitaa olla Näljane põder, ja kartalla se löytyy täältä. Lue kuitenkin ensin juttu ja katso kuvat!
- Trammibaari eli Derevjaška löytyy Koplin raitsikan päätepysäkiltä. Tarjolla on retrohenkisen sisustuksen lisäksi maukasta perinteistä ruokaa ja kohtuuhintaista juotavaa. Jos paikalla on paljon kanta-asiakkaita, meno voi äityä vauhdikkaaksikin!
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Mon Repos ja patee, joka vei kielen
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta Paatista
