Perinneruokaretki pohjoiseen: Trammi-baari
Niin ihania kuin Vanhakaupunki tai Kalamaja ovatkin, toisinaan tykkään lähteä vähän retkeilemään Tallinnan turistisempien alueiden ulkopuolelle. Pienen raitiovaunumatkan päästä voi löytyä aivan toinen maailma – tavallisten kaupunkilaisten arkea, joka näyttää tällaisen turistin silmiin hyvinkin erilaiselta kuin elämänmeno Suomessa. Takuuvarmasti autenttista menoa tarjoaa Koplissa oleva Trammi-baari.
Olin kuullut Trammi-baarista lukuisia kertoja. Omaan matkaohjelmaan se ei ollut mahtunut ehkä siksi, että kuulemani jutut olivat niin ristiriitaisia. Toisten mukaan turistin ei kannattaisi mennä alueelle ollenkaan, toiset taas vakuuttavat, että baarissa on hyvää ruokaa ja leppoisa meno.
Uteliaisuus vei vihdoin voiton varovaisuudesta, ja yhtenä syksyisenä sunnuntaipäivänä suuntasimme kohti pohjoista ajatuksena syödä lounas tässä baarissa, jota voisi luonnehtia legendaariseksi – jos ei muuten, niin sen takia, että legendoja eli tarinoita tästä alueesta riittää.
Trammi-baari ja Kopli: onko aluetta syytä välttää?
Kopli elää nopean muutoksen aikaa. Vielä vuosikymmen sitten se oli kaupungin pahamaineisinta aluetta, ja vieläkin kuulen toisinaan, että turisti-tädin kannattaisi jättää Koplin reissut tekemättä alueen epämääräisyyden takia.
Olen kuitenkin käynyt viime aikoina siellä monta kertaa, sillä Koplissa olevalla Põhjalan kumisaapastehtaalla on ollut paljon erilaisia tapahtumia. Lue lisää siitä, mitä kaikkea Põhjalan tehtaan alueelle on odotettavissa.
Näillä reissuillani ei ole kertaakaan tullut sellaista oloa, että alue olisi päivänvalossa mitenkään erityisen vaarallinen – tai sitten olen vain naiivin sinisilmäinen. Niin tai näin, syksyisellä reissullani sain suostuteltua ”henkivartijani” mukaan testaamaan tätä Derevjaška nimistä baaria, joka tunnetaan kansan kielessä trammi-baarina.
Trammi-baari-nimen se on saanut sen vuoksi, että tila toimi (sirpin ja vasaran) aikoina raitiovaunu- eli trammikuskien taukotupana. Ja vaikka ratikkakuskit ovat häipyneet, niin edelleen raitiovaunulinjojen 1 ja 2 päätepysäkki on Trammi-baarin edessä.
Uteliaisuus siis lopulta otti selkävoiton varovaisuudesta, ja kävelimme sisään tähän 70-lukulaisen näköiseen laatikkoon. Tiskille astellessamme kanta-asiakkaan näköiset tyypit seurasivat meitä katseillaan osin uteliaan, mutta ennen kaikkea välinpitämättömän näköisinä.
Baaritiskin takana seisova rouva ilmoitti kielitiedusteluuni, että hyvin onnistuu kommunikointi… kunhan se tapahtuu viroksi tai vielä mieluummin venäjäksi.
Oli siis aika aktivoida kaikki vuoden mittaisella alkeiskurssilla oppimani vironkielen taidot ja tilata meille syötävää ja juotavaa. Ilmeisesti onnistuin, sillä rouva kiitti tilauksesta ja välitti sen keittiöön.
Siirryimme olutlasiemme kanssa loosin kernipäällysteisille penkeille tarkkailemaan Trammi-baarin tunnelmaa.
Venäjänkielinen urheilulähetys pauhasi voimalla huoneessa, jossa olimme juuri tilanneet ruuat. Tämä on ymmärtääkseni baari, johon tullaan kannattamaan omaa suosikkijoukkuetta. Seiniä koristaneista kannatusviireistä ja tekstiileistä kävi selväksi, että kyseessä oli ennen kaikkea itäisen naapurin eri lajien joukkueita. Parempi kuitenkin, että tällaisena täydellisenä urheilun puusilmänä en syvenny aiheeseen tätä enempää.
Sen sijaan visualistina keskityn sitäkin enemmän paikan sisustukseen – melkoista värien ja kuosien riemujuhlaa Trammi-baari tarjoilee. Seinän tapetin koristeissa ei ole kultaa säästelty, eikä ikkunoiden verhoissa tylliä. Stolishnaja-vodkan mainoskyltit koristavat seinää ja yksinäinen diskopallo roikkuu orvon näköisesti katossa.
Trammi-baari kokkaili kelpo lounaan
Annoksemme saapuessa emme voi muuta todeta kuin että määrä, laatu ja hinta ovat Trammi-baarissa erinomaisessa suhteessa! Mistään trendihifistelystä täällä ei tietenkään puhuta, mutta omat pelmenini ja henkivartijani leivitetty kana todellakin maistuivat.
Myyntitiskillä olleet kiluleivät, makkararullat ja kuivatut kalat jäivät tällä reissulla testaamatta – ja varsinkin kalat jäävät kyllä varmasti seuraavallakin kerralla. Sen verran eksoottisen näköisiä nuo juomalasissa jököttäneet ruototyypit olivat.
Mitä muuta Koplissa on?
Lähitulevaisuudessa vaikkaan että paljonkin! Alue on vielä unelias, mutta veikkaan että parin vuoden sisällä tilanne on aivan toinen. Kannattaa siis lähteä katselemaan aluetta nyt, kun siellä on vielä paljon alkuperäistä jäljellä.
- Põhjalan tehtaasta kirjoitin jonkin aika sitten, lue juttu täältä. Siellä on koko viime kesän 2019 järjestetty huippusuosittuja pop-up-kahvilatapahtumia. Tammikuussa tapahtuman järjestäjät avaavat sinne pysyvät kahvilan! Kerron siitä lisää heti kun kuulen jotain.
- Koplin linjat olivat joskus pahamaineista aluetta, mutta juuri nyt sinne nousee toinen toistaan hienompia uusia ja kunnostettuja taloja. Lue tämä juttu Koplin linjoista, niin näet miltä siellä näytti siinä vaiheessa, kun rakennustyömaa oli aluillaan. Saman postauksen lopussa juttua myös Sitsin tehtaasta. Vahva veikkaukseni on, että sielläkin alkaa pian tapahtua!
4 Comments
Matti Blomqvist
Matkailijapyöräilijälle Tallinna on pirullinen ansa. Vuosien aikana ties miten monet kerrat me ollaan lähdetty satamasta lännen suuntaan tavoitteena vanha tie joka vie Keilaan. Joka kerta löydämme itsemme Koplista ja monta tuntia matka-aikaa taas hukattuna. Nykyisin Tallinna-Keila tietä ei enää edes kannata ajaa fillarilla. Raskasta autoliikennettä on aivan liikaa.
Oma neuvoni Tallinnasta ulos pyöräilijälle. Jos lähdet kohti länttä ja saaria, ota halpa ja helppo juna ulos kaupungista ainakin Keilaan asti. Jos lähdet itäänpäin, asema nimeltä Tapa on hyvä paikka lähteä liikkeelle. Sama sääntö pätee Tallinnaan tullessa.
Henna Mikkilä
Varmaankin erinomainen idea. Nyt tietysti se uusi Reidi-tie auttaa itäänpäin lähtijöitä, mutta lännen suuntaan ei ole tullut merkittävää helpostusta.
Usko airo
Monesti oon poikennu tässä baarissa,syöny en vielä.Erikoisuus ilman muuta paikkana.
Henna Mikkilä
Ruoka oli yllättävän maukasta! On kyllä mahtavaa, että tällaisia paikkoja löytyy.