Fotografiskan syksyn herkkupalat
Voi mitä herkkuja Fotografiskassa tänä syksynä onkaan tarjolla! Yleensä en kirjoita vaihtuvista näyttelyistä, mutta nyt teen poikkeuksen matkustamisen muututtua taas hankalaksi. Loppuvuoden 2020 näyttelyt ovat nimittäin niin upeita, että haluan antaa sinulle mahdollisuuden nähdä ne edes kuvien kautta, mikäli et pääse paikan päälle.
Fotografiskan kaksi syksyn näyttelyä aukesivat parin viikon välein, ja minulla kävi tuuri ollessani Tallinnassa kummankin avajaisten aikoihin. Lokakuun lopulla on tulossa vielä kolmaskin, mutta sitä ei ole vielä julkistettu.
Käydään siis kurkistamassa syksyn näyttelyihin! Ensimmäisenä auenneen näyttelyn töistä en ottanut suoria kuvia – aivan tarkoituksella. Minusta sinun olisi saatava kokea näyttely ilman että olet nähnyt sen töitä etukäteen. En siis valitettavasti ottanut kokonaisia kuvia ensimmäisen näyttelyn töistä ollenkaan.
Koska seuraavan näyttelyn auetessa kuitenkin selvinnyt, että matkustusrajoituksia on tulossa, päädyin taltioimaan sen töitä dokumentaarisemmin. Tehdään niin, että esittelen tämän näyttelyn ensin – postauksen lopussa tunnelmia myös siitä toisesta.
Viirun, Pesosen ja Salvador Dalin innoittamia mielikuvitusmaailmoja
Tallinnan Fotografiskan syksyn 2020 päänäyttely on ruotsalaisen Erik Johanssonin Places beyond, jonka satumaiset mielikuvitusmaailmat täyttävät talon suurimmat näyttelysalit tammikuun puoliväliin saakka.
Olet hyvinkin saattanut nähdä Erik Johanssonin kuvia. Niissä mies vetää maantietä perässään kuin viittaa, tai asfalttiväylä nousee ilmaan aueten vetoketjuksi. Johanssonin satukirjamaisessa tai jopa surrealistisessa maailmassa lampaiden villat kohoavat pilviksi taivaalle, tai järvenpinta hajoaa palasiksi peilin tavoin. Kuulostaako tutulta?
Kuvat ovat huikean mielikuvituksen ja teknisen taituruuden summa. Niiden näkeminen pienen nettikuvan sijaan suurina printteinä Fotografiskan seinällä oli lähes uskonnollinen kokemus.
Taikuri itsekin oli paikalla
Jo kuvien näkeminen oli elämys, mutta päivän wow-efektiä lisäsi kuvaajan itsensä tapaaminen! Olin nimittäin saanut kutsun lehdistötilaisuuteen, jossa Erik Johansson oli itse kertomassa töistään ja työskentelystään.
Entisessä päivätyössäni mainostoimistossa olen tehnyt paljon hommia Photoshopilla, joten oli kiehtovaa kuulla tämän virtuoosimaisen kuvankäsittelijän yksityiskohtaista selostusta kuviensa synnystä.
Johanssonin puhetta kuunnellessa ei voinut kuin puistella päätään epäuskosta ja ihastuksesta. Hän kuljetti yleisöään kuvalta toiselle kertoillen niiden syntyprosessista, innoittajista ja symboliikasta. Yhden kuvan valmistumiseen on saattanut mennä parikin kuukautta, ja Photoshopiin kertyä ns. layereita eli kuvatasoja jopa neljäsataa!
Inspiraatiota Erik Johansson kertoi saaneensa ennen kaikkea satukirjakuvituksista. Suurimmiksi esikuvikseen hän mainitsi sellaiset suomalaisillekin tutut nimet kuin Sven Nordqvist tai Elsa Beskow. Monet töistä näyttivätkin siltä, että sieltä olisi voinut löytää Viirusta ja Pesosesta tuttuja Muklia juoksentelemasta.
Jokaisen kuvan joka ikinen yksityiskohta on mestarin itsensä kuvaama. Kuvien ottamiseen on liittynyt valtava määrä syväterävyyteen, mittakaavaan, valon suuntaan ja sävyyn, sekä muihin osatekijöihin liittyvää hiomista. Yksi kuvan osa saattaa olla Irlannista, toinen Norjasta ja kolmas Färsaarilta. Kuvista löytyy tuttuja taloja niin Tukholman Mariabergetiltä kuin Johanssonin nykyisestä asuinkaupungista Prahastakin.
Opastusta kuunnellessa hämmästys vaan lisääntyi. Mikä taituri – lähes taikuri!
Mukavan rupattelevainen ruotsalainen vastaili ystävällisesti yleisön kysymyksiin. Jäikö sinulle näitä kuvia katsoessasi jotain kysyttävää? Kommentoi ihmeessä alhaalla olevaan kenttään – vastaan parhaani mukaan, jos suinkin onnistuin kierroksella kuulemaan vastauksen sinua askarruttavaan asiaan.
Hitchcockilasta tunnelmaa unelmien kaupungissa
Pari viikkoa ennen Johanssonia aukesi amerikkalaisen valokuvaaja ja elokuvaohjaaja Alex Pragerin näyttely Welcome Home Fotografiskan kolmannessa kerroksessa.
Olin sopivasti kaupungissa tämänkin näyttelyn avajaispäivänä, mutta silloin ei vielä ollut tietoa matkustusrajoitusten kiristymisestä. Niinpä tästä näyttelystä en napsinut kuvia teoksista, vaan enemmänkin tunnelmia lehdistötilaisuudesta. Toivottavasti saat kuitenkin vähän ajatusta siitä, millaisia töitä Pragerilla on. Lisää voit katsoa täältä, Fotografiskan sivuilta.
Alex Pragerin kuvat olivat minulle aikamatka Los Angelesiin, jossa asuin 80-luvulla. Näyttelyn työt herättivät sellaisen nostalgiaryöpyn, että iho nousi kananlihalle ja taisipa silmäkulmassani käväistä jotain kosteaakin.
Näyttelyn rakentaminen oli vielä vähän vaiheessa lehdistötilaisuuden aikaan, mutta se ei haitannut – ehkä jopa päinvastoin! Oli kiinnostavaa katsoa suuren kuvasuurennoksen nousemista seinään samalla kun näyttelyn kuraattori johdatteli meidät läpi salien.
Los Angeles on elokuvien keinotodellisuutta, auringossa hohtavia värejä ja ihmismassoja, mutta myös unelmateollisuuden varjopuolella olevia pettymyksiä ja romahtaneita haaveita… kaikkea sitä Prager onnistuu vangitsemaan sekä kuviinsa että Fotografiskassa nähtävään lyhytelokuvaansa.
Pragerin kuvat eivät ole realistisia kuvia rakastamastani kaupungista, vaan lavastettuja tuokiokuvia – kuin pysäytyskuvia elokuvasta. Mistään ei käy ilmi mitä on tapahtunut, tai mitä tapahtuu kuvan ottamisen jälkeen. Yksityiskohdat on hiottu: poseeraukset, ilmeet, vaatteet, kampaukset. Kuvia jää tuijottamaan kuin hypnotisoituna. Suuret kuvat on ladattu täyteen liikettä ja yksityiskohtia, mutta kaikki on pysähtynyt kesken liikkeen.
Mitä taiteilija haluaa kertoa kuvillaan? Millainen tausta hänellä on, millaisella tekniikalla töitään tekee? Uskon että saat kuvista enemmän irti, kun sukellat taustatietojen kautta taiteilijan ajatusmaailmaan.
Alex Prager on voittanut Emmyn vuonna 2012 lyhytelokuvallaan Touch of Evil. Fotografiskassa näytettävä elokuva on Pragerin viimeisin. Näyttely on esillä 29.11.2020 saakka.
Fotografiska löytyy Telliskiven alueelta osoitteesta Telliskivi 60a-8
Fotografiskan omat sivut: www.fotografiska.com
Aukioloajat: ma–la 9–21, su 9–18
Tuhannen taalan kysymys
Sehän on tietysti se, että milloin Tallinnaan ja Fotografiskaan taas pääsee? Valitettavasti sitä ei tiedä kukaan, että milloin muukin kuin työperäinen matkailu taas sallitaan ilman karanteenisuositusta. Tälle sivulle olen kerännyt linkit luotettavaksi tietämiini uutislähteisiin – niitä sinunkin kannattaa seurata.
Jos kuitenkin käyt Tallinnassa työasioissa tai asut siellä, niin näitä kahta näyttelyä uskallan suositella. Erik Johanssonin kuvat menivät minulla jopa lähelle tähänastista Fotografiskan suosikkinäyttelyäni, Jimmy Nelsonin Homage to Humanity. Johanssonit huikeat kuvakollaasit hakevat vertaa taiturimaisuudessaan.
6 Comments
Mervi
14pv omaehtoisen karanteenin väärtti näyttely! Lämmin suositus täältäkin!
Henna
Hyvä kommentti siinä mielessä, että jos esim. tekee joka tapauksessa etätyötä kotoa käsin, niin reissukin voi vielä onnistua. Omaehtoisen karanteenin aikanahan saa käydä esim. välttämättömillä kauppa-asioilla.
Tarja
En kestä minäkään ! Voi kuinka upeaa ! Mä alan parkumaan ?.
Henna
Kyllä lähellä on kyyneleet…
Tuula Nousia
Auts!! Nyt en kyllä kestä!!! Osui ja upposi kerta kaikkiaan. ???
Sitten Kumussa aukeaa lokakuun alussa se Egyptin taiteesta kertova yhteisprojekti Amos Rexin kanssa.
Mistä tässä taas jäädään paitsi!!! ???
Henna
Jep… kyllä tämä nyt aika koville ottaa. Voi että kun jollain tavalla saataisiin tartuntamäärät hallintaan kummassakin maassa ja vaikka yhteinen matkustuskupla aikaiseksi.