Patarei on aikamatka historiaan, jota ei toivoisi olevan olemassakaan
Viime reissulla kävi tuuri: satuin Tallinnaan samaan aikaan kun historiallisen Patarei’n vankilan portit aukesivat taas yleisölle. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jokunen vuosi. Edellinen Patarei-visiittini oli niin vaikuttava, että olen odotellut malttamattomana milloin sinne taas pääsisi. Nyt pääsee!
Patarein uudesta tulemisesta on pyörinyt erilaisia huhuja – välillä sen muurien sisään ollaan oltu rakentamassa hotellia, toisinaan taas asuntoja tai konferenssikeskusta. Viime aikoina alkoi kuitenkin selvitä, että Patarein arkkitehtuurisesti uljaisiin, mutta historialtaan kammottaviin tiloihin on tulossa toimintaa, joka levittää kävijöidensä silmien eteen sen synkän menneisyyden.
Patarei: retki täynnä ristiriitaisia tunteita
Käynti Patareissa oli varsinainen tunteiden vuoristorata. Miten suhtautua siihen, että niin seinien sisällä kuin ulkopuolellakin on samaan aikaan kaunista ja kammottavaa.
Ihastuttava puoli rakennuksessa on sen uljas arkkitehtuuri, mutta myös rapautuminen. Aika on nakertanut pinnat monin paikoin muistuttamaan öljyvärimaalarin palettia tai abstraktia maalausta.
Sisätiloissa on loputon kirjo kiinnostavia tekstuureita: kauniita alkuperäisiä klinkkerilattioita, eri väristen seinäkaakeleiden peittämiä pitkiä käytäviä, rapistuneita seiniä, joita peittää lukuisten päällekkäisten maalikerrosten mosaiikki.
Patareissa on uskomattoman paljon säilyneitä yksityiskohtia rakennuksen eri aikakausilta: rautaisia ovia, kaltereita, lasitiiliseiniä, käsinpuhallettuja ikkunalaseja. Kaikki ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka on kuin taideteos.
Ristiriita tulee siitä, että ihastellessasi tilojen estetiikkaa tiedät niiden todistaneen hirveämpiä ihmisoikeuden loukkauksia kuin mitä tällainen ikänsä vapaassa maassa elänyt ihminen pystyy edes kuvittelemaan. Patarei toimi koko miehitysajan pahamaineisena rangaistulaitoksena, johon saattoi joutua pienimmästäkin järjestelmää kohtaan tuomitusta rikoksesta. Sanan- tai muustakaan todellisesta vapaudesta miehityksen aikana ei ollut tietoakaan.
Kaikilla meillä on käsityksemme tuosta synkästä aikakaudesta. Patarein hienosti rakennettu – ja paikoittain jopa taiteellinen – näyttely rakentaa hienon kokonaiskuvan värittäen sitä koskettavilla tarinoillaa järjestelmän rattaisiin joutuneista ihmisistä. Surullista, suututtavaa, mykistävää… Patareissa saat varautua tunteiden laajaan kirjoon.
Kaikkea tätä nyt avattu museo pyrkii valaisemaan. Sen keskeinen ajatus on kertoa sekä kommunistisesta että kansallissosialistisesta ideologiasta, ja siitä millaisiin rikoksiin sen toteuttajat syyllistyivät ympäri maailman. Salista ja käytävästä toiseen seuraat kommunismin ja natsismin uhrien tarinoita ja Patarein tapahtumarikasta historiaa alkaen rakentamisesta merivoimien linnoitukseksi 1800-luvulla.
Rakentamiskäskyn antoi Venäjän keisari Nikolai 1, ja se valmistui vuonna 1840. Alkuperäisessä tarkoituksessaan merilinnoituksena Patarei toimi vain lyhyen jakson Krimin sodan aikoihin. Sodankäyntitekniikka muuttui nopeasti, ja linnakkeessa olleita tykkejä ei enää tarvittu Pietarin puolustamiseen.
Seuraavat vuosikymmenet linnake toimi kasarmina. Vankilakäyttöön se otettiin vasta Viron itsenäistyttyä ja itsenäisyyssodan päätyttyä. Sodassa tuhoutui nimittäin niin Paksu Margareeta kuin Toompean linnakin, jotka olivat aikaisemmin olleet kaupungin vankiloita.
Rakennuksen karmivat vuodet sijoittuvat toiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen aikaan. Juuri niistä ajoista tämä näyttely kertoo. Patarei toimi vankilana myös Saksan miehityksen aikaan, joten sekä natsit että Neuvostoliitto tekivät siellä hirmutöitään. Uudelleen itsenäistymisen jälkeen Patarei poistettiin vankilakäytöstä vuonna 2002.
Miten Patarei löytyy ja miten sinne pääsee sisään?
Vankilan ja näyttelyiden sisäänkäynti on nyt rakennuksen kaupungin puoleisessa päässä. Kun lähdet Kalasatamasta Lennusadam-museota kohti, huomaat varmasti tämän suuren rakennuksen vasemmalla puolella tietä rannan ja tien välissä. Meidän visiittimme aikaan kadun varren tiiliseinää maalattiin punaiseksi, joten veikkaan että nyt siinä koreilee Pararein logo. Vankilan omilta sivuilta löydät paljon infoa vierailua varten, mutta myös hienon rautaisannoksen historiaa ja näyttelyn taustoja.
Sisäänpääsymaksu ei ollut kuin viisi euroa, mikä on minusta kohtuullinen hinta näin kattavasta ja koskettavasta näyttelystä. Filmiä kameraan ja menoksi!
Jos olet kiinnostunut miehitysajan synkästä historiasta enemmänkin, suosittelen lämpimästi keskustasta löytyvää Vabamu-museota. Olen kirjoittanut siitä jutun, josta museo piti niin paljon että julkaisi sen viroksi käännettynä omilla sivuillaan. Voit lukea Vabamusta täällä. Saman synkän tiimoilta kannattaa käydä myös Marjamäellä olevalla kommunismin uhrien muistomerkillä, josta voit lukea ja katsoa kuvia täällä.
Näin suunnittelet onnistuneen Tallinnan reissun:
Sooloiluja-sivusto ja Tallinnatärpit Facebook-ryhmä on olemassa juuri siksi, että sinä saisit reissustasi enemmän irti. Toimi siis heti:
- Tykkää Sooloiluja Facebook-sivusta. Sinne päivitän lähes päivittäin tuoreita Tallinnan matkavinkkejä!
- Liity myös Tallinnatärpit Fb-ryhmään! Siellä mikään kysymys ei ole tyhmä, vaan ystävälliset ihmiset auttavat toisiaan löytämään Tallinnan mansikkapaikat.
- Jos haussa on ruokapaikka, talleta tämä lista: Tallinnan parhaat ravintolat. Jos taas kaipaat aamiaista, auttaa tämä postaus. Iltamenoihin yksi mainio idea on Tallinnan salakapakat. Niistäkin löydät tältä sivustolta tietoa.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Kumu hurmaa kerta toisensa jälkeen
Merimuseo Lennusadam hurmaa, vaikka aihe ei kiinnostaisi pätkääkään
2 Comments
Seppo Paajanen
Olen aivan mykistynyt näiden sivujen kaikenpuolisesta tasosta! Loistavat kuvat, tärkeää tietoa, hienosti kerrottu kaikki. Sinulle pitäisi kyllä antaa jokin Tiedonjulkistamisen Valtakunnallinen Palkinto!
Menemme maaliskuulla viikoksi Tallinnaan ja luen näitä sivujasi siihen saakka yöt ja päivät. Kiitos paljon!
Henna Mikkilä
Voi Seppo, nyt meni kyllä puhelias täti-ihminen kerrankin ihan hiljaiseksi. Kiitos kauniista sanoistasi! Näin kannustavien terveisten jälkeen jaksaa taas innolla kirjoittaa uusia postauksia.