Paljassaare Tallinnan lähellä
Kävelyt

Paljassaare: citykanille sopivaa luontoretkeilyä meren äärellä

Tunnustaudun citykaniksi: nautin luonnon rauhasta ja kauniista maisemista, mutta tunnen itseni kömpelöksi ja kaupunkilaiseksi kun asfaltti päättyy ja pitäisi pistää maastovaihde silmään. Siksi Paljassaare Tallinnan pohjoisosassa olikin mitä sopivin luontoretkikohde minulle!

Paljassaare Tallinnan lähellä

Paljassaareen pääsee autolla tai paikallisbussilla käytännössä luontopolun alkupisteeseen, ja reitti on kaltaiselleni umpimetsää tai rämeikköä arastelevalle asfalttiprinsessalle sopivaa hyväkuntoista polkua, soratietä tai jopa laudasta rakennettua kävelytietä. Paljassaari on siis mitä mainioin luontoretki tällaiselle, jonka kenkäkaapista löytyy vaelluskenkien sijaan korkkaripari poikineen.

Lähdetään kohta Paljasaare’n kävelyreiteille, mutta näytän sinulle ensin pari erikoista paikkaa matkan varrella.

paljassaare ja Pikakarin uimaranta
Katariina kain aallonmurtajalta aukeaa hienot maisemat Piritan ja Tallinnan rannoille.
Luontopolku on suunelta osalta hyvin helppokulkuista maastoa.

Välipysähdys nro 1: autotalleja silmän kantamattomiin

Koplissa on nähtävyys, joka ei ole virallinen nähtävyys. En edes tiedä, katsotaanko siellä käyntiä hyvällä, enkä ensimmäisellä kerralla uskaltautunut edes portista sisään. Toisella kerralla sain houkuteltua mieheni mukaan, joten silloin teimme kierroksen tällä hämmästyttävällä alueella.

Kysymyksessä on valtava alue täynnä autotalleja. Ja niitä todellakin on paljon: pitkälti toista tuhatta! Kuoppainen hiekkatieruutukaava, jonka kymmenien kapeiden katujen varsilla on vieri vierekkäin eri materiaaleista tehtyjä ja vaihtelevassa kunnossa olevia autotalleja. Osa on lähes läpiruostuneita, osa kunnostettu muistuttamaan melkeinpä kesämökkiä.

Paljassaare autotallialue
Tämä kuva en ensimmäiseltä kerralta, kun en rohjennut kävellä portista sisään.

Tällaiselle rappioromantikolle niiden kuvaaminen olisi suurta herkkua, mutta jotenkin tallien yllä leijuu sellainen salaperäisyyden, firapelihommien ja ties minkä henki, että en kehdannut tai edes uskaltanut kuvata siellä paria pikaista näpsäystä enempää.

Mahdotonta sanoa miten suopeasti turisteihin suhtaudutaan, joten en lähde suosittelemaan tätä käyntikohteeksi. Voi olla että olen turhan säikky ja hienotunteinen, mutta sellainen fiilis alueesta jäi – vaikka se ehdottoman näkemisen arvoinen kaikessa outoudessaan olikin!

Rappioromantikon harharetket: välipysähdys nro 2

Luontoretkellehän tässä piti mennä, mutta malta vielä hetki. Matkalla Paljassaare’n parkkipaikalle näkyi niin kiinnostavan näköisiä vanhoja parakkeja ja kasarmeja, että pakkohan niitäkin oli pysähtyä kuvaamaan!

Paljassaare tien varrella

Yhden parakkirykelmän sisäpihalta löysin jotain merkillistä… sekalaista tavaraa hyllyillä ja seinille ripustettuna, aivan kuin romukauppa tai taiteilijan työpaja. En nähnyt merkkiäkään kyltistä, ja ovikin oli tiukasti kiinni, joten paikan omistaja ja toiminnan laatu jäi selvittämättä.

Taidanpa joskus mennä uudestaan kurkkimaan, josko silloin joku paikallinen osuisi kanssani samaan aikaan pihapiiriin. Toivoa sopii, että tällaisen turistin nurkissa pyöriminen ei häiritse ketään.

Paljassaare’en vievän tien varrella näkyi muitakin kiinnostavan näköisiä rakennuksia, joita oli pakko kuvailla aidan raoista. Odotan kovasti, että Tapio Mäkeläisen kanssa tekemämme kaupunkikierrokset ulottuvat joskus tännekin. Silloin viimeistään minulle ja sinulle selviää niiden historia.

Paljassaare uimaranta Pikakari

Paljassaare: vihdoin rannalla!

No niin, malttoihan rappioromanttinen citykani vihdoin tulla rannalle! Paljassaaren pohjoisin osa on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta. En tainnut alussa mainita missä se tarkemmin on. Alue löytyy samalta suunnalta kuin Kopli, mutta Sitsin kohdilta lähdetäänkin koillisen suuntaan kun Kopliin vievä tie (ja raitiovaunukiskot) vievät luoteeseen. Jos katsot karttaa, niin Paljassaare on täällä

Jos päätätkin kääntyä koilliseen ja Kopliin, niin klikkaa itsesi tälle sivulle. Löydät paljon kiinnostavaa nähtävää: Professorien kylä, Koplin linjat ja Põhjalan entinen kumisaapastehdas.

Pikakarin uimaranta

Tämä on kaupunkilomailijallekin sopiva luontokohde, sillä perille pääsee Tallinnan kaupungin bussilla. Tai ei toki ihan perille, mutta luontopolun alkuun. Päätepysäkin tuntumassa on myös Pikakarin uimaranta ja Katariina kai -niminen aallonmurtaja.

Visit Estonia kertoo rannasta seuraavaa:

Rannalla on pukuhuoneet, lentopallokenttä, keinut, lasten leikkipaikat, penkit, jäteastiat ja kuivakäymälät. Rannalla on rantavahti kesäkuusta elokuuhun kello 9-20.

Hiekkarannalla vesi syvenee nopeasti, kivipohja vain ensimmäisten metrien ajan. Jännitystä lisäävät matkustajalaivojen ohi kulkiessaan aiheuttamat aallot. Rannalle on myönnetty myös sininen lippu.

Katariina kai Pikakarin uimarannan vieressä

Ja Henna jatkaa: aallonmurtaja on suosittu paikka kesäpäivien viettoon. Sen pitkällä ja ajan hampaan nakertamalla betonipinnalla näkee auringonpalvojia, kävelijöitä ja kalastajia. Aallonmurtajalta aukeaa hienot maisemat etelämpänä siintävään Tallinnaan ja vastarannalla olevaan Piritaan. Kannattaa siis ottaa kamera mukaan, kun lähtee tänne retkelle!

Paljassaare ja ranta

Vihdoin Paljassaare’n polulla: Citykanin luontoloikinta

Nautittuani aallonmurtajan merellisestä tunnelmasta on viimein aika suunnistaa Paljassaaren luonnonsuojelualueelle. Valitsen rantaa myötäilevän polun, vaikka uimarannan tuntumassa olevasta kartasta olisi voinut katsoa muitakin reittivaihtoehtoja.

Meri on koko ajan lähellä, ja maisemassa vaihtelee hiekkarannat, kivikkoisemmat kohdat ja jyrkät rantatöyräät.

Paljassaare luontopolku
Paljassaare Tallinnan lähellä
Paljassaare ja kaupungin lehmien laidun

Välillä reitti kurvaa etäämmälle rannasta johdattaen läpi rantalepikoiden ja -niittyjen. Maisemassa laiduntaa kesäaikaan myös karjaa, joka oli melkoisesti karvaisempaa, sarvisempaa ja kiharampaa sorttia kuin meikäläiset maatiaislehmät. Ymmärtääkseni ne ovat skotlantilaista lajiketta, joka sopii normaalia laidunmaata epätasaisempaan saaristoluontoon.

Paljassaaren lehmät

Paljassaari on tunnettu runsaasta lintulajistostaan. Omat ornitologin taitoni rajoittuvat akselille ”tirppa, musta iso lintu, joku vesilintu ja lokki”, joten jätän tunnistushommat suosiolla itseäni viisaammille. Heitänpä pallon jollekin lintuharrastajalle: täällä olisi vieraskynäpostauksen paikka! Olisi mukavaa saada joskus artikkeli lintubongarin Tallinnasta. Paljassaaressa on kuulemma havaittu 223 lintulajia, joista 85 suojeltua. Lintutorneja reitin varrella on kaksi.

Paljassaare lintutorni

Reitit oli helppo löytää, vaikka niitä ei ole merkitty maastoon. Taivallus eteni sora- ja hiekkateillä sekä hyväkuntoisilla poluilla. Herkimmille alueille on rakennettu laudasta maaston kulumista estäviä kävelybaanoja (joku voisi kutsua niitä pitkospuiksi, mutta ovat kyllä mielestäni paljon leveämpiä ja helppokulkuisempia kuin perinteiset pitkospuut).

Paljassaare ja pitkospuut

Matkan varrella näkyy miehitysaikaisia parakkeja ja vartiotorneja, jotka luovat erikoisen kontrastin saaristoluonnolle. Alueelta löytyy myös tsaarinaikaisia, Pietari Suuren merilinnoitukseen kuuluvia rakennelmia, mutta tällä retkellämme en ehtinyt aivan sinne saakka kamerani kanssa. Jääpä sitten kuvattavaa seuraavillekin reissuille!

Paljassaare lintutornin graffiteja

Kannattiko mennä? Kyllä! Paljassaaren luontopolku tarjosi upeita merellisiä maisemia mukavan lähellä kaupunkia.

Pikakarin rannan parkkipaikka kartalla

Julkinen liikenne. Bussi numero 59 lähtee Balti Jaaman aseman vieressä olevalta bussiasemalta ja vie ilman vaihtoja Pikakarin päätepysäkille saakka. Täältä voit katsoa linjan. 

Visit Tallinn kertoo Paljassaaresta näin.

Paljassaare ja sen lehmät

Kommentoi mielellään!