Haluatko kierrokselle Patarein suljettuihin osiin? Tule mukaan!
Nyt vien sinut kierrokselle Patarein entisen vankilan niihin osiin, jotka eivät viime vuosina ole olleet auki yleisölle. Onnistuin järjestämään itselleni yksityisopastuksen tuon jyhkeän rakennuksen suljettuihin tiloihin. Kierroksella kuulin myös tulevista suunnitelmista, mutta lähdetään ensin katsomaan miltä siellä tällä hetkellä näyttää.
Yleensä en sovi matkoillani tapaamisia saati yksityisopastuksia, sillä haluan kokea kaupunkia kuten muutkin turistit. Välillä on kuitenkin tehtävä poikkeus sääntööni, jotta pääsen kurkistamaan suljettujen ovien taakse. Näin tapahtui Linnahallissa ja Põhjalan tehtailla (lue jutut täältä ja täältä), ja nyt oli aika lähettää viesti Patarein uudistustyöstä vastaavalle yhtiöille.
Muuttuva Patarei – mullistukset alkavat pian
Patarein uudistustyön havainnekuvat nähtyäni minulle tuli kiire. Olin kiertänyt rakennuksen sittemmin suljetuissa osissa muutama vuosi sitten, mutta harmikseni ilman kameraa. Kaikki näkemäni tulisi jäämään uudistusten alle ilman että minulla olisi muistona kuvan kuvaa.
Laitoin siis viestiä Patarei-yhtiölle toivoen pääseväni katsomaan paikan päälle ennen muutostöiden alkamista. Olin myös utelias kuulemaan, millaisia suunnitelmia uusilla omistajilla paikan suhteen on.
Kerroin haluavani kertoa sivustoni lukijoille, mitä alueelle on tulossa. Olisi myös mahtavaa esitellä seuraajilleni kuvin, miltä siellä ennen uudistustöiden alkamista näyttää. Suureksi riemukseni sain kutsun tulla paikan päälle, ja nyt saan esitellä sinullekin kuvasatoa tuolta kierrokselta!
Kierros menneeseen ja tulevaan
Saavun paikalle vähän ennen oppaakseni lupautunutta Kaspar Markusta, joten ehdin kierrellä rakennuksen sisäpihalla. Se on jo kokenut muodonmuutoksen edellisen vierailuni jälkeen. Silloin pihalla oli vielä kammottavia ulkoilukoppeja ja vartiotorneja miehitysajan vankilavuosilta.
Nyt sisäpiha on raivattu, ja sen ansiosta linnakkeen alkuperäinen arkkitehtuuri tulee paremmin esiin. Kasparin saapuessa paikalle hän vahvistaa heidän tavoittelevan juuri sitä. Patarein synkkää menneisyyttä ei missään nimessä haluta lakaista maton alle saati yrittää unohtaa, mutta sen rinnalla halutaan palauttaa selkeämmin esille myös rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus ja arkkitehtuuri.
Patarei rakennettiin alunperin Pietarin puolustustarkoitukseen 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Sodankäyntitekniikan muuttuessa se muunnettiin kuitenkin melko pian kasarmiksi, jollaisena se toimi Viron itsenäistymiseen saakka. Vapaussodan aikana silloin vankilana toimineet Paksu Margareeta ja Toompean linna saivat suuria kolhuja, joten vangeille piti löytää uudet tilat.
Katseet kääntyivät Patareihin, ja tästä eteenpäin sen käyttötarkoitus olikin selvä. Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen miehittäjät jatkoivat Patarein käyttöä vankilana, ja eritoten Neuvostoliiton miehitysajalla tapahtuneista hirmuteoista Patarei muistetaan nykyisin parhaiten.
Patarein vankilamenneisyydestä ja totalitaaristen diktatuurien hirmuteoista kertoo rakennuksen toisessa päässä vuonna 2019 avattu näyttely. Uudistustyön myötä näyttely tulee saamaan vielä merkittävästi nykyistä enemmän tilaa, ja sinne tulee myös aiheeseen liittyvä tutkimuskeskus.
En kerro siitä Patarein osasta nyt enempää, vaan voit tämän linkin takaa kurkata sinne. Nyt lähdemme kiertämään niitä osia, jotka ovat olleet viime vuodet suljettuna yleisöltä.
Tunteiden vuoristorataa hämärissä käytävissä
Astumme sisään ruostuneesta rautaovesta ja lähdemme kiertämään merenpuoleisen kaarevan osan käytäviä, huoneita ja saleja. Sisätilat eivät näytä juuri muuttuneen edellisestä käynnistäni, joten olen iloinen että saan nyt kuvattua niitä lähes saman näköisenä kuin ensivierailullani.
Käytävät kaartuvat mukaillen rakennuksen muotoa. Arkkitehtuurista näkee rakennuksen olevan peräisin paljon neuvostomiehitystä aikaisemmalta ajalta. Oppaani Kaspar kertoo, miten heillä on tarkoitus säilyttää kaikkea sitä mahdollisimman paljon, vaikka tiloja luonnollisesti joudutaan muokkaamaan tuleviin käyttötarkoituksiin.
Aivan kuten aikaisemmillakin Patarein kierroksilla tunteet ja ajatukset menevät vuoristorataa. Toisinaan tulee melkein fyysinen ahdistus miettiessäni, mitä julmuuksia näiden seinien sisällä on tehty. Hetkeä myöhemmin ihastelen salien upeita puolikaarimaisia muotoja, käytävien raukeasti kaartuvia linjoja ja upeita holvikattoja. Patarei on sekä kammottava että kaunis.
Seinien rapautuvat pinnat ja vuosikymmenten aikana muodostuneet maalikerrokset ovat kuin taidetta, ja niiden lisäksi myös ihmiskäsi on maalannut, piirtänyt ja raapustanut seinille mitä kiinnostavimpia teoksia. Monet seinätaideteokset ovat teknisesti upeita, mutta aiheeltaan ahdistavia. Ajatukset ja tunteet jatkavat laukkaansa.
Entä jos muutostyöt tuhoavat historiallisia arvoja?
Kaspar on varannut minulle ihastuttavan paljon aikaa. Ehdimme kiertää kaarevan osan kaikki kolme kerrosta, ja lisäksi vielä pitkiä pätkiä yhdessä siivessä ja sen sisäpihalla. Näen valtavan määrän erilaisia tiloja: sellejä, saleja ja portaikkoja. Yksi porraskäytävä holvattuine kattoineen muistuttaa enemmän katedraalia kuin vankilaa.
Kuulen myös Patarein ostaneen yhtiön visioista ja suunnitelmista. Rakennusprojektin päällikkönä toimiva Kaspar maalailee innostuneesti näkymiä tulevasta: tästä upeasta salista tulee luksusasuntoja, tuon kerroksen pienemmistä tiloista Airbnb-asuntoja. Alakerran tilat päätyvät ravintoloiksi ja baareiksi, sivusiipeen tulee toimitiloja ja kauppoja.
Esitän lukuisia kertoja kierroksemme aikana huoleni: mitä jos tiloja remontoidaan liikaa, ja vanhaa menetetään uuden alle? Alan kuitenkin vakuuttua uusien omistajien arvoista. Kaspar kertoo heidän käyttävän paljon resursseja talon historiallisten ja arkkitehtonisten arvojen vaalimiseen. Toivottavasti näin tosiaan tapahtuu!
Kohtaaminen herra Repolaisen kanssa
Tullessamme ylimmän kerroksen käytävän päähän oppaani pysäyttää minut epämääräisen kasan äärelle. Hän sanoo sen olevan ketun kakkaa. Olen kuullut huhuja Patarein ketuista, ja olenpa nähnyt kuvankin katolla istuvasta repolaisesta. Nyt näen haisevan todisteen.
Ohitamme kökkökasan ja jatkamme kierrosta, kun Kaspar pysäyttää minut uudestaan viittoen eteenpäin. Katsoessani hänen kätensä suuntaan silmäni lävähtävät ammolleen: kulmahuoneessa olevan sängyn takaa meitä kurkkii ihka elävä kettu!
Harmittelen että kamerassa on juuri sillä hetkellä laajakulmainen linssi, jolla en mitenkään saisi onnistunutta kuvaa. Alan epätoivoissani ja mahdollisimman huomaamatta vaihtaa kameraan pidempää linssiä tuijottaen samalla kettua silmästä silmään. Sydän jyskyttää… voi kun se ei ehtisi livistää ennen kuin minulla on kamerassa sopivampi objektiivi. Repolainen vaihtaa paikkaa huoneen eri nurkkiin seisahtaen välillä jopa täysin näkösälle, sängyn päälle seisomaan!
Saan linssin vaihdettua ja nostettua kameran silmilleni, mutta se on kettuherralle liikaa: repolainen ampaisee ulos huoneesta vilahtaen aivan meidän ohitsemme. Painettuani laukaisinta huomaan riemukseni saaneeni vankilaketun tallennettua yhteen ainoaan ruutuun! Olisi ollut mahtavaa saada siitä kuva seisomassa keskellä sänkyä, mutta onneksi edes tämä yksi.
Muuttuva Patarei: en malta odottaa!
Kierros alkaa päättyä käytyämme toistaiseksi yleisöltä suljetulla sisäpihalla, joka sekin tulee saamaan lasikaton päälleen. Hyvästelen ystävällisen oppaani portin ulkopuolella jääden yksin pureskelemaan kaikkea näkemääni ja kuulemaani.
Tunnen pientä haikeutta edessä olevasta Patareita odottavasta täydellisestä muodonmuutoksesta. Uusi ja siloteltu tulee korvaamaan rapistuneet pinnat, rosoisuudet ja ränsistyneen kauneuden. Rappioromantikon murheeni painuvat nopeasti taka-alalle, sillä on aivan selvää että näin valtava rakennus ei mitenkään selviäisi tuleville polville ilman mittavaa remonttia.
Yleensä Virossa kunnostetaan vanhaa tyylikkäällä otteella. Tästä on mainioita esimerkkejä vaikkapa Noblessnerin tai Rotermannin alue. Uskon että Patareistakin tulee hieno kokonaisuus, jossa uusi ja vanha kohtaavat taitavissa käsissä. Havainnekuvien ja kaiken kuulemani perusteella uskon näin tapahtuvan!
Patarei Merekindlus -yhtiöiden sivuilta voit katsoa havainnekuvia ja lukea visioita tulevasta, mikäli saat selvää viron kielestä.
4 Comments
Kaarina Piispanen
Hienosti olet saanut taltioitua tuolla vallitsevan tunnelman, sekä kuvin että sanoin!
Henna
Voi miten kiva kuulla – kiitos! Täytyy myöntää, että tein tätä juttua tosi pitkään, sillä koin että kirjoittajan taitoni tahtoivat loppua ihan kesken. Kaikki näkemäni oli samaan aikaan kaunista, rumaa, ristiriitaista, ajatuksia herättävää… en tahtonut millään saada sanoja taipumaan asentoon, joka olisi kuvaillut koko elämystä. Ilahduttaa siis tosi paljon, jos onnistuin edes jotenkin.
Anne-Maarit Heinonen
Olen todella iloinen että toimit vastoin periaatettasi ja sovit yksityiskierroksesta jolle me lukijatkin näin pääsimme mukaan. Upeitten kuviesi ansiosta tunnelma on lähes käsinkoskettavissa. Ymmärrän ja jaan ristiriitaiset tunteesi. Mutta kyllähän se tosiaan on niin että ”use it or loose it”. Kuva sängystä ja tuolista ikkunan edessä vihertyneen katon alla on minusta huikean kaunis. Ketun kohtaaminen oli hauska. Kiva että sait sen yhden kuvan.
Henna
Kiitos ystävällisistä ja kannustavista sanoistasi! Kyllä minulla tosiaan on koko ajan periaatteena esitellä sellaisia juttuja joita muutkin voivat kokea aivan samalla tavalla. Jonkun vip-kierrosten tai luksusillallisten esittelyssä ei oikein ole järkeä kun semmoista harva saa tehtyä perässäni. Silloin tästä hommasta katoaisi vähän idea. Mutta olen iloinen että sait ”kopin” pohdinnoistani tämän artikkelin suhteen. Ja kyllä tämmöisiä varmaan jatkossakin tulee, sillä jotenkin tuntuu että minulla on kuitenkin tilaisuus taltioida muuttuvaa kaupunkia tavalla joka ei kaikilta muilta onnistuisi.