Kalasaba – aarreaitta vai rytökärpän pesä?
Minun ei tarvitse miettiä omaa vastaustani hetkeäkään: aarreaitta! Mutta mikä ihmeen Kalasaba? Tai mikä rytökärpän pesä? Niin meilläpäin kutsutaan paikkaa, jonka järjestyksessä on ”vähän” toivomisen varaa. Joka tapauksessa nyt pääset kurkkaamaan paikkaan, jossa veikkaan ani harvan lukijani käyneen.
Tämä pieni retki on samalla oppikirjaesimerkki siitä, mistä Sooloiluja-sivustolla on kysymys: kuulen jostain kiinnostavasta (ja välillä eriskummallisestakin) paikasta, lähetän sinne viestiä, ja jos lupa heltiää niin rynnistän paikalle.
Kaikki tämä tapahtui Kalasaban kanssa – ja kun jaksat lukea pidemmälle, pääset sinäkin pienelle Sooloiluja-sivuston sohvamatkalle Nõmmen entiselle tavara-asemalle. Nythän me ei Koronan takia muuta harrastetakaan kuin nojatuolimatkailua, joten tämä on siihen mitä mainioin kohde. Tai tämän sivuston kohdalla sohvamatkailua, se sana kun rimmaa paremmin Sooloiluja-sanan kanssa.
Seuraathan muuten Sooloiluja myös Facebookissa? Jos et, niin voit tehdä sen saman tien klikkaamalla tätä linkkiä.
Kalasaba on erityisen mainio sohvamatkan kohde
Miksikö? Koska veikkaan, että sinne ei tule moni menemään senkään jälkeen kun matkustaminen taas vapautuu. Kuulet kohta lisää, miksi näin arvelen.
Toinen syy on se, että Kalasabaan ei edes tarvitse mennä paikan päälle, sillä siellä pääsee vierailemaan myös verkon kautta. Mutta siitäkin lisää tuonnempana. Nyt pöyhitään sohvatyynyt ja lähdetään matkaan!
Kerro jo: mikä ihmeen Kalasaba?
En edes muista, mistä kuulin tästä paikasta ensimmäistä kertaa. Kyseessä on vanhantavaran verkkokauppa, jolla on myös fyysinen myymälä jossain Nõmmen suunnalla. Utelias kun olen, halusin tietysti lähteä katsomaan paikan päälle!
Löysin netistä yhteystiedot ja aloitin viestittelyn. Nopeasti selvisi, että paikan päälle ei noin vaan tupsahdeta, vaan tapaaminen pitää sopia ennalta. Näin tehtiin, ja yhtenä sateisena talvipäivänä suuntasimme nokan kohti Nõmmea.
Kartalta en osannut päätellä, mitä odotettavissa oli. Olin saanut vain osoitteen, ja pyynnön ilmoittaa kun olen portilla. Kalasaba on siis suljettujen porttien takana, eli kanssani viestitellyt tyyppi tulisi päästämään meidät sisään.
Kyllä, meidät. Olin nimittäin tällä kerralla liikenteessä mieheni kanssa. Hetkeksi tuli jopa sellainen fiilis, että jos olisin ollut tällä reissulla yksin, niin olisi voinut jäädä Kalasaba näkemättä – sen verran erikoiselta sekä paikka että ohjeet alkoivat vaikuttaa.
Saapuessamme portille meitä vastassa oli mitä mukavin, suomeakin jonkin verran puhuva mies. Hämmennykseni muuttui nopeasti taas uteliaisuudeksi ja innostukseksi.
Ajelimme hänen autonsa perässä melkoisen rähjäisen näköiselle teollisuusalueelle. Muutaman mutkan ja kulman (ja lukuisten sadeveden täyttämän töyssyn) jälkeen saavuimme perille. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten ulkopuolen havainnointi ja varsinkin kuvaaminen jäi vähälle. Äkkivilkaisulla paikka näytti rautateiden tavara-asemalta, ja sitä se ilmeisesti on joskus ollutkin. Kiskot eivät kuitenkaan enää tulleet perille saakka, joten tämä satavuotias teollisuusalueen keskellä oleva makasiini on siirtynyt muuhun käyttöön.
Isäntämme johdattaa meidät sisään… ja voi hyvät ihmiset! Nyt on taas se hetki, kun kuvat saavat puhua enemmän kuin sanat. Edessämme aukeaa aivan käsittämätön vanhan tavaran paljous! Tai avautuminen on ehkä väärä sana, sillä esineitä on lattiasta kattoon niin paljon, että esteettömästi pystyy näkemään vain pienen sektorin kerrallaan.
Saamme luvan lähteä vaeltamaan pitkin käytäviä ja varaston sopukoita. Äimistelemme toisillemme kaikkea näkemäämme. Pölyn ja tavarakerrosten alla, päällä ja joka puolella on tavaraa, tavaraa, tavaraa. Kaikki on vanhaa. Osa romua, osa aarteita. Ja myös sellaista, jonka voi helposti sanoa olevan toisen roska mutta toisen aarre. Tämä olisi taivas jollekin elokuvarekvisiittaa hakevalle!
Antiikkia, kuriositeetteja, huonekaluja, valaisimia, koriste-esineitä, koreja, laatikoita…
Kuvista näet, että olisi todennäköisesti helpompaa luetella, mitä Kalasabassa ei ollut kuin mitä siellä oli. Tavaran määrä oli nimittäin ylistevuotavan suuri. Pitkän tovin kierreltyämme mukaamme tarttui suuri pyöreä metallikori ja 70-luvulta peräisin oleva kokoon taittuva neuvostovalmisteinan tarjoiluvaunu – oli muuten siitä erikoinen neukkutavara että se myös toimi! Mieli olisi kovasti tehnyt myös valaisinta, sillä paikan omistaja oli uudelleen sähköistänyt mitä mielenkiintoisimpia vanhoja lamppuja.
Mutta kuten alussa kerroin, Kalasabaan pääsee myös verkon kautta! (Sehän sopii, sillä Kalasaba tarkoittaa kalanpyrstöä). Verkkokauppa löytyy tämän linkin takaa, mutta pieni varoituksen sana: navigoitavuus ei ole ehkä ihan totutunlainen, ja kieli on viro. Mutta tavaraa on niin että tietää!
Ja jahka tästä Koronakriiistä päästään, niin kyllä sinne paikan päällekin kannattaa lähteä. Tapaaminen pitää vaan tosiaan sopia etukäteen. Yhteystiedotkin löytyvät Kalasaban nettisivuilta tai Facebookin kautta.
Osoite: Salve 6
Kalasaban nettisivut: kalasaba.com ja Facebook
Avoinna: vain sopimuksesta
Mitä muuta samoilta seuduilta löytyy?
Vaikka minulla onkin vielä Nõmmen seudun tutkiminen kesken, näitä voin ainakin suositella lämpimästi:
- Paju Villa on aivan huippuhyvä ravintola! Se nousee kärkisijoille koko Tallinnan parhaiden ravintoloiden listallani – ja on aika lähellä Kalasabaa! Lue pidempi juttu ihanasta Paju Villasta täältä.
- Oletko kuullut Glehnin linnasta? Kohta olet, kun klikkaat tätä ja luet jutun Nõmmella olevaan suureen puistoon kätkeytyvästä sadunhohtoisesta linnasta, sen jättiläisistä ja palmutalosta.
6 Comments
Hanne Lindström
Ihania valokuvia, kiva sohvaretki, kiitos!
Henna
Kiitos ystävällisestä kommentista! Nyt vihdoin on aika purkaa näitä aikaisemmin kuvaamiani juttuja, kun ei ole tiedossa uusia reissuja. Lisää sohvaretkiä siis luvassa.
Sari - Campasimpukka
Oi miten hieno paikka! En saisi koskaan mennä tuonne, sillä tulisin ihan hulluksi, kun en voisi kuitenkaan ostaa paljon. Millainen hintataso siellä oli? Oliko kaikki (tai osa tai edes joku) hinnoiteltu, vai oliko se keskustelun paikka, jos jotain tahtoi ostaa?
Henna
Joku hinta tuntui kalliilta, toinen tosi edulliselta. Missään ei ollut hintoja näkyvillä. En nyt suoraan muista onko netissäkään, vai pitääkö kaikki neuvotella. Se meidän ostama baari/tarjoilukärry oli hieno! Sillä ei ollut kauheasti hintaakaan. Parasta melkeinpä on katsoa netistä ja ottaa yhteyttä, jotta omistajalle jää aikaa kaivaa kukin esine esille. Sitä tavaraa nimittäin todellakin riittää!
Aija
Aarreaitta vanhan talon/kartanon remontoijalle, varsinkin jos haluaa sisustuksen vanhaan rakennukseen sopivaksi. Selailin nettisivuja ja tavaraa näytti kyllä olevan laidasta laitaan.
Henna
Todella! Tuolta voi kyllä tehdä aivan uskomattomia löytöjä. Ymmärsin, että periaatteessa kaikki tavara olisi virolaista, eli että omistaja ei harrasta tuontia ollenkaan. Paljon oli neukkuaikaistakin kamaa. Omistajalla mainio tyylitaju – hän tuunasi mm. erikoisia valaisimia.