Bastionin tunnelit: sukellus maan alle ja historiaan
Onko sinulla sellaisia nähtävyyksiä, josta olet kyllä kuullut lukuisia kertoja, mutta syystä tai toisesta et ole itse innostunut käymään? Minulle Bastionin tunnelit olivat tällainen. Olin nähnyt niistä kuvia ja kuulut kehuja, mutta jostain syystä silti suhtautunut skeptisesti. Kun vihdoin eräänä sateisena alkukevään päivänä laskeuduin näihin historiallisiin käytäviin, tajusin miten väärä ennakkoluulo voikaan olla: Bastionin tunnelithan ovat huikean kiinnostavat ja näkemisen arvoiset!
Jos et ole vielä itse käynyt siellä, niin voit lähteä sinne kanssani valokuvakierrokselle! Onneksi otin paljon kuvia, niin nyt on mitä jakaa!
Bastionin tunnelit: portaikko menneisyyteen
Kierros alkaa laskeutumalla portaat Harjumäen alla kiemurtelevaan Inkerin bastionin tunneliin. Näitä Ruotsinvallan aikana 1600-luvulla rakennettuja bastioneja eli maalinnoituksia on Tallinnan Vanhankaupungin ympärillä kolme: tämän museoidun Inkerin lisäksi Ruotsin ja Skoonen bastionit. Suunnitelmissa oli rakentaa niitä kaikkiaan yksitoista. Valtion rahat kuitenkin loppuivat Venäjää vastaan vuonna 1700 alkaneen sodan takia, joten vain kolme bastioneista toteutui.
Ennen käytäviin pääsi ainoastaan opastetuilla kierroksilla, mutta nykyään niihin saa tutustua myös itsenäisesti. Suosittelen lämpimästi lataamaan puhelimeesi audio-oppaan ja tekemään kierroksen sen johdolla. Se kannattaa tehdä viimeistään mennessäsi paikan päälle, mutta saatatpa saada tästä pienestä kuvakierroksestanikin enemmän irti sen avulla. Liitän juttuuni audiokierroksen numerot, joilla voit kuunnella kuhunkin kuvaan liittyvän suomenkielisen selostuksen.
Bastionin tunnelit: silmänruokaa ja historiaa
Portaiden alapäästä aukeaa vaikuttava näky: lähes silmän kantamattomiin holvikattoista tunnelia, joka on valaistu kiinnostavasti eri värisin valoin. Tunneli ei ole yhtäjaksoinen pötkylä, vaan helminauhamainen ketju huoneita, joiden väleissä on oviaukot.
Salista toiseen edettäessä liikutaan myös tunnelien historiallisella aikajanalla. Esillä on eri ajanjaksoja visualisoivaa esineistöä, joka antaa hauskaa lisämaustetta audio-oppaan tarinaan.
Mistä kaikki sai alkunsa: Ruotsinvallan aika
1600-luvulla Tallinnaan alettiin suunnitella ruotsalaisen Erik Dahlbergin johdolla maalinnoituksia eli bastioneja (audio-opas kohta 3). Dahlbergin lisäksi keskeisessä roolissa oli myös alla olevassa kuvassa näkyvä herra nimeltä Gebhard Himsel. Hän oli kaupungininsinööri, kymnaasin matematiikan opettaja ja apteekkari – aikansa renessanssinero siis! (Kuva alla, audio-oppaan kohta 23).
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1686, mutta hommassa kävi niin kuin usein tällaisten hitaiden ja raskaiden linnoitustöiden kanssa: sodankäyntitaito kehittyi nopeammin kuin linnoitukset valmistuivat. Bastionin tunnelit olivat siis alkuperäisten suunnitelmien mukaisessa käytössä vain hyvin vähän tai eivät ollenkaan. (Audio-oppaan kohdat 22, 24)
Alla olevan kuvan herrat ovat vartiomiehiä Ruotsin vallan viimeisiltä hetkiltä (audio-opas kohta 21). Venäjän armeijan 20.000-päinen joukko piiritti Tallinnaa, ja Ruotsin armeijan sotaväellä periaatteessa riitti taistelutahtoa. Kävi kuitenkin niin, että kaupunkiin levinnyt rutto sai nopeasti valtavaa tuhoa aikaiseksi, ja Ruotsin oli pakko antautua vuonna 1710. Ruotsin aika Vironmaalla oli päättynyt, ja Venäjä Pietari Suuren johdolla oli nyt uutena isäntänä.
Alkoi tsaarin Venäjän parisatavuotinen aika. Sodan päätyttyä uudet isännät tekivät maanalaisista käytävistä vankiloita. Kerrotaan, että Katariina Suuren käskyjä uhmannut entinen metropoliitta isä Arseni (myös hänestä kuva alla) eli vangittuna tunneleissa olleissa selleissä viimeiset aikansa aina kuolemaansa, vuoteen 1772 saakka. Hänet haudattiin Venekadulla olevaan Pyhän Nikolain kirkkoon, ja ortodoksikirkko kanonisoi hänet myöhemmin pyhimykseksi. (Audio-opas kohta 18)
Vuonna 1857 Aleksanteri II antoi määräyksen poistaa bastionit Venäjän maalinnoitusten luettelosta, vaikka ne olivat vain joitain vuosia aikaisemmin olleet vielä Krimin sodan vuoksi taisteluvalmiudessa. Tämän jälkeen bastionit siirtyivät siviilihallinnon vastuulle, ja niiden päälle luotiin Vanhaakaupunkia nykyään ympäröivät puistoalueet. (Audio-oppaan kohta 15)
Osa bastionin tunnelista oli yli 100 vuotta veden vallassa
Kiinnostava yksityiskohta kierroksella oli kuulla, että noin puolesta välistä eteenpäin bastionin tunnelit ovat lähes alkuperäisessä asussaan. Se osa käytävästä nimittäin suljettiin reilut sata vuotta sitten muurilla, sillä syvimmällä oleva osa tunneleista täyttyi usein vedellä. Tilat painuivat unholaan, kunnes ne löydettiin uudestaan vuonna 2004, kun Bastionin tunneleita alettiin kunnostaa museoksi.
Kierroksen alkupään värillisin valoin valaistua osuutta on siis vuosikymmenten aikana muutettu ja kunnostettu loppupään ollessa alkuperäisen kaltaisessa muodossa. Kiinnostava ero näillä kahdella! (Audio-oppaan kohta 19).
Seuraavalla vuosisadalla tykit jylisevät taas
1900-luvun alkupuolella Viron tuore tasavalta ei saanut nauttia rauhasta kuin muutaman vuoden, ennen kuin jo 30-luvun alussa uutiset Euroopan kiristyvästä poliittisesta tilanteesta alkoivat kantautua sinnekin. Vuonna 1936 bastionin tunneleihin alettiin rakentaa pommisuojia.
Jo vajaan kymmenen vuoden kuluttua pommisuojia tarvittiin toden teolla. Vuonna 1944 Saksa oli miehittänyt Viron, ja Neuvostoliitto pommitti Tallinnaa hirmuisesti maaliskuun 9. päivänä. Harjukatu, Estonia-teatteri ja Nigulisten kirkko tuhoutuivat lähes kokonaan.
Tässä istuu Laine Mõisamaa isoäitinsä kanssa. He ovat paossa pommituksia lähes tuhannen muun kaupunkilaisen kanssa. Pommitusten laannuttua, ja heidän kömpiessään ulos Bastionin tunnelista edessä aukeaa lohduton näky: raunioituneita kortteleita ja kadut täynnä ruumiita. Pommituksissa kuoli yli 500 siviiliä, kymmeniä sotilaita ja yli 100 venäläistä sotavankia. (Audio-oppaan kohdat 12 ja 14)
Neuvostoaikana vaani ydinsodan ja länsimaisen hapatuksen uhka
Matkani käytävällä jatkuu, ja samalla edetään bastionin tunneleiden aikajanalla miehityksen vuosikymmeniin.
Kylmän sodan aikana Bastionin tunnelit muutettiin väestönsuojiksi mahdollista ydinsotaa varten. Vanha maalattia katettiin kivilaatoilla, ja tunneleihin tehtiin ilmanvaihto, viemärit ja vesijohdot. Neuvostokansalaisia valmisteltiin ydinsotaa varten – sodankäynti oli jopa kouluissa oppiaineena. Piti totutella pommisuojassa olemiseen ja kaasunaamarin käyttöön. Onneksi nämä kauhukuvat eivät koskaan toteutuneet. (Audio-oppaan kohdat 8 ja 9)
Alla näet väestönsuojeluluutnantti Olga Ivanovna Petrovan – hän on päivystävä järjestysupseeri. Hänen takanaan leijailee yksi tunnetuista bastionin tunnelien kummituksista: kiviseinien läpi liukuva hohtava naishahmo. Hänen tosin uskotaan muuttaneen Toompealle Toom-koolinkadulla olevaan taloon. (Audio-oppaan kohdat 10 ja 11)
Rautaesirippu yritti estää länsivaikutteiden tunkeutumisen Neuvostoliittoon, mutta sen aukoista tihkui kuitenkin turmiollisena pidettyjä vaikutteita: punk oli pahin kaikista. Neuvostomiliisejä kiusaavat punkkarit majailivat bastionin käytävillä. Tarinat kertovat öisistä punkbändien keikoista ja muutenkin miehittäjän aatteita kyseenalaistavasta turmiollisesta menosta.
Punkkarit majailivat viereisessä Ruotsin bastionissa, mutta jos miliisit tekivät sinne ratsian, he juoksivat henkensä edestä tähän Inkerin bastioniin ja sitä kautta ulos. Niihin aikoihin vessat vielä toimivat ja vettä tuli hanoista. Käytävän läpi kulkeva lämminvesijohto lämmittikin jonkin verran. (Audio-opas kohta 7)
Koittaa itsenäisyyden aika – mutta ei yhtä auvoisena kaikille
1990 Neuvostoliitto hajosi. Vapaa markkinatalous tuli, mutta toi mukanaan myös kodittomia kaduille. Osa heistä löysi kodin tunneleista. Vesi, sähkö ja ilmanvaihto katkaistiin, mutta ympärivuotinen 8 asteen lämpötila oli parempi kuin värjöttely taivasalla.
2000-luvun alupuolella Bastionin tunnelit siivottiin, ja kodittomat saivat häädön. Viimeisin heistä oli entinen rajavartija Jüri, joka ei olisi halunnut lähteä. Sanotaan, että hän siirtyi lopulta sataman puolella Vanhaakaupunkia olevaan Skoonen bastioniin. Miten mahtaa olla: vieläköhän Jüri elelee jossain maanalaisessa kodissaan? (Audio-opas kohta 6)
Tähtiportin läpi kivien valtakuntaan
Bastionin käytävät jatkuvat esteittä huoneesta toiseen, kunnes loppua kohti saavumme rautaiselle tähtiportille. Sen toisella puolella alkaa Kiviveistosmuseo. Tämä Raidkivimuuseum on siinä tunnelin osassa, joka oli yli 100 vuotta veden alla.
Museo on ainutlaatuinen koko maailmassa, sillä harvoin museo itse on rakennettu samasta aineesta kun sen näyttelyesineet. Bastionin tunnelien kalkkikivestä rakennetuissa tunneleissa näin on kuitenkin asian laita, sillä tässä museon osassa esillä on eri tavoin työstettyä kalkkikiveä.
Museo koostuu eri teemoilla rakennetuista saleista. Aurinkosalissa on aurinkokelloja, jotka eivät valitettavasti toimi. Ai miksikö? Koska tänne ei päivä paista! Surmasalissa on hautakiviä ja Edenin puutarhassa aiheita kasvimaailmasta ja ihmishahmoja kuten Aatameja ja Eevoja. Yksi suurimpia aarteita on Nigulisten kirkon kastemaljan yläpuolella ollut kivinen katos, joka keikkuu alla olevassa kuvassa mieheni pään päällä. (audio-oppaan kohdat 25–34)
Lopuksi pikakelauksena faktat ja fiilikset!
Järjestipä Bastionin tunnelit iloisen ja kiinnostavan yllätyksen! Näyttely oli mukavan kompakti mutta kiinnostavasti rakennettu, joten suhteellisen lyhyellä vierailulla saimme kiinnostavan katsauksen niin Ruotsin- ja Venäjänvallan aikoihin kuin 1900-luvun vuosikymmeniinkin. Kun kivimuseon puolella kurkattiin lisäksi keskiaikaan saakka, niin tunneleissa on oikeastaan kattaus Tallinnan historiaan läpi vuosisatojen.
Museossa kulki paljon väkeä myös ilman ääniopastusta, mutta itse suosittelen kyllä kuuntelemaan sitä – etenkin, kun se ei maksa mitään! Vasta sen avulla oikein ymmärsimme, miten kiinnostavia kerrostumia noihin helminauhan lailla Harjumäen alla luikerteleviin käytäviin kätkeytyykään.
Osoite: Sisään tunneleihin mennään samasta paikasta kuin Kiek in te kök -museoon eli osoitteesta Komandandi tee 2
Bastionin tunnelien nettisivut: www.linnamuuseum.ee
Avoinna: 1.5.– 30.9. ma–su 10–18
1.10.–30.4. ti–ke, pe–su 10–17, to 10–20
Tarkista täältä mahdolliset kansalliset vapaapäivät, jolloin museo ei ole avoinna.
Kolme museosuosikkiani
Tallinna on täynnä kiinnostavia museoita, mutta tässä tämän hetkinen kolmen kärki eli minun mielestäni kaupungin kiinnostavimmat museot:
- Lennusadam on hieno! Tekemistä on kaiken ikäisille, ja uskallan suositella sitä niillekin, joita merenkulku ja sen historia ei edes kiinnosta. Lue lisää tästä upeasta rakennuksesta täältä.
- Jos on yhtään on innostunut kuvataiteesta, niin suosittelen lämpimästi taidemuseo Kumua. Hienojen näyttelyiden lisäksi rakennuksen arkkitehtuuri hurmaa! Katso kuvia täältä.
- Otan kolmanneksi yllätysnumeron: Valokuvausmuseo Raatihuoneen takana Vanhassakaupungissa. Pieni tuntematon museo, jossa on valokuvauksen historian lisäksi hyviä vaihtuvia valokuvanäyttelyitä.Täältä löytyy juttua muistakin valokuvataiteen näyttelyistä – myös Fotografiskasta!
16 Comments
Kaisu
Mistä tänne pääsee? En oikein nyt hahmota.
Henna Mikkilä
Anteeksi että vastaaminen kesti! Bastionin tunneleihin mennään sisään samasta paikasta kuin Kiek in de Kökin tornimuseoon. Lähdetään portaita ylös Vapaudenaukiolta, sen suuren ristin oikealta puolelta. Vähän ylämäkeen kohti tornia ja sitten sen kivijalasta sisään.
Liisa
Toimiiko tuo audio-opas kotonakin vai vain museossa? Minulla pitäisi se nyt olla puhelimessa mutta en voi tehdä sille muuta kuin poistaa tai ”refresh”.
NH
Onpa mahtava kohde! Seuraavalla Tallinnan reissulla käyn ehdottomasti ihmettelemässä noita. Tarkoitan siis sitten, kun taas uskaltaa matkustaa. Ei taida kuitenkaan siihen mennessä Tallinnaan päästä vielä tunnelia pitkin. Sen verran massiivisia taitavat tunnelityöt olla.
Henna
Tätä voin kyllä suositella lämpimästi. Jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miksi olin suhtautunut siihen jotenkin skeptisesti. Kannattaa vaan muistaa ladata etukäteen puhelimeen audio-opastus ja ottaa kuulokkeet mukaan. Näin vierailusta saa eniten irti.
Pirjo Sallmén
Helppo mennä joskus ihan paikan päälle kun on saanut näin hyvän selostuksen etukäteen ja vallan erinomaiset kuvat. Kiitos oppaallemme Hennalle?
Nina
Kiitos hienosta kuvauksesta! Olisiko sopiva kohde varhaisteinille? Pelottava?
Henna
Mun lapseni olivat tosi arkoja pieninä, joten alle 10-vuotiaina en ehkä olisi heitä sinne vienyt. Mutta uskon että varhaisteinille voisi olla kiinnostava. Lukekaa vähän etukäteen, että mihin käytäviä on aikoinaan käytetty. Siten saatte vierailusta enemmän irti. Ja se audio-opastus tosiaan kannattaa ottaa puhelimeen – muistakaa vaan ottaa kuulokkeet mukaan.
Harry Lindh
Vapauden torilta menee tunneli lija- autoasemalle ja haarautuu lentokentän suuntaan. Näin kertoi ystävä, joka on ajanut autolla siellä tunnelissa. Kaupungin rajalla Pärnun suuntaan on myös pitkiä tunneleita.
Henna
Minäkin olen kuullut tällaisia huhuja, aika huikealta kuulostaa! Vähän olen kyllä epäilevällä mielellä ennen kuin näen kuvia 🙂
Kirsi
Voi Henna, oot sä vaan aikamoinen mimmi kun näitä upeita kirjoituksia teet ja kuvia laitat! Arvostan suuresti. Ja just nyt piti olla Tallinnassa, joten sain sitten palan sitä kuitenkin näin pääsiäisenä ?❤️ Kiitos!
Henna
Voi miten ihanaa saada näin ystävällistä ja kannsutavaa palautetta – kaunis kiitos Kirsi! Nyt on hyvää aikaa penkoa kuva-arkistoja, joskin tämä oli ihan uusimmasta päästä. Paljon on onneksi vielä varastossa, joten juttuja tulee vaikka en paikan päälle pääsekään. Ihanaa että jaksat lukea!
Matilda
Oho, olipas kertomus! En ole edes tiennyt että vanhankaupungin ulkopuolisissa puistoissa lymyilee jotain muutakin kuin multaa ja kasveja. 😀
Henna
Mulla oli ihan sama juttu! Oli melkoinen yllätys tajuta, että Vapaudenaukion laidalla olevan Harjupuiston reunustan alla luikertelee tällaisia tunneleita. Annan myös isot pisteet hienosta näyttelystä, valojen avulla luodusta tunnelmasta ja kiinnostavasta opastuksesta.
Anton
Lähtisitkö katsomaan jos joku järjestäisi nykypäivänä punk-keikan noissa tunneleissa? :O
Henna
Ai että, hyvä pointti – todellakin! On siellä varmaan ollut uskomaton meno. Ajattele, että ollaan eletty totalitaarisessa järjestelmässä, kuten vaikka Pohjois-Korea nykyään. Ihan hullun rohkeaa porukkaa!