Linnahall Tallinna
Nähtävyys,  Tallinna

Linnahall: kaunotar ja hirviö samassa paketissa

Linnahall on se valtava betonihökötys Tallinnan satamassa lähellä A-terminaalia. Möhkäle vaipui ruususen uneen 10 vuotta sitten, jolloin siellä järjestettiin viimeinen yleisötapahtuma. Sen jälkeen siitä on tullut betoninen muistomerkki ajasta, jota harvalla on ikävä. Linnahallin muureilla pääsee kyllä kävelemään, mutta sisään ei ole ollut enää asiaa.

Keskustelu Linnahallin kohtalosta on vellonut koko uuden itsenäisyyden ajan. Mitä tehdä kolossilla, jolla eittämättä on arkkitehtonisia arvoja, mutta joka ulkopuolelta muistuttaa lähinnä suuruudenhullun betoniarkkitehdin yritykseltä imitoida Mayojen pyramideja tai Vanhaakaupunkia ympäröiviä Ruotsinvallan aikaisia bastioneja?

Tänä talvena spekuloinnit alkoivat vihdoin ottaa suuntaa, kun Tallink ja Tallinnan kaupunki yhdessä sijoitusyhtiö Infortarin kanssa ilmoittivat perustavansa Linnahallin kehittämiseen tähtäävän yhteisyrityksen. Sen tavoitteena olisi rakentaa Linnahalliin alueelle uusi matkustajasatama, hotelli, konferenssikeskus, konserttisali… puuuuh, vaikka mitä! Ravistetaanko tuo betonihökötys vihdoin hereille vuosikymmenten unestaan?

Linnahall Tallinna

Nyt tuli kiire: olisiko mahdollista nähdä Linnahall sisältä ennen kuin uudistus alkaa?

Linnahallin ulkokuori on tullut minulle tutuksi, olenhan vaellellut siellä lukuisia kertoja kamerani kanssa tai istunut muiden kaupunkilaisten lailla nauttimassa kesäisestä ilta-auringosta. Siellä hengaillessani olen tietysti pohtinut, että mitähän ihmettä nuo kivimuurit oikein kätkevät sisäänsä.

Olin kyllä kuullut, että sisällä piilottelee lähes 5000-paikkainen amfiteatteri. Sen olemassaoloa on hankalaa kuvitella ulkoa käsin – ovia ja ikkunoita on kitsaasti, ja nekin harvat on suljettu rautakaltereiden taakse.

Previous
Next

Kun uutiset Tallinkin Linnahall-kaupoista kantautuivat korviini minulle tuli kiire: aloin selvittää, olisiko mitenkään mahdollista päästä sinne sisään ennen mullistusten alkamista.

Halusin sitä toki ihan itsekkäistä ja uteliaista syistä, mutta ennen kaikkea voidakseni näyttää lukijoilleni mitä sieltä löytyy – nyt kun alkaa olla selvä, että Linnahall tulee alkuperäisessä muodossaan painumaan historiaan rakennustöiden alettua.

Ahkeran sähköpostitykityksen seurauksena onnistuin missiossani: sain sovittua kierroksen Linnahallin sisään! Innostun yleensäkin helposti, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että harvoin olen ollut mistään näin innoissani!

LUE MYÖS TÄMÄ: toinen paikka, joka on ihastuttanut tällaisen rappioromantiikan ystävän on Põhjalan entisen kumisaapastehtaan alue. Klikkaa ja lue juttu siitä, kun pääsin tutustumaan siihen!

Linnahall Tallinna

Ulkoa ehkä hirviö, mutta sisältä todellinen kaunotar

Harmaan kolossin sisään astuminen tuntuu lähes epätodelliselta. Olen toivonut tätä niin kauan, ja vihdoin toiveeni toteutuu!

Sisäänkäynti tapahtuu valtaisan rakennuksen pohjakerroksesta – samasta ovesta, josta areenalla esiintyneet neuvostoajan suuret tähdet aikoinaan kävelivät sisään. Astelen siis samoja portaita kuin Alla Pugatsova aikoinaan. Yleisön sisäänkäynti on kerrosta ylempänä.

Kävelen oppaakseni lupautuneen Leo Lõoken johdolla kierreportaat ylös pääsisäänkäynnille. Tunnelma on aavemainen. Tuntuu, kun aika olisi pysähtynyt, sillä tomuisuudesta huolimatta kaikki on lähes täydellisessä järjestyksessä. Näyttää siltä, kuin mitään ei olisi liikutettu sen jälkeen kun ovet on suljettu viimeisen suuren tapahtuman jälkeen.

Ulkona sataa vettä, minkä huomaa sisälläkin – katto nimittäin vuotaa monesta paikoin, joten ainoa avarissa tiloissa kuuluva ääni on veden rauhallinen tippuminen lattialla oleviin lätäköihin. Tunnelma on lähes hypnoottinen. Opastani hymyilyttää, kun huokailen ihastuksissani kaikkea näkemääni.

Ihastuksissani? Kyllä!

Vaikka Linnahall ulkoapäin on lohduton harmaa betonimöhkäle, sisällä piilottelee uskomaton arkkitehtoninen kaunotar.

Hämmästyttävintä on puhdaslinjaisuus ja tyylikäs yksinkertaisuus. Pääsisäänkäynnistä kahteen suuntaan lähtevät käytävät ovat minimalistisuudessaan upeat. Käytävän toinen laita on kalkkikiveä, toisella laidalla kulkee katkeamaton ikkunarivi. Ikkunoiden takaa näkyy ylätasanne, jolla olen usein kävellyt.

Käytävän päässä otetaan 90 asteen käännös, jolloin silmien eteen avautuu valtavan kokoinen vaatesäilytysaula. Olin nähnyt siitä ennen kuvia, mutta missään kuvissa sen kauneus ja linjakkuus ei ollut päässyt täysin oikeuksiinsa. Kaarevat tiskit ja alkuperäiset vaatetelineet tulevat upeasti esiin muuten minimalistisessa tilassa. Väriskaala on hillitty yhdistelmä vaaleaa harmaata ja valkoista, mutta narikka-aulassa mausteeksi on myös kiinnostavaa turkoosin sinistä niin katossa kuin seinissäkin.

Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna

Oppaani kiinnitti huomioni leveiden tulipalkkien syvennyksiin kiinnitettyihin yleisöpuhelimiin. Nekin ovat alkuperäisessä kunnossa! Aikoinaan puhelimet ovat olleet toiminnassa, toki sillä rajoituksella että silloisen hallinnon aikoina ulkomaanpuhelut eivät tainneet onnistua – ja veikkaanpa, että telekuunteluunkin sai varautua.

Suurin yllätys on vasta edessäpäin

Ihastelen vaatesäilytysalueen ja lämpiön upeita toisiinsa limittyviä tiloja. Kaikista aukeaa kiinnostavia näkymiä sekä muihin näyttävien portaikoiden yhdistämiin sisätiloihin että ulkoterassille. Lämpiön takaseinustan ikkunoista on suora näkymä merelle! 

Tässä vaiheessa alkaa jännitys tiivistyä, sillä itse päänähtävyys eli suuri amfiteatteri on vielä näkemättä. Kuulen oppaaltani (joka on työskennellyt Linnahallissa 80-luvulta lähtien!), että avarien tilojen arkkitehtuuri jatkuu pääsalin puolellekin. Hän kertoo, että salin ja lämpiön erottava kaareva seinämä nousee kokonaisuudessaan ylös – ja hetken mietittyään todistaa sen käytännössä avaamalla yhden osion!

Linnahall Tallinna

40 vuotta vanha tekniikka pelaa edelleen täydellisesti, ja seinämän noustessa ylös edessäni on ilmestys, jota en olisi osannut kuvitella villeimmässä mielikuvissanikaan. Näkymä on valtaisassa mittakaavassaan hengästyttävä!

Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna

Silmien tottuessa hämärään en voi kuin puistella päätäni hämmästyksestä. Toivon näiden kuvien välittävän edes murto-osan näkemästäni. Kaikki on siistissä järjestyksessä, aivan kun tilaan voisi saman tien ottaa 5000 ihmistä katsomaan maailmanluokan showta. Tunnelma on hämmentävä, kun tiedän että penkeissä ei kuitenkaan ole istunut yleisöä yli kymmeneen vuoteen.

Mittakaava on epätodellinen. Oppaani kertoo, että taaimmaisen penkkirivin pituus on 150 metriä. Näkyä on vaikea käsittää. Olen vihdoin sisällä Linnahallissa – toiveeni on toteutunut, ja se on hämmästyttävämpi kuin olisin voinut kuvitella. Tilassa vallitsee täydellinen hiljaisuus lukuun ottamatta edelleen siellä täällä tippuvan veden ääntä.

Olen lumoutunut, ja sanon oppaallenikin että toivottavasti hänellä ei ole kiire, sillä en haluaisi lähteä ollenkaan ulos. Kävelen penkkirivien välejä ja kuvaan näkymää yrittäen vangita edes osan siitä, mitä saan juuri nyt todistaa.

Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna

Kiitos Linnahall! Ja sitten takaisin päivänvaloon

Kierros on kuitenkin pakko päättää, jotta ystävällinen oppaani Leo pääsisi takaisin töihinsä. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen saatuani omin silmin nähdä, mikä kaunotar Linnahallin hirviömäisten betonimuurien alle kätkeytyy.

Ulkona sade jatkuu, mutta päätän siitä häiriintymättä suunnata vielä ylös muureille ja meren rantaan sulattelemaan kaikkea näkemääni. Nyt ulkopuolikin aukeaa aivan uudella tavalla nähtyäni rakennuksen käytävät, aulat, näyttämön ja katsomon.

Kovan ja pehmeän, kalkkikiven ja kaakeleiden, betonin ja valkoisten pintojen kontrasti oli häikäisevä. Toivon todella, että uudet omistajat pystyvät säilyttämään mahdollisimman paljon siitä hengestä, jota sain juuri hetki sitten käydä aistimassa.

Linnahall: vähän faktoja

Tämä postaus meni nyt ennen kaikkea tunnelmien hehkuttamiseksi, mutta otetaan lopuksi vielä vähän faktojakin.  

Tallinnan satama-alueella sijaitseva Raine Karpin ja Riina Altmäen suunnittelema Linnahall valmistui vuonna 1980 Moskovan olympialaisten purjehduskilpailuja varten. 4.900-paikkaisen amfiteatterin lisäksi kolossissa on 4.200-paikkainen jäähalli, mutta se on mennyt niin huonoon kuntoon, että sinne ei vierailijoita päästetä ollenkaan.

Viimeinen Linnahallissa järjestetty tilaisuus oli vuonna 2009 Viron Idolsin loppukilpailu. Alkuperäiseltä nimeltään Linnahall oli V.I. Leninin kulttuuri- ja urheilupalatsi, mutta nimi vaihtui yhtä nopeasti kuin isäntäkin Viron saatua takaisin itsenäisyytensä.

Linnahallin muureille ja katolle pääsee kävelemään kuka tahansa, vaikka osia ulkotiloistakin on viime aikoina suljettu aidoin. Kesäisin vallit ja muurit ovat suosittuja ajanviettopaikkoja varsinkin nuorten keskuudessa, ja syksyisten myrskyjen aikaan sieltä avautuu esteettömät näkymät vellovalle merelle.

Linnahallin muureilta näkyy myös hyvin talvella 2020 aloitettu Kalarannan alueen rakennustyömaa. Täältä voit katsoa miltä alue näytti vielä loppukesällä 2019.

Osoite: Kalasadama 4. Muureille voi kiivetä helpoimmin Kulttuurikattilan parkkipaikalta lähteviä portaita myöten 

Nettisivut: Täältä löytyy mm. kiinnostavia kuvia Linnahallista menneiden vuosikymmenten ajalta

Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna
Linnahall Tallinna

12 Comments

  • Bea

    Vau, en ole kuullutkaan tällaisestä nähtävyydestä. Saati nähnyt näin paljon betonia yhdellä kertaa. Teatteri on kyllä totta tosiaan aika häkellyttävän iso.

    • Henna

      Linnahall on todella keskeisellä paikalla Tallinnan satamassa esim. Tallink Express ja Spa hotellien tuntumassa, mutta silti se on jäänyt kokonaan monelta huomaamatta. Se on samaan aikaan kolossaalinen ja näkymätön. Tallink yhdessä Tallinnan kaupungin kanssahan perusti juuri vähän aikaan sitten yhteisyrityksen, jonka tavoitteena on Linnahallin kunnostaminen ja jatkokehittäminen. Saa nähdä mitä tämä virusepidemia ja sen väistämättä aikaansaama talouskurimus tekee niille suunnitelmille.

  • Scott Abel (@EstoniaKat)

    The amphitheater was used for four days last summer for principal photography for Christopher Nolan’s upcoming July film, Tenet. It was remade into a “Ukrainian opera house” for the shoot.
    I was one of the thousands of extras that sat in those seats for those four days. I’m looking forward to Linnahall, and Tallinn at large (there were multiple scenes shot there) getting the IMAX treatment.

    • Henna Mikkilä

      Where you?! Wow! I sure want to see the movie IMAX as well – luckily that is quite inexpensive to do in Tallinn. I believe the premiere is in June. Or July?

  • Marjatta

    Uskomattoman hienoja kuvia! En ole yleensä kommentoinut mitenkään postauksiasi, vaikka luenkin niitä ahkerasti. Nyt en malttanut enää pitää suutani kiinni, vaan oli pakko jättää viesti. Toivottavasti jaksat jatkossakin käydä sisällä jännittävissä paikoissa ja kertoa niistä meille lukijoillesi. Kiitos Henna!

    • Henna Mikkilä

      Mukavaa, että jätit kommentin – kiitos! Se minulla on tavotteena tästä lähtienkin, että postausteni myötä lukijani pääsisivät kurkistamaan uusiin paikkoihin, ja sitten uskaltaisivat itsekin lähteä paikan päälle. Linnahalliin sisälle ei nyt tietysti pääse, mutta ulkopuolikin on näkemisen arvoinen.

  • tomtonks

    This is a fantastic post Henna! I have always wanted to see the interior of Linnahall and I’m very excited (and very jealous) that you got the opportunity to go in and take these pictures!

    I hope they allow the general public to see the interior of Linnahall before the renovations begin.

    I also shared my own photographic tribute to Linnahall last week (hiddentallinn.com/linnahall). It is interesting to see the similarities and differences in our pictures 😀

    • Henna Mikkilä

      Oh wow, what are the odds that you shared your the very same time with mine! Amazing pictures you’ve got. Thank you for your kind works about mine. We indeed have to meet soon – I already feel bad I didn’t book the tour last time but instead postponed it. I’ll definitely get back to you soon.

  • Suvi

    Aivan ihana postaus! Linnahallin sisätilat ovat aina kiehtoneet, sillä rakennus on mielestäni upea ja kauniskin omalla suuruuden hullulla tavallaan 🙂 Olen kyllä avoimesti kateellinen, että pääsit sisään, mutta mahtavaa, että sain nähdä nämä kuvat! Muistanko väärin vai pitäisikö sisällä olla myös äänitysstudio?

    • Henna Mikkilä

      Kiitos! Ja ymmärrän hyvin – olin itse aivan samalla tavalla kateellinen aina kun näin kuvia tai filmiä joltain, joka oli onnistunut pääsemään sisään. Toivotaan, että Tallink avaisi vähäksi aikaa ovet ennen kuin remontti alkaa! Sisällä on kyllä paljon sellaista, missä emme käyneet. Mm. Kuku-radion studiot olivat siellä pitkään, ja tosiaan ymmärsin että myös joku studio. Siellä on myös ollut yökerho, ja sittenhän siellä on tosiaan se jäähalli, johon nyt ei enää pääse. Olen ihan samaa mieltä, että rakennuksessa on paljon kaunistakin. Ja tosiaan osa sisätiloista aivan uskomattoman puhdaslinjaista modenia arkkitehtuuria. Sali oli massiivinen, mutta mut tosiaan hurmasi ehkä kaikkein eniten juuri se lämpiö pehmeine kaarineen ja upeine portaikkoineen.

    • Henna Mikkilä

      Pikkuisen kannattaakin olla. Oli kyllä melkoinen elämys! Opastani hymyilytti, kun en saanut ooooohhejani, aaaaahhejani ja wowejani ollenkaan rauhoittumaan 😀

Kommentoi mielellään!