Ravintola Leib on nyt Lee
Sydämeni jätti lyönnin väliin, kun kuulin että legendaarinen ravintola Leib lopettaa. Säikähdys muuttui hämmennykseksi kuultuani, että sen tilalle olisi tulossa japanilaistyyppinen ravintola. Mitä ihmettä? Miksi yksi Vanhankaupungin suosituimmista ravintoloista päätyy tällaiseen?
Pienellä salapoliisityöllä selvitän, että uuden ravintolan takana on sama joukko kuin Leibissä. Huojentavaa, sillä sen porukan pitäisi kyllä tietää mitä tekee – olihan heillä menneisyydessä ravintolasuosikki Umami, viinibaari Pazzo, ja nykyään Noblessnerin rannassa suosittu Lore. Ehkä Leibin lopettamiseen ei sittenkään liity pelkäämääni dramatiikkaa.
Lähetän ravintolalle viestin kyselläkseni lisää. Hämmästyksekseni saan vastauksen itseltään Kristjan Päeskeltä, joka on mies mainitsemieni ravintoloiden takana. Hän kutsui minut juttelemaan, ja samalla kurkkaamaan miltä uusi Lee-ravintola näyttää pari päivää ennen avajaisia. Arvaa meninkö? No innosta hihkuen!
Vehreä sisäpiha on lähes ennallaan
Kävelen Vanhankaupungin Uuskadulla olevalle sisäpihalle tutun kiviportin läpi. Portin päällä on kyltti vaihtunut: Leib on poissa ja tilalla on Lee. Siinä uuden ravintolan nimi!
Portin takaa aukeava sisäpiha on yhtä ihastuttava kuin ennenkin. Kauniisti kaartuva polku johdattaa minut läpi puutarhan, joka on nurmikkoineen ja istutuksineen vihreä kaupunkikeidas. Sitä kehystävät korkeuksiin nousevat Vanhankaupungin talot ja muuri torneineen.
Sisäpihalla ahersi joukko ihmisiä, yhdet puutarhatöissä ja toiset rakentamassa terassia ja katosta. Ilahduin näkemästäni, sillä jatkossa sisäpihalla voisi istua sateisenakin päivänä.
Ovella minua tulee tervehtimään iloinen mies, jonka tunnistan lukuisista lehti- ja nettijutuista Kristjan Päeskeksi. Onpa mukavaa saada tutustua häneen!
Huoleni haihtuvat
Voi miten hienolta sisällä näyttää! Vaikka tila on kokenut täydellisen remontin, Leibistä tuttu henki on viehättävästi tallella. Lasiverannalla on kaunis kaakelinen takka, jonka edustalla on kutsuvan näköiset rottinkituolit. Kuvittelen jo itseni istumassa takan ääressä syksyisenä päivänä sateen ropistessa lasiverannan ikkunaan.
Pari askelmaa ylempänä aukeaa ruokailutila. Sen seiniä kiertävät fasettihiotut peilit ja kutsuvan näköiset oranssit sohvat vievät ajatukset klassisiin pariisilaisiin ravintoloihin. Kauniit jalopuupintaiset pöydät ja upeasti muotoillut tuolit puolestaan näyttävät tanskalaisilta, joten kokonaisuus on yhdistelmä pohjoista tyylikkyyttä ja klassista eurooppalaista ravintolaa.
Istahdamme Kristjanin kanssa pöytään ja alamme rupatella – minussa kun ei ole oikeaa toimittajaa, joka osaisi haastatella keskustelukumppaniaan.
Lee on perusasioiden äärellä kuten Leib, mutta rennommalla otteella
Kuuntelin silmät innosta säihkyen Kristjanin juttuja uudesta ravintolastaan. Hän kertoi perusasioiden olevan ennallaan. Leibhän tunnettiin ennen kaikkea virolaisuudestaan, eli raaka-aineiden kotimaisuuteen suhtauduttiin vakavuudella, jopa hartaudella. Leessä paikallisuus on edelleen keskeistä, mutta isäntäni kertoo heidän ottavan asiat nyt löysemmin rantein.
Paljastan huoleni siitä, että ei kai huhuissa kuulemani japanilaisuus tee Leestä liian erikoista Leibin tutuille asiakkaille. Kristjan hälventää huoleni kertomalla mitä japanilainen ote Leessä tarkoittaa.
Keittiöstä vastaa virolainen Annika Uibo ja kanadalainen Hiro Takeda. Pariskunta tapasi Kööpenhaminan kulinaarisessa mekassa, ja nyt he ovat kiikuttaneet veitsensä ja kauhansa Tallinnaan. Leen keittiöön he ovat tuoneet vaikutteita maailmanmatkoiltaan ja keittiöistä, joissa ovat uransa aikana työskennelleet. Etenkin Hirolla on lämmin suhde japanilaiseen ruokaperinteeseen. Leessä keskiössä on kuitenkin edelleen Virolaiset raaka-aineet ja ruokaperinne. Se on vain saanut uudenlaisen twistin Hiron ja Annikan käsissä.
Olen onnekas: sain esimakua Leen ruokalistalta
Leen henkilökunta valmistautui myöhemmin samalla viikolla oleviin avajaisiin, mutta keittiön kiireistä huolimatta Kristjan halusi tarjota maistiaisia tulevalta listalta. Sain herkutella alku- ja jälkiruuan, joiden maut hälvensivät loputkin epäluuloni keittiön uudenlaisesta linjasta.
Alkuruoka oli kuhatataki togarashin, omenaliemen, piparjuuren ja pikkelöidyn porkkanan kanssa. Kuulostaa erikoiselta… ja kyllä, minun piti googlata niin tataki kuin togarashikin. Tataki on japanilainen valmistustapa, jossa on raakaa, usein pintagrillattua ja viipaloitua lihaa tai kalaa. Togarashi puolestaan on on japanilainen maustesekoitus.
Minkä makuelämyksen keittiö olikaan loihtinut Peipsijärven kuhasta japanilaisittain! Viimeisetkin ennakkoluuloni Lee-ravintolan japanilaisvaikutteista ovat pyyhkiytyneet mielestäni.
Jutustelumme Kristjanin kanssa jatkuu samalla kun nautiskelen kuha-annostani. Hän kertoi käyttäneensä koronan tuoman pakkotauon tekemistensä perusteelliseen tuulettamiseen. Kristjan ja paikan toinen perustaja Janno Lepik olivat tulleet siihen tulokseen, että Leib kulkenut tullut tiensä päähän ja oli aika tehdä jotain uutta ja tuoretta.
Heillä kävi tuuri, kun Leen keittiötä pyörittävät Annika ja Hiro olivat käytettävissä – korona oli nimittäin pyyhkäissyt heiltä työt Kööpenhaminassa. Jotain hyvääkin siis tässä virussirkuksessa!
Kuha-annoksen viimeisteltyäni (voin paljastaa, että todella viimeiseen pisaraan saakka) saan eteeni mielenkiintoisen näköisen jälkiruoan. Lautasellani on musta-appelsiinijäätelöä, mustaherukkagranitaa, rehydratoitua (mitä se ikinä tarkoittaakaan) porkkanaa ja sitruunaverbenaa. Hienoja sanoja, jotka voisin yksinkertaistaa muotoon syötävä pala taivasta. Oli nimittäin niin herkullista, etten muista milloin viimeksi olisin löytänyt jälkkärilistalta mitään vastaavaa.
Pikaisiin tapaamisiin
Jos kävelinkin uuteen Leehen inasen skeptisenä, niin ulos tepastelin tyytyväinen hymy huulillani. Olin iloinen saatuani tutustua sympaattiseen Kristjan Päeskeeseen ja saanut ennakkomaistiaisia tästä ravintolatulokkaasta.
Lee on ensitapaamisemme perusteella onnistunut säilyttämään Leibistä asioita, jotka tekivät siitä vuosien varrella niin suositun. Pidin paikan uudesta kansainvälisemmästä ja leikkisämmästä otteesta. Myös sisustuksen ja sisäpihan uudistus jalostivat Leetä oikeaan suuntaan vanhaan Leibiin verrattuna, joten jään innolla odottamaan että pääsen seuraavalla reissullani syömään siellä pidemmällä kaavalla. Sekin ilahduttaa, että voin tehdä sen koko perheeni voimin sillä myös vegaanit lapseni löytävät listalta herkullisen kuuloisia annoksia.
– – – – – – – – – –
Lee löytyy osoitteesta Uus 31
Leen nettisivut on täällä: leeresto.ee
Lee ei toistaiseksi tarjoile lounasta, vaan käynnistelee ensin iltaravintolana. Tarkista aukioloajat heidän Facebookistaan.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Aamiainen Tallinnassa lähellä satamaa
Puri: brunssia meren rannalla
One Comment
Tapio
Hienoa, että toiminta hieman muuttunena jatkuu, sillä paikan sijainti ja sisäpiha ovat jo vuosia olleet suosikkejani.
Ja kyllä varmasti olit eilen oiekassa sen lee-sanan tulkinnassa. Eli kyllähän se tässä viittaa sekä takkatuleen että ”tuleen” keittiössä patojen ja kattiloiden alla. Ja mikseipä siihen palavaan liekkiin sydämessä, mielessä, jonka innoittamana tekijät valmistavat asiakkaille herkullista ruokaa. Täytyypä käydä paikka piakkoin tsekkaamassa…