WAM on turkua ja tarkoittaa museo - Wäinö Aaltosen museo

Työviikon jälkeen teki mieli tehdä jotain muuta kuin uppoutua nojatuolin pohjalle, joten kun tytär lähti perjantai-illalla leffaan hyppäsin hänen kyytiinsä ja menin keskustaan museohyppelylle siksi aikaa kun hän vietti laatuaikaa Lara Croftin kanssa. Ensin otin suunnaksi WAM’in eli Wäinö Aaltosen museon eli tuttujen kesken Wäiskin.

Museoon perjantai-iltana – tähän on tultu! Tämän hullutuksen suurin syyllinen löytyy lompakosta: museokortti on saanut aikaiseksi sen, että tulee piipahdettua milloin missäkin näyttelyssä sen suurempia suunnittelematta. Tänäänkin ajattelin että voisin katsastaa Hannu Väisäsen kehutun näyttelyn ja nautiskella kupin kahvia museon kahvilassa. Sinne osuu nimittäin ihanasti kevättalvisen ilta-auringon viimeiset säteet.

Tällä kerralla WAM’issa oli kevään suurnäyttely Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan neljä huonetta. En lähde ollenkaan arvostelemaan tai analysoimaan näyttelyä, siihen ei tämän tädin rahkeet riitä ollenkaan. Sanonpahan vaan, että pidin näyttelystä ja suosittelen sen näkemistä. Erityisesti jos lompakosta löytyy Museokortti. Sen kanssa tulee käytyä katsomassa sellaisiakin näyttelyitä, joista ei voi ennalta sanoa onko omaan makuun vai ei.

Ahmatovan tarina oli kiehtova: hän oli neuvostoliittolainen runoilija ja rohkea toisinajattelija. Jos tarina kiinnostaa, voit lukea siitä lisää Wäinö Aaltosen Museon nettisivuilta.

Menin museoon lähellä sulkemisaikaa, joten kävin itse näyttelyn aika pikaisesti läpi. En nimittäin halunnut missata mahdollisuutta istahtaa kahvilaan ilta-auringon lämmittäessä suurten ikkunoiden läpi. Kahvilan terassilla on kesäaikaan pöydät, joten silloin pääsee lämmittelemään ulkopuolellekin. Pitääkin muistaa käydä tsekkaamassa, milloin he ottavat pöydät ulos. Tämä on nimittäin paikka, jossa voisi tarjeta istua vähän viileämpänäkin päivänä jos aurinko vaan paistaa.

WAM’in kahvilan seinässä on jättikokoinen akvaario, jota muistan käyneeni ihmettelemässä jo pienenä tyttönä. Se näyttää olevan lasten suosikkikohde edelleen. Kahvila on muutenkin tosi suosittu. Siellä on ihanan kotitekosen makuisia suolaisia ja makeita, ja huomasin tänään että heillä olisi lounastakin tarjolla. Pitää tulla joku päivä testaamaan!

WAM’in paras kaveri on Peri

Ennen lähtöä kävin vielä pikaisesti yläkerrassa tsekkaamassa valokuvakeskus Perin näyttelyn. Siellä on pienehkössä näyttelytilassa lähes aina jotain kiinnostavaa katsottavaa. Juuri kun pääsin yläkertaan, alkoi henkilökunta kuuluttaa että olisi syytä hakeutua ulko-ovelle – en siis tällä kerralla ehtinyt juuri pikaista läpikävelyä perusteellisempaan tutustumiseen. Seuraavalla kerralla taas… onhan lompakossa Museokortti!