Kirjasto keskellä kaupunkia
Mahtaako monikaan enää muistaa, mikä rumilus Turun uuden hienon kirjaston alta purettiin? Eipä sen puoleen, että tarvitsisikaan muistaa sillä uusi upea rakennus lunasti paikkansa niin katukuvassa kuin ihmisten sydämissäkin heti aukeamisensa jälkeen. Ennen sanottiin, että kirkko keskellä kaupunkia, mutta Turussa sen paikan on nyt vallannut kirjasto.
Minulle kirjasto on vakio-osoite. Välillä käyn lukaisemassa siellä päivän kotimaisia tai ulkolaisia lehtiä, toisinaan taas istumassa läppärin kanssa tekemässä hommia. Yritän olla säästäväinen ja olla ostelematta sisustus- ja muita lehtiä joten niitäkin tulee lueskeltua täällä.
Kirjaston portaat avautuvat näyttävästi Linnankadun ja Kauppiaskadun risteykseen – tästä on helppo solahtaa sisään ja lähteä etsimään sopivaa rauhallista nurkkaa. Aika usein tulee nimittäin jäätyä paikan päälle istumaan, sillä kirjasto on täynnä tyylikkäitä ja viihtyisiä oleskelualueita. Ovet ovat auki aamusta illan hämäriin, mutta tarkat aukioloajat tai pokkeukset kannattaa varmistaa kirjaston kotisivuilta.
Yksi omista suosikkipaikoistani on toisessa kerroksessa Linnankadun puoleisten isojen ikkunoiden vieressä. Ulkopuolella näkyy kadun vilinää, ympärillä korkeiden hyllyjen hieno rauhoittava tunnelma. Moni muukin tosin tykkää tästä alueesta, joten aina sieltä ei löydy tyhjää paikkaa.
Maailman ja kotikylän lehdet
Lehtisali on yksi kirjaston suosikkipaikkojani. Siellä on lähes kaikkina kellonaikoina nojatuolit ja pöytäryhmät täynnä monenkirjavaa porukkaa lueskelemassa ja viihtymässä. Tykkään siitä, miten mielenkiintoinen sekoitus erilaisia ja -ikäisiä ihmisiä istuskelee sulassa sovussa. Sellaisia, joiden polut ei muualla ehkä kohtaisi.
Kirjasto tuntuu olevan laitapuolen hörhöjenkin viihtymispaikka, mutta mielestäni on hienoa että tämäkin porukka saa viettää täällä aikaa kunhan häiriöitä ei tule. Jotenkin kivan kansainvälinen fiilis – ihan kuin oltaisiin isommassakin maailmassa kuin täällä Turun kotikylillä.
Eikä vain kirjasto – jos nälkä iskee tai kahvihammasta kolottaa
Kirjaston sisäpihalta löytyy pieni kahvilaravintola Sirius, jonka aukiolot noudattelevat aika hyvin kirjaston aukioloaikoja. Se ei ole mikään suosikkipaikkani ruuan maun suhteen, mutta käyn siellä siitä huolimatta aina silloin tällöin sillä minusta on kivaa että se pysyisi siellä. Erityisesti pidän siitä kesäaikaan, sillä ravintolan terassi on suojaisalla sisäpihalla. Siellä saattaa siis tareta istuskella sellaisenakin päivänä kun muuten ei olisi ihan terassikelit. Toinen tällainen lämmin terassi on muuten Wäinö Aaltosen museolla. Museon kahvila Wäinön ulkoterassille osuu alkuillan auringon säteet niin, että sielläkin voi joskus istuskella ulkona kun muualla ei tarkene.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Sakura eli kirsikkapuiden kukinta muuttaa maiseman yhtäkkiä hattaraksi
Nerå on Blankon ja Tintån ihana pikkusisko.
