Ulkoilmamuseo ja retki maaseudun rauhaan
Havumetsän huminaa, merituulta, eläimiä laitumella, kedon kukkien väriloistoa, kiireetöntä istumista laiturilla heinänkorsi suussa, pyöräilyä hiekkatiellä – kaikkea sitä tarjosi pienellä päiväretkelläni Viron Ulkoilmamuseo. Mahtavaa, että tällainen helmi on vain muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta!
Kiire pois – tänne kannattaa lähteä hyvällä ajalla
Lipunmyyntitiskillä alueen karttaa katsoessani totean, että onpa hyvä etten ollut varannut päiväksi muuta ohjelmaa. Ulkoilmamuseon alue on nimittäin suuri ja näkemistä paljon.
Vierailu onnistuisi varmasti mukavasti jalankin. Hetken mielijohteesta päätän kuitenkin vuokrata polkupyörän, kun sellaisia näytti olevan tarjolla. Koko päivän vuokra ei ollut kuin neljä euroa, joten pidin sitä hauskana pienenä investointina kympin pääsylipun päälle.
Fillareiden kanssa samassa katoksessa oli myös vedettäviä kärryjä, jotka voivat olla näppärä apuväline pienten lasten kanssa reissaavalle. En huomannut kysyä niiden hintaa, mutta asia selviää varmasti museon sivuilta.
Ei siis muuta kuin reppu selkään ja menoksi! Voi että miten kivaa oli viilettää soratietä pitkin tuulen tuivertaessa hiuksissa (jep, kypärää ei ollut vuokrattavissa, mutta eipä siellä ole muuta liikennettäkään) ja kesäisen metsän tuoksuessa ympärillä.
Ulkoilmamuseo ja yksityisopastus
Olin ladannut etukäteen puhelimeeni Numu-nimisen kännykkäsovelluksen, jonka kanssa alueen voi kiertää kuunnellen suomenkielistä ääniopastusta. Äärimmäisen näppärää ja informatiivista! Kannattaa vain muistaa ottaa kuulokkeet mukaan reissuun.
Poljin talolta toiselle, ja kunkin pysähdyksen kohdalla sain korvanappiini selostuksen kyseisen talon tai alueen historiasta ja kulttuurista. Ihastuttava tapa tutustua museoon! Silmät saavat keskittyä katseluun ja valokuvaamiseen kylttien lukemisen sijaan – juuri tällaisesta museokäynnistä minä pidän.
Minimatka maaseudulle
Voi miten nautinkaan kesäisestä luonnosta ja kauniista näkymistä! Taivas oli häikäisevän sininen ja aurinko paistoi pilvettyömältä taivaalta, eikä mereltä puhaltanut kylmä tuulikaan latistanut tunnelmaani.
Välillä istahdin laiturin nokkaan pitämään pientä tuumaustaukoa, hetkeä myöhemmin keinuin kyläkeinussa innoissani kuin pikkulapsi. Syötin heinää lampaille ja taputtelin haassa laiduntaneita hevosia. Koko ajan oli sellainen fiilis kuin olisin siirtynyt niin ajassa kuin paikassakin jonnekin aivan muualle kuin muutaman kilometrin päähän pääkaupungin keskustasta.
Ulkoilmamuseo koostuu erilaisista pihapiireistä ja taloryppäistä, jotka edustavat Viron eri alueita. Siirryin siis sujuvasti Setomaalta Hiidenmaalle ja Itävirosta Rõugen pitäjään Etelä-Viroon.
Ulkoilmamuseo on myös sisätiloja
Suurin osa eri pihapiirien taloista oli auki, joten käytin tietysti tilaisuuden hyväksi vieraillen niin monissa kuin mahdollista. Rajat olivat vasta auenneet ja oli arkipäivä, joten olin lähes ainoa vierailija koko valtavan kokoisessa museossa. En siis valitettavasti osaa sanoa, miten paljon siellä normaalisti liikkuu väkeä.
Monessa mökissä oli ”asukkaitakin” paikalla, eli museon henkilökuntaa pukeutuneena kunkin alueen kansallispukuun tai ajalle tyypillisiin vaatteisiin. Joku puhui suomea, toinen englantia – kaikilta ei taipunut kuin viro tai venäjä, mutta eipä silläkään niin väliä. Ystävällinen vastaanotto oli joka tapauksessa jokaisessa torpassa ja talossa.
Audio-opastus oli kullan arvoinen, sillä muuten joidenkin talojen historia ja erikoisuudet olisi voinut jäädä ymmärtämättä. Toki kaikista löytyi myös kirjoitettua informaatiota, mutta jotenkin on mukavaa kuunnella selostusta ja keskittyä itse katselemiseen ja kuvaamiseen.
Ja sitten ruokaa!
Museoalueen päätien varrella on kestikievari – aivan kuten on ollut pitkin Viron maaseutua menneinä vuosisatoina. Vanhojen aikojen maalliin tämäkin kapakka tarjoaa lämmintä ruokaa ja virvokkeita matkan (tai museokäynnin) uuvuttamille reissaajille. Jos haluat katsoa ruokalistaa etukäteen, löydät sen täältä.
Alue on sen verran laaja ja taukopaikkoja vähän, että kannattaa ehkä pitää jotain evästä mukana varsinkin jos vierailee museossa lasten kanssa. Itselläni ainakin oli huutava nälkä siinä vaiheessa kun vihdoin pysäköin fillarini kievarin pihaan. Harvoin on kylmä olut maistunut yhtä hyvältä kuin monen tunnin museoalueen ympäri pyöräilyn jälkeen! Ja hyvää teki myös ruoka-annos, joka kannettiin eteeni hetken odotettuani. Aaah… kyllä syöminen ja juominen vaan on hauskaa puuhaa.
Jos syöminen on kivaa touhua, niin kyllä sitä on myös museossa käynti. Nyt olen siis vihdoin tutustunut Tallinnan alueella olevista ulkoilmamuseoista siihen tunnetumpaan. Viimsissä on toinen, paljon pienempi, joka esittelee rannikon ihmisten asumuksia ja elämää menneinä aikoina. Lue täältä juttu Viimsi-päivästäni, jossa fiilistelin ulkoilmamuseon rannalla ja söin yhden kaupungin parhaista pizzoista.
Niin tämä Rocca al Maren kuin Viimsinkin museo ovat mukavia päiväretkikohteita. Kummassakin pääsee maaseudun tunnelmaan vain pienen bussimatkan päässä kaupungin vilinästä. Mikäs sen mukavampaa!
Ulkoilmamuseon yhteystiedot
Ulkoilmamuseo kartalla Vabaõhumuuseumi tee 12
Museon nettisivut: evm.ee/fin
Sieltä löytyy paljon myös suomenkielistä informaatiota.
Museon aukiolot kannattaa varmistaa heidän nettisivuiltaan, sillä ne vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Huomioi myös, että koko alue on pidempään auki kuin yksittäiset pihat ja talot. Positiivista on se, että museo on auki myös maanantaisin, toisin kuin museot yleensä. Ulkoilmamuseo on suljettuna ainoastaan 24., 25. ja 31. joulukuuta. Aikamoista!
6 Comments
Lauri Laugen
Moi, Henna! Kiitoksia kirjoittamasta mun kaupungistani niin hyvin aina. 🙂 Oletko ajatellut tai jo kirjoittanut jotakin teemasta ”parhaat kebabit, saslikit grillit jne”? Juotiin virolaisten keskusrikospoliisien kanssa pari olutta ja ne sanoivat että jos haluaa saslikia, mene etukädessä armenialaisten luo, sitten georgialaiset, mutta azerit eivät osa.olleenkaan 😀
Henna
Kiitos ystävällisistä sanoistasi Lauri! Lämmittää aivan erityisesti mieltä saada tallinnalaiselta näin mukavaa palautetta. Minulla on kyllä kebabit ja saslikit aika pitkälle testaamatta. Se pitäisikin kyllä tehdä! Osaatko sanoa mitkä paikat ovat armenialaisten, georgialaisten – ja mitkä azerien, jotka voi siis jättää käymättä!
Varpu Julkunen
Tämä houkuttaa käymään. Jospa ilmakin suosisi parin viikon päästä. Kiitos taas Henna.
Henna
Oli kyllä positiivinen kokemus. Valtava alue, jossa toki kannattaa olla aktiivinen että saa näkemästään mahdollisimman paljon irti. Taloissa olleita oppaita kannattaa jututtaa, ja tosiaan ottaa puhelimeen se ilmainen audio-opas.
Maija Simola
Oi noita upeita kuvia taas! Ne yksinään jo toimivat houkuttimena lähtöön.
Henna
Olen iloinen jos näin! Olen varsinaiselta ammatiltani visualisti, eli tottunut kertomaan tarinoita kuvin. Kirjoittaminen tuottaakin sitten vähän enemmän tuskaa… Kiitos ystävällisestä palautteesta Maija.