Vihdoin näin hänet myös sisältä: Tallinnan historiallinen jäänmurtaja Suur Tõll
Höyryjäänmurtaja Suur Tõll viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään Lennusadaman laiturissa. Aluksella on mielenkiintoinen historia, sillä sen perässä on liehunut niin tsaarin Venäjän, Suomen, Viron kuin Neuvostoliitonkin lippu. Onkin siis lähes noloa myöntää, että tutustuin tähän laivakaunottareen vasta viime kesänä.
Suur Tõll tarjoaa ihmeteltävää niin visualistille kuin historian ystävälle
Onhan merimuseo Lennusadam sinulle tuttu? Se on mielestäni Tallinnan hienompia nähtävyyksiä, joten olen käynyt siellä lukuisia kertoja. Lennusadaman museoon kuuluu myös höyryhinaaja Suur Tõll, mutta tietämättömyyttäni olen jättänyt siihen tutustumisen väliin kerta toisensa jälkeen.
Lue myös tämä: Lennusadam on yksi Tallinnan hienompia nähtävyyksiä!
Tallinnatärpit Facebook-ryhmässäni Suur Tõlliä kehui niin monta Tallinnan ystävää, että minunkin oli vihdoin aika ottaa siellä vierailu ohjelmaani. Visiitin jälkeen harmitti vain yksi asia: miksi ihmeessä menin sinne vasta nyt. Laivahan on upea!
Kävellessäni lankonkia myöten laiturilta laivaan ihastellin laivan upeaa kuntoa. Kyljen ja kannen niitatut rautalevyt ovat täydellisessä maalissa, puisen komentosillan lakattu pinta kiiltelee auringossa, ja vaaleankeltaiset savupiiput nousevat kohti pilvettömän sinistä taivasta.
Ilma oli upea, joten kiersin kamerani kanssa aluksen ulko-osat ennen sen uumeniin sukeltamista.
Voiko laivan konehuone olla kaunis?
Aloitin laivan sisäosiin tutustumisen pohjalta eli konehuoneesta. Sinne laskeutuessani ymmärsin, mistä jäänmurtajassa on ennen kaikkea kysymys: valtavasta voimasta, joka tarvitaan jäämassojen rikkomiseen. Laivan kokoon nähden konehuone – tai huoneisto, sillä tiloja on monta – on valtava!
Matkalla alimmalle kannella on monta jyrkkää ja kapeaa portaikkoa. Kaikki on kunnostettu ja puhdistettu, mutta mietin miten pimeä, meluisa ja vaarallinenkin paikka se on joskus ollut. Vaikka Suur Tõll ei olekaan ajalta jolloin miehet oli rautaa ja laivat puuta, niin kyllä tämän rautalaivan miehistönkin on melkoisen kovaa porukkaa tarvinnut olla!
Kone- ja kattilahuoneet ovat täynnä vanhaa mekaniikkaa: mäntiä, putkia, venttiileitä, kattiloita, luukkuja ja muuta, mitä en edes yritä nimetä. Tilaan luotu kiinnostava äänimaailma ja himmeät valot virittivät tällainen 2000-luvun matkailijan vuosisadan takaiseen tunnelmaan.
Musta rauta vaihtuu punaiseen samettiin ja jalopuuhun
Jatkoin kierrostani miehistön ja päällystön kannelle. Kurkin aluksen arvoasteikolla matalimmalla olleiden miehistön jäsenten yhteiskajuuttoihin siirtyen vähitellen arvoasteikolla ylemmäs aina aluksen päällikön hyttiin saakka. Tila ja mukavuudet lisääntyvät sitä mukaa kun arvokin nousee. Karut rautapinnat vaihtuvat jalopuuhun ja punaiseen samettiin.
Pieni näyttely, pitkä historia
Ihmeteltyäni hyttejä ja hienoa messiä pianoineen (yksi laivan ainoista alkuperäisistä esineistä) uppouduin Suur Tõllin historiasta kertovaan näyttelyyn. Se kertoo aluksen tarinan niiden lippujen kautta, joiden alla jäänmurtaja aikoinaan purjehti. Sen niminä on ollut Tsaari Mihail Feodorovitsh, Volõnets, Wäinämöinen ja Suur Tõll. Kannattaa lukea laivan koko historia täältä.
Näyttelyn jälkeen kiersin vielä hetken tutustuen niin aluksen keittiöön kuin komentosiltaankin.
Takaisin kannelle noustessani voin vain todeta, että Suur Tõll oli ehdottomasti näkemisen arvoinen! Tämä Viron vanhin ja arvokkain museolaiva otettiin tammikuussa 1992 virallisin juhlamenoin Viron vastaperustettuun laivarekisteriin, jossa se sai vertauskuvallisen numeron 1.
Omien museosuosikkieni listalla Suur Tõll ei ehkä saanut aivan ykköspaikkaa, mutta aika korkealle se kipusi. Lue täältä kaikki muistakin Tallinnan museoista kirjoittamani jutut.
Kartalla Suur Tõll on täällä.
Lisää infoa sekä laivasta että museovierailusta löydät Lennusadaman nettisivuilta.
Aukioloajat: toukokuusta syyskuuhun ma–su klo 10–19, lokakuusta huhtikuuhun ti–su klo 10–18. Kannattaa varmistaa kuitenkin heidän sivuiltaan.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Fotografiska Tallinna – mahtavaa!
Museoon? Ei kiitos! Tai ehkä sittenkin näihin…
4 Comments
Stefan Rehn
Tapahtui Suomen sisällissodan aikana 29.3.1918 : Ystävättäremme isän serkku (Theodor Segersven) + 52 muuta helsinkiläistä nuorta pukeutuivat rääsyihin ja väärennetyin dokumentein pääsivät Volynetz’in kyytiin työkomennukselle saareen Helsingin edustalle. Harmajan jälkeen ’nuoret valkolaiset’ murtautuivat laivan asevarastoon ja monen onnekkaan käänteen jälkeen onnistuivat saada 108 hengen miehistön antautumaan.
Bolshevikit olivat valmiit viemään jäänmurtajan Leningradiin, mutta nyt laiva päätyi Tallinnaan. Vuoteen 1922 se seilasi Suomen lipun alla Wäinämöinen nimellä (pojat olisivat halunneet kastaa sen Voimaksi).
Tarton rauhansopimuksessa Suomi joutui luovuttamaan sen Neuvostoliitolle, mutta samana päivänä Neuvostoliitto Tarton rauhansopimuksen mukaan piti luovuttaa se Eestin Tasavallalle….ja kiehtova tarina sen kuin jatkuu…
Pääsin Wikipedia sivuston Suur Töll lähdetietojen kautta HBL (Hufvudstadsbladetin) kirjoitukseen vuodelta 25.7.2017
Henna
Kyllä! Tuo on ollut melkoinen episodi jäänmurtajan historiassa. Siksi halusin linkata tuohon Wikipedian historia-artikkeliin. Pitäisikin varmasti kirjoittaa pieni johdatus siitä, että alus on tosiaan seilannut neljä vuotta myös Suomen lipun alla.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kun sun juttuja lukee, niin alkaa tuntumaan, että tulevan matkan pituudeksi viikonloppu ei riitä alkuunkaan. Tallinnassahan on vaikka mitä, pitäisi saman tien olla vähintään viikko, että ehtisi tutustumaan edes kaupungin kiinnostavimpiin kohteisiin!
Henna Mikkilä
Tuo on niin totta. Itselläni on yleensä mahdollisuus olla useampia päiviä kuin yksi ja kaksi, ja olen sitä mieltä että jos suinkin lomaa riittää niin muidenkin kannattaisi. Näettävää ja koettavaa riittää!