Saula: luminen retki sinisille lähteille
Saulan siniset lähteet olivat keikkuneet pitkään Vielä käymättä -listallani. Eivät keiku enää, sillä tein sinne talvisen päiväretken, josta kerron nyt sinullekin.
Saulan lähteet (viroksi Saula Siniallikad) ovat näkemieni kuvien perusteella yhtä taianomaiset kuin niistä kuulemani tarinat. Sanotaan, että lähteiden vesi parantaisi sairaudet, kunhan niille uhraa rahaa, hopeaa tai helmiä. Itse en lähtenyt sinne terveydellisistä syistä, vaan katsomaan onko tämä puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta oleva luontokohde paikan päällä yhtä hieno kuin valokuvissa.
Lumivalkoinen metsä, musta joki ja sinivihreät lähteet
Joulun laiskottelun ja syömisten jälkeen retki raikkaaseen ulkoilmaan alkoi houkutella. Oli siis aika kaivaa Vielä käymättä -listani esiin ja valita sieltä sopiva kohde. Saula ja sen siniset lähteet ovat vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, joten se sopisi täydellisesti!
Matkaan ei mennyt aivan puolta tuntiakaan, sillä paikka on Tartoon menevän ison tien vieressä. Lähteille vievän polun alussa on parkkipaikka, jolle Nissanimme jäi odottelemaan minua ja retkiseuraksi saamaani perhettäni.
En ollut löytänyt alueesta havainnollista karttaa, joten suunnistimme tutkimusretkeilijähenkeen katsomaan mitä metsästä löytyisi. Polku oli kuitenkin merkitty riittävän selkein kyltein, ja sillä kulki jonkin verran muitakin retkeilijöitä.
Metsäinen maisema oli erityisen kaunis, sillä yöllä oli tupruttanut lunta. Polun rinnalla pikimustana mutkitteleva Piritajoki valkoista metsämaisemaa vastaan vei ajatuksia Tuonelanjoen suuntaan. Pensaiden ja puiden oksat notkuivat tuoreen lumen painosta. Etäämmällä iltapäiväauringon kultaamat kuusten latvat antoivat maisemalle hienoja väripilkkuja.
Poukkoilimme ulos polulta alas joen varteen kuvakulmia etsien, mutta myös todetaksemme lähteneemme liikenteeseen hiukan turhan kaupunkilaisin varustein. Törmät olivat jyrkät ja osa poluista liukkaita, joten suosittelen muita retkeilijöitä varustautumaan ainakin kunnon kengillä.
Kuljettuamme muutaman sadan metrin matkan joen uomaa seurailevaa polkua saavuimme ensimmäiselle lähteelle. Jos valkoisessa metsämaisemassa luikerrellut musta joki oli herätellyt mystisiä ajatuksia, niin kristallinkirkas lampi ja sen eriskummallinen vihreä pohja vasta taianomaiselta näyttikin!
Taisimme osua paikalle poikkeuksellisen kauniina päivänä, sillä lumisen metsän mustavalkoisuus oli hieno kontrasti värikkäälle lähteelle. Lisäbonuksena päivä oli tuuleton, joten veden pinta oli lähes tyyni. Saimme siis kuvata kaunista maisemaa ja pohjan värikkäitä pulppuavia lähteitä mitä täydellisemmissä olosuhteissa!
Löysimme kaksi kolmesta lähteestä
Ensin luulimme lähteitä olevan vain yksi, mutta ystävällinen kanssaretkeilijä kertoi niitä löytyvän kaikkiaan kolme! Lähdimme siis ensimmäistä vihreää kaunotarta riittävästi ihasteltuamme etsimään seuraavaa. Se löytyikin melko läheltä ensimmäistä.
Toisen lähteen pohja oli jopa kirkkaampi ja värikkäämpi kuin ensimmäinen! Laskeuduimme liukastellen ja askeliamme varoen alaspäin viettäviä polkuja senkin rantaan jatkamaan ihastelua ja kuvaamista. Veden ääreen pääseminen oli haasteellista, sillä polut olivat paikoin melkoisen liukkaita.
Vaikka olimme kuulleet kolmannestakin lähteestä, päätimme kuitenkin palata autolle ja jättää kolmannen tutkimisen seuraavaan kertaan. Yhdelle porukastamme liukkailla poluilla kävely tuotti nimittäin aiemmin hankitun lihaskrampin vuoksi vähän turhan suuria haasteita (ja ei, tällä kerralla se en ollut minä, vaikka yleensä se perheen kömpelöin olenkin).
Kahdessakin kauniin värisessä lähteessä oli ihmettelemistä kerrassaan! Luimme retken jälkeen Visit Estonian sivuilta, että Saula Siniallikad -lähteiden virtaus on 20–30 litraa sekunnissa. Lähteiden värisävyt johtuvat siitä, että valo heijastuu lähteen pohjassa olevista hiekkahiukkasista kirkkaan vesikerroksen läpi.
Onneksi luimme vasta jälkikäteen myös sen, että mikäli et uhraa lähteelle hopeaa tai koruja, Harjumaan haltija Siniallika Tölp saattaa seurata sinua kotiin. Tai mistäpä me sitä tiedämme, kun emme polkua takaisin talsiessamme tajunneet katsella taaksemme! Ehkä Tölp hyvinkin istahti automme takapuskurille ja seurasi meitä Tallinnaan.
– – – – – – – – – –
Saula Siniallikad löytyy täältä.
Me menimme omalla autolla, mutta Tallinnasta tulevan bussin pysäkki on vain vajaan kilometrin päässä lähteiltä. Julkisillakin Saulaan siis pääsee. Busseja kulkee kuitenkin harvakseltaan, eikä alueella ole paljon muuta nähtävää, joten kannattaa ehkä harkita kaksi kertaa kannattaako retkelle lähteä linja-autolla.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Pakri: päiväretki paratiisiin
Hara: retki hylättyyn sukellusvenesatamaan
6 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Näyttääpä hienolta! Taas yksi paikka, joka on syytä pitää mielessä seuraavalla Tallinnan matkalla! Tuo muistuttaa muuten vähän Hollolassa olevaa Kiikunlähdettä, jossa ollaan käyty useampaan kertaan, todella hieno paikka sekin. Blogin puolelle siitä ei olekaan vielä kirjoitettu, mutta Instagramissa löytyy kuvia eri vuodenaikoina.
Henna
Joku muukin taisi mainita Kiikunlähteistä. Varmaankin saman tyyppisestä ilmiöstä on sielläkin kysymys. Erikoinen luonnonilmiö, joka kannattaa kyllä käydä paikan päällä katsomassa jos niillä suunnilla liikkuu.
Anne-Maarit Heinonen
Kiehtovalta vaikuttava paikka. Kiitos julkisen liikenteen vinkistä. En noilla spekseillä lähtisi a) yksin (pelkään eksyväni) b) talvella (pelkään paleltuvani jos bussi myöhässä/vuoro peruttu tms). Sitäkin kivempaa oli nähdä kauniit talviset kuvat. Ehkäpä vielä joskus saan jonkun autoilevan matkaseuralaisen, jonka kanssa kouluta näitä Tallinnan ulkopuolisia kohteita. Niitäkin kun näyttää olevan pilvin pimein.
Henna
Moneen paikkaan pääsee kyllä ihan varmasti julkisilla. Minäkään en ehkä lähtisi Saulaan, mutta esim. Pakrin niemimaalle menee säännöllisesti Paldiskin junat, joten sanoisin että varsinkin kesällä kun päivät ovat pitkät sinne uskaltaisi kyllä lähteä julkisillakin. Ja olet ihan oikeassa: valtavasti nähtävää löytyy Tallinnan lähialueilta. Minäkin olen raapaissut vasta pintaa.
Tuula Rantala
Mielenkiintoinen ja ihanan näköinen paikka. Kiitos mahtavista vinkeistä ja ideoista. Kaikki ovat tallessa. Malttamattomana odotan mahdollisuutta matkustaa Tallinnaan.?
Henna
Kiitos itsellesi että jaksat nojatuolimatkailla kanssani – lämmittää kovasti sydäntäni. Ja niin totta, että miten mahtavaa tulee olemaankaan kun pääsemme taas matkaan!