Itä-Viro: Hennan viikko villissä idässä
Viime vuoden keväällä tekemäni Itä-Viron reissu jätti kutinan: niin paljon kiinnostavia paikkoja jäi näkemättä, että mieleeni jäi kytemään ajatus paluusta. Niinpä ehdotin Itä-Viron matkailuväelle, että tulisin mielelläni jatkamaan siitä mihin viime vuonna jäin – ja he innostuivat ajatuksesta. Tässä tulee siis Itä-Viron seikkailujeni 2. osa: Henna ja villi itä!
Matkani oli kaupallinen yhteistyö Itä-Virumaan matkailuverkoston kanssa. Tämän oppaan kirjoittamisessa minulla oli täysin vapaat kädet, eli kerron kohteista juuri niin kuin ne itse näin ja koin.
Tässä on hakemisto oppaan eri osiin:
- Miten niin villi?
- Villin idän 10 wow-elämystä.
- Hennan kartat suunnistusavuksi.
- Villin idän pohjoisosat: palavaa kiveä ja seikkailuja.
- Villin idän eteläpuoli: luontoretkeilyä ja beach-elämää.
- Villin idän häröjutut.
- Neljä reittiehdotusta.
- Miksi villiin itään kannattaa lähteä?
Miten niin villi?
Villi on osuvin sana kuvaamaan sitä, mitä näin ja koin: kiipesin tuhkavuoren huipulle ja sovitin housuja torimyyjän tiskin takana. Tein 600 metrin ilmalennon vaijeria pitkin ja opin mitä tehdä, jos kohtaisi karhun. Yhtenä päivänä grillasin makkaraa leiritulella, seuraavana söin sushi-pizzaa. Ei Tallinnan Kalamajassa tällaisiin juttuihin törmää!
Itä-Viro on toista maata – villi erittäin hyvällä tavalla.
Idässä maisemat vaihtuvat häikäisevän vihreästä höyryävään harmaaseen. Kaupunkeja ei ole rakennettu kirkon vaan kaivosten ympärille. Supermarkettien sijaan poiketaan persoonalliseen pieneen kyläkauppaan tai värikkäälle torille, ja retkipäivän voi päättää ylellisen kartanohotellin spa-osastolla.
Ja luonto – se vasta villiä onkin: metsiä, soita, järviä, vesiputouksia ja villieläimiä! Tiesitkö, että täältä löytyy Viron pisin hiekkaranta? Itä-Virossa on myös Viron suurin suo ja eniten järviä pienellä alueella, joten villiä luontoa riittää.
Mutta Viron villi itä ei ole yhtään pelottava, vaan kutkuttavasti uteliaisuutta herättävä, positiivisella tavalla hämmentävä ja takuulla ikimuistoinen. Nyt lähdetään yhdessä tutustumaan siihen!
Lue myös tämä: Olipa matka – Hennan Narva-opas
Villin idän 10 wow-elämystä
Viime vuoden Narvan alueen reissullani listasin 10 wow-elämystä, joten totta kai tämäkin reissu saa oman TOP 10 -listansa:
- Kiviõlin seikkailukeskus
- Kartanohotellit Saka ja Von Rosen Spa
- Tuhkamäelle kiipeäminen
- Pitkospuukävely Selisoon suolla
- Peipsijärven hiekkarannat
- Jõhvi ja Viron ehkä eksoottisin tori
- Kaivoshistoriaa ja kauniita puistoja Kohtla-Järvellä
- Neukkunostalgiaa yllättävissä paikoissa
- Sympaattiset kyläkaupat
- Museoyllätys x 3: Palavankiven ja Iisakun museossa sekä Alutagusen luontokeskuksessa
Aivan kuten tämän Narva-oppaani wow-listan, myös villin idän TOP 10 -kärkeä oli vaikeaa valita, sillä paljon enemmänkin olisi mahtunut mukaan: kiipeämistä kirkontorniin, hylättyjä kartanoita, kerrostaloja ja asemia, keskiaikaista linnanrauniota Venäjän rajan tuntumassa… mutta kaikesta tästä enemmän, kun jatkat oppaan lukemista.
Hennan kartat suunnistusavuksi
Seikkailin villissä idässä viikon ajan, jotta ehtisin kokea mahdollisimman paljon. Kokosin matkan varrelta karttoja helpottamaan suunnittelua:
- Pohjoisen kartta: palavankiven teollisuusalueet ja kaupunkikohteet.
- Eteläisempi kartta: Peipsin ja Suomenlahden välinen alue (Viron tihein järviseutu ja suurin suokokonaisuus.).
- Neljän reitin kartta, josta voit poimia pysähdyksiä tai rakentaa koko kierroksen.
- Lisäksi: luontokohteet ja outoja pikkukauppoja omissa kartoissaan
Valitse näistä juuri sinulle sopiva yhdistelmä – tai lähde omalle reitillesi!
Seuraavaksi kerron, mitä kaikkea Itä-Viron teollisista pohjoisosista löytyy. Voit myös palata takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
Villin idän pohjoisosat: palavaa kiveä ja seikkailuja
Tämän alueen kaupunkeja ei ehkä olisi edes olemassa, ellei herra nimeltä Märt Raud olisi päättänyt ryhtyä toimeen 1920-luvulla, Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Hän oli insinööri, joka näki öljyliuskeessa eli palavassa kivessä tulevaisuuden, ja pisti alulle teollisuuden, joka muutti tämän seudun kartan.
Ilman häntä täällä olisi ehkä vain peltoa ja metsää – nyt maisemassa on tehtaita, tuhkavuoria ja kaupunkeja, jotka ovat kasvaneet kaivosten ympärille. Ei kaikin paikoin kaunista, mutta takuulla kiinnostavaa. Ja kun luet eteenpäin, huomaat että kyllä sitä luontoakin ihan valtavasti on jäljellä!
Vaikka palavankiven teollisuus on työllistänyt täällä valtavat määrät ihmisiä, sen aikakausi on nyt taittumassa. Ympäristövaikutukset ymmärretään, uutta suuntaa etsitään – ja löydetäänkin!
Virolaiseen tapaan moni tarttuu toimeen ja kehittää uutta: Kiviõlissä palavankiven tuotannosta syntyneelle mäelle on rakennettu seikkailukeskus, Kohtla-Nõmmella entisiin kaivoskäytäviin museo ja Aidun louhoksille vesiurheilukeskus. Jõhvin konserttitalon ohjelmisto kelpaisi isompaankin kaupunkiin, ja ollaanpa sinne rakentamassa modernia elokuvateollisuuden keskustakin!
Villi teollinen itä: pikavalikko
- Kiviõli: Seikkailukeskus ja ”tuhkamäki”
- Kohta-Järve: palavankiven historiaa
- Pohjoisrannikko: kartanoelämää ja luonnon ihmeitä
- Aidu ja Kohtla-Nõmme: louhoksia ja kaivoksia
- Jõhvi: vastakohtien kaupunki
- Yllättäjä Ahtme: uusi tuttavuus!
Kiviõli: Seikkailukeskus koko perheelle
Kiviõlin kaupunki on nopeasti katsottu, mutta sen laidalla olevaan seikkailukeskukseen kannattaa varata aikaa! Minä ajelin siellä temputtavia crazy-autoja, kaivoin oikealla kaivurilla ja sokerina pohjalla laskin mäen huipulta 600 metrin vaijeriliu’un. Se on Viron pisin lajissaan.
Mitä muuta Kiviõlin lähistöllä on? Tuhkamäki Püssin kylän laidalla on alueen maamerkki, sillä sen huipulla liehuu suuri Viron lippu. Vähemmän tunnettua on se, että mäen päälle voi myös kiivetä! Nousu ei ole ihan helppo, mutta hyväjalkainen ja -kuntoinen pärjää kyllä.
Samoilla kulmilla kävin katsomassa Sondan hylättyä rautatieasemaa ja ostamaan jätskit viereisestä kyläkauppa Aldar Marketista. Nämä pienet puodit ovat sellaista eksotiikkaa, jota Suomessa ei juurikaan enää ole. Itä-Virossa näitä on erityisen tiheään, joten käy ostamassa reissueväät, jätskit ja juotavat juuri näistä! Kokosin tänne muutamia.
Majoitusta Kiviõlin alueella tarjoavat mm. Tuhamäe Hostel Seikkailukeskuksen vieressä, vuokrahuvila Karukella Puhkemaja kauniin Lüganusen kirkon vieressä sekä Rosin lomatalo.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
Tai jatka eteenpäin: seuraavana Kohtla-Järve.
Kohtla-Järve: palavankiven historiaa
Näe Kohtla-Järvellä ainakin nämä: Palavankiven museo, neuvostoaikainen monumentti, Kulttuurikeskus ja kaunis puisto lampineen.
Kohtla-Järve on erinomainen esimerkki itävirolaisesta kaivos- ja teollisuuskaupungista: katujen varsilla on lähes identtisiä Stalinin ajan kaksikerroksisia asuintaloja kortteli toisensa jälkeen. Perinteistä toria ei ole, mutta sen sijaan löytyy jyhkeitä neuvostoajan muistomerkkejä, kuten Kulttuurikeskus ja monumentti työn sankareille.
VINKKI: Kulttuuritaloon kannattaa kävellä sisään, jos ovi on auki – se on kunnostettu upeaan loistoon.
Karttalinkit: Kulttuurikeskus | Kaupunkipuisto
Palavankiven museo on pieni mutta sisällöltään yllättävän kattava. Pääsymaksu on vain pari euroa (käteisellä) ja sisään pääsee ovikelloa soittamalla. Viron museokorttikin kelpaa. Täällä saa hyvän yleiskuvan alueen teollisesta historiasta. Erityismaininnan ansaitsee upea teollisen perinteen taidenäyttely.
Jos et ehdi museoon mutta alueen teollinen historia kiinnostaa, niin kannattaa lukea tämä.
Kohtla-Järvellä söin edullisen päivän lounaan Kohvik Alexissa ja mainion täytetyn croissantin Croissant Taskusse -nimisessä viihtyisässä kahvilassa.
Alex löytyy täältä ja Croissant Taskusse täältä.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
tai jatka eteenpäin: seuraavana Sakan kartano.
Saka: kartanoelämää ja luonnon ihmeitä
Viron villissä idässä parasta ovat kontrastit: tehtaanpiippujen, tuhkamäkien ja kaivoskaupunkien vastapainona vehreää maalaismaisemaa, jalopuumetsiä, hengästyttävän kaunista merenrantaa ja kruununjalokivenä historiallisia kartanoita. Yksi upeimmista on Saka, jonka kartano on nykyään viihtyisä hotelli ravintoloineen ja kylpyläosastoineen.
Kartanon kellarissa on tunnelmallinen ravintola Cliff, ja pihapiiri tarjoaa majoitusvaihtoehtoja kartanohuoneista edullisiin caravan- ja telttapaikkoihin.
Koe Sakassa ainakin nämä: käy kävelemässä kartanon puistossa, kiipeämässä näköalatorniin ja laskeutumassa portaita pitkin alas vesiputoukselle ja merenrantaan. Polku kulkee rehevän metsän halki – se on kuin pieni pala sademetsää. Varoitus: portaat ovat todella jyrkät!
Saman seudun muita nähtävyyksiä ovat Purtsen vasallilinna, Liimalan ranta ja hiidenmäki.
Jos haluat nähdä jotain erikoista, sovi etukäteen vierailu Purtsen Nõukagaraažiin – autotalli täynnä neukkuretroa! Numero on +372 5192 9931 – kielinä tosin vain viro ja venäjä.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
Tai jatka eteenpäin: seuraavana Kaivoksia maan alla ja päällä.
Kohtla-Nõmme ja Aidu: kaivoksia maan alla ja päällä
Kohtla-Nõmmen Viron kaivosmuseota hehkutin jo viime vuoden Itä-Viro -jutussa – ja syystä. Jos et ole vielä käynyt, kannattaa lukea siitä täältä: Kaivosjunalla maan alla – Viron kaivosmuseo on elämys!
Viimeksi osallistuin Adrenaator-yrityksen järjestämälle jeeppisafarille (lue siitä myös täällä), mutta nyt suuntasimme Aidun louhoksille omalla autolla.
Louhokset ovat muuttuneet kanavien verkostoksi, jonka näkymät ovat erikoinen yhdistelmä luonnon ja ihmisen muovaamaa maisemaa. Aidussa on Viron metsähallituksen eli RMK:n luontoreittejä.
Ota Googlen tai RMK:n kartta avuksi ja etsimään kiinnostavia reittejä. Tässä linkki RMK:n kartalle.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
Voit myös jatkaa eteenpäin: seuraavana Jõhvi, sen tori ja paljon muuta.
Jõhvi: vastakohtien kaupunki
Jõhvin torista on tullut omien Itä-Viron reissujeni must-kohde, sillä samanlaista perinteistä torielämää muualla Virossa ei enää juurikaan näe.
Tälläkin reissulla ostin ”Jõhvi-housut”: superpehmeää, kuviollista kangasta. Vaatteiden, jalkineiden ja sekatavaran lisäksi tarjolla oli kesäkukkia, taimia, vihanneksia ja lihaa. Hallien sisällä tunnelma on kaikkein eksoottisin.
Radan toisella puolella on aivan eri maailma: Pargi-keskus on alueen suurin ja modernein kauppakeskus, josta löytyvät Tallinnastakin tutut ketjut kuten Pepco, New Yorker ja CCC. Kontrasti torin elämään on melkoinen.
Pargi keskuksen vieressä on upea Jõhvin konserttitalo, johon haluan tulla joskus kuulemaan esitystä. Kontrasti modernin konserttitalon ja sen lähistöllä olevien lähiötalojen arkkitehtuurin kanssa on aikamoinen.
Jõhvin konserttitalossa voi muuten nähdä samoja huippuluokan esiintyjiä kuin vaikkapa Pärnun ja Vanemuinen konserttitaloissa. Ohjelmiston löydät täältä.
Ravintoloita Jõhvissä on enemmän kuin muissa alueen kaupungeissa. Viime vuonna söin Mimino-nimisessä georgialaisessa, joka on edelleen yksi kaupungin suosituimmista.
Tällä kertaa testasin sushi-pizzan ravintola L.A.K.:ssa ja seljankan Vanameistrin pubissa. Leon baari jäi tällä kerralla väliin, mutta seuraavalla Jõhvin reissulla poikkean taas tässä sopivan omituisessa mutta symppiksessä kulmakuppilassa.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
Seuraavana yllättävä Ahtme.
Yllättäjä Ahtme – missä oikein olen?
Ahtme tuli täysin puskista – kirjaimellisesti! En ollut koskaan kuullut edes sen nimeä, mutta päätien varressa ollut kyltti sai kääntymään. Onneksi käännyin, sillä hetken päästä tuntui kuin olisin ajanut suoraan neuvostoaikaan.
Talot olivat samaa tyyliä kuin Tallinnan Lasnamäessä – mutta kunnoltaan jotain aivan muuta. Pihojen pihakeinut, kiipeilytelineet ja liukumäet olivat patarautaa ja neuvostoajalta – maalattuina tosin sateenkaaren värein.
Aiemmin hehkutin Itä-Viron omaleimaisia kivijalkakauppoja – Ahtmessa niitä oli erityisen paljon. Maxima löytyi, mutta senkin edustalla mummelit myivät yrttinippuja ja kukkia, ehkä suoraan kaupungin laitaman pihakasvihuoneista.
Ahtmea ei taideta Visit Estonian sivuilla mainita, mutta jos tykkäät oudoista ja yllättävistä paikoista, niin tee kuten minä ja käänny Ahtmen tienviitan kohdalla! Kivijalkakauppojen lisäksi testaa Gorilla Burger, tai bongaa katutaidetta täällä ja täällä.
Kiinnostavaa muuten, että Ahtmen seudulla on peräti kaksi yleistä saunaa: Ahtme– ja Vana-Ahtme-sauna. Saunavuorot ovat miehille ja naisille yleensä erikseen.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai pohjoisen pikavalikkoon ↑↑
Tai jatka eteenpäin, sillä seuraavaksi siirrymme alueen eteläosiin!
Villin idän eteläpuoli: luontoretkeilyä ja beach-elämää
Jos Itä-Viron pohjoisosissa seikkaillaan tuhkavuorilla ja kaivoskylissä, niin etelämpänä tunnelma muuttuu: täällä tuoksuu havupuu ja rahkasammal, pitkospuiden alla kimaltelee suo, ja metsässä soi lintujen laulu. Suomenlahden ja Peipsijärven välissä avautuu laajoja retkeilyalueita, järviä ja luonnonrauhaa, jota ei tarvitse jakaa väkijoukkojen kanssa.
Alutagusen kansallispuisto on yksi Viron harvimmin asutuista alueista – siellä asuu neliökilometriä kohden kolme ihmistä ja yksi karhu. Siellä on myös Selisoo, yksi Viron kauneimmista suoalueista, ja Kurtnan järvialue, jossa on yli 40 järveä pienellä alueella. Maisema on rehevää ja monipuolista, ja aika kuluu patikoiden, uiden tai vaikka makkaraa paistaen.
Jos olet enemmän rantaloman kuin metsässä samoilun ystävä, Peipsijärven pohjoisranta on oikea osoite: siellä on yli 30 kilometrin alueella jonossa hiekkarantoja, joiden takana huojuvat mäntymetsät.
Päivän ulkoilujen päätteeksi voi rentoutua Von Rosen Span kartanohotellissa, jonka saunoissa ja altaissa on ihanaa lämmitellä ulkoilun jälkeen, tai nauttia hotellin ravintolan herkuista. Von Rosenista on Peipsijärven rannalle lyhyt ajomatka.
Villi vihreä itä: pikavalikko
- Van Rosen Span kartanon ympäristöt
- Peipsijärven pohjoisrannat
- Ihana Iisakun kylä ja ympäristöt
- Kurtna: järvien alue
Von Rosen Spa: kylpylöintiä kartanossa ja vaeltelua pitkospuilla
Itäisen Viron villit vastakohdat jatkuvat myös alueen eteläisemmässä osassa: viikon toisen puolikkaan majoituin Von Rosenin Span kartanohotellissa, mutta toisaalta tuoksahtelin savulta leirinuotiolla istumisen jälkeen.
Von Rosenin eli Mäetagusen kartano hellii asukkaitaan hyvällä palvelulla, kylpylällä, mainiolla ruualla ja ihastuttavalla miljööllä. Oli luksusta palata sinne iltapäivällä tai illalla retkeiltyäni päivän luonnossa.
Von Rosen Spa kartalla | hotellin sivut
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai etelän pikavalikkoon ↑↑
Alaspäin seuraavana tulemme Selisoon suoalueelle.
Van Rosenin kylpylältä ei ole kuin reilun 10 minuutin ajomatka Selisoon suoalueen luontopolun alkuun. Meikätäti ole mitenkään erityisen maastokelpoinen, mutta Viron metsähallitus RMK rakentaa retkeilyreittejä niin hienosti, että vähemmilläkin erätaidoilla varustettu citykani (kuten minä) pärjää niissä hyvin.
Autopaikalta oli parin kilometrin kävely häikäisevän hienon suojärven rantaan. Matkan varrella kuljin kuin tilkkutäkin halki – pienempiä suolampia siellä täällä. Mietin, että Suomessa pitää mennä aika syvälle korpeen, jos haluaa päästä vastaavaan erämaatunnelmaan.
- RMK:n sivu Selisoon luontopolusta
- Luontopolku kartalla
Alutagusen seudulla järjestää opastettuja luontoretkiä Alutaguse Matkaklubi.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai etelän pikavalikkoon ↑↑
Seuraavana Peipsijärvi!
Peipsijärven pohjoisrannat
Peipsin pohjoisrannikolla kannattaa nähdä ainakin nämä:
- Alutagusen kansallispuiston luontokeskus.
- Kauksin ranta ja Rannahoone.
- mikä tahansa pätkä upeasta, yli 30 kilometriä pitkästä hiekkarannasta.
Parasta täällä on yksinkertaisesti kävellä: pitkin rantaa, hiekkadyyneillä ja kangasmetsän puolella.
Alutagusen kansallispuiston luontokeskus yllätti iloisesti. Ystävällinen nainen tiskin takana kysyi, haluammeko nähdä filmin – onneksi vastasin kyllä! Elokuva oli vaikuttava ja linkittyi interaktiivisesti näyttelyyn: kun tarina eteni, näyttelyn eri osissa syttyi valoja. Ehdoton suositus.
Keskuksesta saa myös erinomaisia karttoja alueen luontopoluille. Siellä myös selviää, miksi Alutagusen erämaista seutua on kutsuttu Viron Siperiaksi.
Luontokeskuksen parkkipaikalta alkaa kaksi hienoa luontopolkua: Kauksiojan polku ja Luiten polku. Lisää vinkkejä voi kysyä luontokeskuksesta.
Rannalle päin kuljettaessa tulee vastaan Kauksin Rannahoone, joka on kesällä auki joka päivä aamusta iltaan. Kahvilan ikkunoista avautuu upea näkymä Peipsijärven ulapalle.
Vieressä on myös pari lasipaviljonkia, joista saa kesällä jäätelöä ja kevyempää ruokaa. Rantamäntyjen katveessa on myös kaunis, sininen promenadi penkkeineen ja piknikpöytineen.
Tällä kertaa ei osunut rantakelejä, mutta kun sää lämpenee, Peipsin pohjoisranta täyttyy ihmisistä – eikä ihme: hiekkaa ja rantaviivaa riittää! Kesällä tunnelma Kauksin rannalla on kuin etelän lomakohteessa. Palveluitakin on runsaasti. Löytyypä rannan läheltä jopa SUP-lauta-automaatti, josta laudan voi vuokrata kätevästi kännykällä.
Pysäköinti on ranta-alueella kesäaikaan maksullista, mutta edullista – Pargi.ee-sovellus toimii hyvin.
Kauksin seudulla on tarjolla myös majoitusta. Rannahoonen naapurissa on Kauksi Puhkekeskus, jonka erikokoiset mökit sijaitsevat aivan hiekkarannan tuntumassa. Peipsi Villad on niin ikään kivenheiton päässä rantahietikosta. Sen valikoimissa on uudehkoja mökkejä. Hyvä vaihtoehto yöpymiseen on myös Kauksin lomatalo.
Koska sää ei houkutellut uimaan, teimme tulet Karjamaan leiripaikalla. Makkarat ja perunasalaatti haettiin Iisakun Meie-kaupasta, sytkäri ja sytytyspalat oli otettu mukaan kotoa. Puita löytyi paikan päältä, mutta sen verran tuoreita, että ensi kerralla ostan lähikaupasta pussillisen kuivia klapeja.
Jos aikaa riittää, suosittelen käyntiä myös Vasknarvan kylillä ja linnanraunioilla, Rannapungerjan majakalla tai Luiten ja Porunin luontopoluilla. Luiten polku jäi tällä kertaa väliin – mutta siinähän on taas yksi hyvä syy palata.
Tunnelma on Vasknarvassa muutenkin eksoottinen, koska ollaan EU:n ja Naton itärajalla. Itse Vasknarvan kylässä on toinen toistaan värikkäämpiä puutaloja ja reheviä puutarhoja hauskoine yksityiskohtineen. Samalla reissulla voi ajella myös Jaaman ja Karolin kylien kautta.
Vasknarvan satamaan avattiin muuten kesäkuussa 2025 upea näkötorni, jonka huipulta voi tähyillä Narvajoen suistoon ja vastarannalle Venäjälle.
Näkötornin lisäksi satamassa on myös matkailupalveluja kuten vessa, suihkut ja kahviautomaatti. Siellä voi myös yöpyä matkailuautolla.
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai etelän pikavalikkoon ↑↑
Jatka lukemista, sillä seuraavaksi tulee ihana Iisaku.
Ihana Iisakun kylä ja ympäristöt
Näillä itäisen Viron alueilla ei ole paljon museoita, joten se, jonka löydän, pitää tietenkin käydä katsomassa. Kuvittelin tekeväni lähinnä kohteliaisuuskäynnin kotiseutumuseoon, mutta Iisakun museo täräyttikin melkoisen yllätyksen: se oli ensinnäkin suuri ja toisekseen todella kiinnostava!
Entisen koulurakennuksen eri teemoihin keskittyneissä saleissa pääsin tutustumaan mm. paikalliseen käsityöperinteeseen, maaseudun arkeen sekä koulujen ja palokunnan historiaan.
Kiinnostava oli myös näyttely poluvernikseista – ”puoliuskoisista”, jotka yhdistivät ortodoksisia ja luterilaisia tapoja. Yksi museon helmistä on Euroopan vanhin tunnettu neulottu kinnas!
Iisakun lähistöllä on myös Kotkan luontopolku (tänne en tällä kertaa ehtinyt) ja Iisakun näkötorni, jossa olen käynyt aiemmalla Peipsin reissulla.
Kotkan polku | Iisakun näkötorni
Samoilla kulmilla sijaitsee Lammas ja Roos -ravintola. Meillä oli harmittavasti vatsa jo täynnä Peipsin rannoilla grillatuista makkaroista, joten tämän testaus jäi seuraavaan kertaan.
Lammas ja Roos kartalla
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai etelän pikavalikkoon ↑↑
Kelaa alaspäin, niin lähdetään Viron järviseudulle.
Kurtna ja järvien rypäs
Kurtnaan alueelle tein vain parin tunnin pikaisen pysähdyksen: päiväkahvit retkikeittimellä Liivjärven rannassa ja kierros Alutagusen urheilukeskuksessa. Otan Kurtnan kuitenkin mukaan oppaaseen, koska haluan itsekin palata paremmalla ajalla.
Kurtnan alueella on enemmän järviä kuin missään muualla Virossa: yli 40 järveä 30 neliökilometrin alueella! Kurtnassa on myös monipuoliset retkeilypolkureitit. Tältä kartalta näet koko alueen ja siellä olevat leiri- ja nuotiopaikat.
Kurtnassa sijaitsee myös Alutagusen terveysurheilukeskus, jota voi kutsua Viron Vierumäeksi. Hienoissa maisemissa on ulkoilureittejä kävelyyn, pyöräilyyn ja talvella hiihtoon. Keskus tarjoaa majoitustakin, joten sinne voi mennä pidemmällekin aktiivilomalle. Keskus vuokraa eri lajien välineitä.
Terveysurheilukeskus kartalla | netissä
Takaisin ylävalikkoon ↑↑↑↑
tai etelän pikavalikkoon ↑↑
Nyt ei ehkä kannata mennä ylävalikkoon, sillä seuravana on vuorossa villin idän häröjutut!
Villin idän häröjutut
Näin viikon Itä-Viron reissun päätteeksi voin vahvistaa aiemmat mutuiluni siitä, että sieltä löytyy paljon sellaista, mihin muualla Virossa (saati Suomessa) ei törmää. Nostelen tähän loppuun muutamia juttuja, jotka ovat positiivisella tavalla erilaisia, eriskummallisia, outoja… eli häröjä!
Pikkuruiset kylä- ja kivijalkakaupat
Itäisen Viron kaupungeista ja kylistä löytyy yhä ketjuihin kuulumattomia, yksityisiä pikkukauppoja.
Minulle on tullut niihin liittyen hassu harrastus: poikkean aina sisään vähintään jätskiostoksille, mutta mielellään hankin jotakin isompaakin. Kotona on hauska muistella, mistä häröpuodeista esimerkiksi tällä reissulla löytämäni sitruspuristin, sukat tai punkkikarkote ovatkaan peräisin.
Tämän matkan oudoimmat pikkukaupat löytyivät Ahtmesta – siellä niitä oli poikkeuksellisen paljon ja valikoima melkoisen erilainen kuin Kalamajan Rimissä!
Kurtnassa jäi mieleen valtava tekokukka- ja hautakynttilävalikoima (alueen suurin hautausmaa on aivan lähellä), ja Kohtla-Järven Kalevi-kauppa oli elämys kaupan pihalla kuivattuja särkiä kaupitelleen mattokauppiaan ansiosta.
Alla olevaan karttaan kokosin kaikki käymäni kivijalkakaupat ja pari sellaista, joihin en tällä kertaa ehtinyt. Jäätelöä tuli ainakin syötyä!
Eriskummaliset ruokapaikat
Viikon aikana nautin erinomaisia illallisia sekä Sakan kartanon että Von Rosenin kartanohotelleissa, mutta onnistuin syömään ja kahvittelemaan myös melkoisen erikoisissa kuppiloissa!
Jõhvin Leo Baar oli jo entuudestaan tuttu, mutta tällä kerralla erityisen vaikutuksen teki L.A.K.-ravintolan sushi-pizza. Oli melkoisen erikoinen, juustolla kuorrutettu uunissa paistettu riisi-kala-lätty – tokihan sellaista piti maistaa, kun joku oli moisen keksinyt!
Jõhvissä on vielä usempiakin perinteisiä sööklia eli ruokaloita, joista esim. tässä Nele-nimisessä olisi syönyt päivän lounaan alle neljällä eurolla. Harmi että ei ollut vielä nälkä kun kävin siellä, joten join vain kahvit.
Kohtla-Järvellä söin lounaan Alex-hotellin ravintolassa – paikallista tunnelmaa turistivirtojen ulkopuolella. Samoilla kylillä Taverna Ashotissa olisi syönyt à la carte -listalta noin kympillä pääruuan, eikä samalla kadulla oleva M. Ruut olisi keventänyt kukkaroa juurikaan enempää. Harmittaa, että viikon reissulla ei ehdi kaikkiin!
Vuorikiipeilyt
Aika häröä on sekin, että Itä-Virossa voi kiivetä entisille teollisuuden tuhkamäille!
Jännin nousu oli Püssin tuhkamäelle – paljon jyrkempi kuin miltä alhaalta näytti.
Merkittävästi helpommalla pääsi Kukrusen mäelle, sillä sinne vei lähes huipulle asti betoniset portaat.
Kummankin mäen päällä liehui Viron lippu, joten suunnistaminen oli ainakin helppoa.
Tai kelaa alaspäin, sillä seuraavaksi annan neljä reittiehdotuksta.
Neljä reittiehdotusta
Itä-Virossa etäisyydet ovat maltillisia, joten reissun aikana tuli ajettua siksakkia ja pyörittyä samoilla kulmillakin useampaan kertaan. Jos sinä kuitenkin haluat kulkea loogisesti pisteestä A pisteeseen B, tässä neljä reittiehdotusta, joiden varrelta löytyy kiinnostavia kohteita ja elämyksiä. Suomenlahden rannalta ajelee Peipsijärven hiekkarannalle reilusti alle tunnissa.
Voit käyttää näitä runkona tai lähteä suoraan omille poluillesi heti, kun kuulet villin idän kutsuhuudon.
Reitti 1: Vuorikiipeilyä ja vauhtia
Aloita Sondasta, jonka hylätyn rautatieaseman menneestä loistosta ei ole paljon jäljellä. Osta viereisestä kyläkaupasta matkaevästä. Jatka matkaa Kiviõlin seikkailukeskukseen ja sieltä Püssin tuhkamäelle. Kierros päättyy Lüganusen kautta Purtseen, jossa odottavat komea vasallilinna ja neukkutallin nostalgia.
Reitti 2: Kaivosten jalanjäljissä
Tällä kierroksella sukelletaan Viron kaivosteollisuuden historiaan. Ensin Kohtla-Järven Palavankiven museoon, sitten kaupungin monumentit ja kulttuurikeskus. Sen jälkeen Viron kaivosmuseo Kohtla-Nõmmella (jossa on muuten yksi parhaista kyläkaupoista), ja lopuksi seikkailemaan Aidun louhosten erikoislaatuiseen maisemaan.
Reitti 3: Jõhvin kontrastit ja Ahtmen aikamatka
Aloita torilta – Jõhvin markkinameininki on parhaimmillaan aamupäivällä ennen kello kahtatoista. Jõhvissa on muutakin katsottavaa (mm. upea vanha Pyhän Mikaelin kirkko), ja siellä on myös monta erilaista ruokapaikkaa. Jõhvin kainalossa sijaitseva Ahtme vie neuvostoajan tunnelmiin, ja vielä syvemmälle historiaan pääset jatkamalla Illukan kartanon kautta Von Rosenin kartanohotelliin.
Reitti 4: Peipsijärven pohjoisrannat
Tämä kierros alkaa Iisakusta – käy museossa ja nouse näkötorniin ihailemaan maisemia. Sitten kohti Peipsijärven rantaa: valitse luontopolku mielesi mukaan ja poikkea Alutagusen kansallispuiston vierailukeskukseen. Nauti lounasta tai kahvittele Kauksin Rannahoonessa. Päätä retki Vasknarvan rajakylään ja linnanraunioille.
Miksi villiin itään kannattaa lähteä?
En edes yrittänyt tehdä tarkkaa matkasuunnitelmaa, vaan halusin antaa villille idälle mahdollisuuden yllättää. Ja yllättihän se: iloisesti ja moneen kertaan! Olen oppinut, että kun jättää vähän tilaa sattumalle, voi päätyä paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei suunnittelemalla olisi koskaan osunut. Juuri niin kävi tälläkin matkalla.
Ajoin sivuteille ihan vaan koska kyltti näytti kiinnostavalta, päädyin kyläkauppoihin, joissa aika oli pysähtynyt, ja löysin itseni niin kylpytakissa kartanohotellissa kuin kapuamassa tuhkamäen rinnettä. Itä-Virossa maisemat ja tunnelmat muuttuvat nopeasti, ja juuri se tekee siitä niin kiehtovan.
Jos tekee mieli lähteä, niin lähde! Tämän oppaan kanssa pääset alkuun. Ja jos kaipaat lisää vinkkejä tai haluat kysyä muilta, niin:
- Itä-Viron ystävät -Facebook-sivulla on valtavasti vinkkejä Itä-Viroon
- Viro-tärpit-Facebook-ryhmässä vaihdetaan kokemuksia ja suunnitellaan uusia reissuja – tervetuloa mukaan!
- Hyvää tietoa suomeksi saa myös Itä-Viron matkailun nettisivuilta.
- Itä-Viron luontoreitistä saa hyvää tietoa alueen luontokohteista.
Miten itäiseen Viroon pääsee julkisilla?
- Kiviõliin ja Jõhviin pääsee Tallinnasta kätevästi Elronin junilla. Aikatauluista ja lipuista saa tietoa täältä.
- Kohtla-Järvelle ja Jõhviin pääsee Tallinnasta mukavasti myös busseilla esim. Lux Expressin viihtyisillä busseilla, joihin voi ottaa myös pyörän mukaan ilmaiseksi. Aikataulua ja lippuja täällä.
- Peipsijärven rannalle pääsee esim. Jõhvista edullisesti paikallisbussilla. Aikatauluja ja lippuja täällä.
Itä-Virossa on tilaa kulkea omia polkuja. Ja kun matkaan lähtee avoimin mielin, voi reissusta tulla ihan kunnon seikkailu!
Kiitos Itä-Viro! Tapaamme varmasti jälleen.
Lue lisää kirjoittajasta
Kymmenettuhannet ihmiset kuukaudessa vierailevat nykyään Hennan blogissa, mutta tie onnistumiseen kulki mutkien kautta. Lue täältä hänen tarinansa: ”Kuka ihmeen Henna? Ja mikä Sooloiluja?” Jos haluat lähettää Hennalle viestin, vieraile tällä yhteystietosivulla.
Vuoden 2023 Finnish Travel Galassa Henna valittiin Vuoden Matkailuvaikuttajaksi.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Pärnun parhaat ravintolat – Hennan opas
Vihulan kartano: luksusloma tavisbudjetilla
