rummu kaivos
Päiväretki,  Tallinna

Sykähdyttävä päiväretki, kohteena Rummu

Oletko kuullut nimen Rummu? Siellä on entinen avolouhos, josta louhittiin aikoinaan Vasalemman marmoriksi kutsuttua kalkkikiveä. Toiminnan loputtua ja pumppujen pysähdyttyä monttuun virrannut vesi nousi nopeasti peittäen alleen kaiken: rakennukset, puut, ja jopa työkoneet. Nyt paikasta on tullut erikoinen ”sininen laguuni”, jossa käydään retkeilemässä, uimassa, sukeltamassa ja harrastamassa muitakin vesiaktiviteetteja.

Olin nähnyt Rummusta kuvia, ja pistänyt sen tulevien retkikohteiden listalleni. Mitään varsinaista suunnitelmaa sinne menemisestä en kuitenkaan ollut tehnyt. En ollut edes paikoittanut sen sijaintia omalle retkikartalleni, joten sen löytyminen kartanoretkellämme oli melkoinen yllätys!

Kaikki alkoi siitä, kun vietimme edelliskesänä vuorokauden hurmaavassa Padisen kartanossa. Olin valinnut paikan randomisti Bookingista hinnan ja Tallinnaa suhteellisen lähellä olevan sijainnin perusteella. Valintakriteerinä oli myös mainioita arvosteluja saanut ravintola, joka osoittautuikin maineensa veroiseksi. 

Lue juttu Padisen kartanosta ja sen vieressä olevista luostarin raunioista täältä!

Mutta miten Rummu tähän liittyy? No siten, että päästyämme paikan päälle aloin katsella, että mitä muuta alueella olisi huikean hienojen luostarikirkon raunioiden lisäksi. Hämmästykseni (ja aivan hitonmoinen innostukseni) oli melkoinen tajutessani, että tuo aiemmin kuvissa ihastelemani Rummun louhos olisi vain pienen matkan päästä kartanoltamme!

Rummu: nytkö me näkisimme sen?

Olihan tämä nyt melkoista: olemme vahingossa saaneet naapuriksemme nähtävyyden, joka on ollut ”tänne on joskus ehdottomasti päästävä” listallani! Alan siis selvittää, miten toteuttaisimme haaveeni.

Saan kuitenkin huonoja uutisia: portit pysyisivät kiinni niiden tuntien ajan, jotka meillä on mahdollista viettää alueella. Harmittaa niin, että silmissä sumenee. Eihän tämä nyt näin pitänyt mennä!

Ja nyt siirrymmekin tarinassa vaiheeseen ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”. Sanon nimittäin, että alueelle ei saa mennä omin lupinensa, vaan pääsymaksun maksaen portista. Maksu on tärkeä, sillä rahoilla aluetta pidetään siistinä, ja tarjotaan kävijöiden käyttöön esimerkiksi käymälät.

Me päädyimme kuitenkin olemaan pikkurikollisia ja lähteä tutkimaan aluetta jotain muuta reittiä kuin pääportin kautta – se kun tulisi pysymään kiinni Padisen vierailumme ajan. Emme millään hyväksyneet ajatusta, että louhos jäisi tämän takia näkemättä. Hyi meitä!

LUE MYÖS: hiukan samalla tavalla, omin lupinemme hiippailimme myös Sitsin puuvillatehtaan alueella – lue koko juttu täältä!

rummu vankila

Pikkukriminaalit aamukävelyllä

Niinpä suuntasimme Googlen kartan summittaisella avustuksella aamukävelylle auringonnousun aikaan Rummun tekojärven suuntaan. Kävelimme läpi hylättyjen parakkien ja hallien kohti edessä siintävää järveä. Rinnallamme kohosivat entisen vankilan hyytävät muurit piikkilanka-aitoineen. Rummun kaivoksilla käytettiin nimittäin työvoimana tämän nyt jo hylätyn Murrun vankilan vankeja.

Saapuessamme järven rantaan haukoimme ihastuksesta henkeä: loppukesän aurinko oli juuri nousemassa, järven pinta höyrysi viileässä aamuilmassa, ja kullan hohtoiseksi muuttuneessa heinikossa välkehti kastepisarat. Kaikki oli täysin hiljaista – meidän lisäksemme näköpiirissämme oli vain järven peilipinnan veneellään rikkova yksinäinen kalamies.

Olemme oikeasti kaikkea muuta kuin seikkailijoita, joten tällaisina perusrehellisinä keski-ikäisinä nössöinä pohdimme pitkään jokaisella puomilla ja aidan reiällä, että olisiko soveliasta jatkaa matkaa. Järki ja omatunto sanoivat ei, mutta uteliaisuus voitti esteen toisensa jälkeen. Jatkoimme aamukävelyä selittäen itsellemme, että rikos ei varmaan olisi ihan kauhea, jos tuokion kuluttua hipsisimme samaa reittiä vähin äänin pois alueelta.

rummu
rummu kaivos

Rummu koko komeudessaan

Luvaton pieni aamukävelymme siis jatkuu. Polkumme toisella puolella kimmeltää rasvatyyni järvi ja myöhäiskesän kultaama rantaniitty, ja toisella puolella piikkilanka-aidan takana vankilan karu muuri ja vartiotornit. Kontrasti on sykähdyttävä. Edelleenkään emme näe missään ihmisiä – paitsi tuon ääneti onkivapaansa pitelevän miehen järven virheettömän sileällä pinnalla. Näky on unohtumaton.

rummu kaivos

Edessämme alkaa siintää aiemmin näkemistäni kuvista tuttuja elementtejä: kaivosjätteestä muodostunut jätemaakukkula ja osittain tai kokonaan veden alle jääneet menneeseen kaivostoimintaan liittyneet rakennukset. Jätemaakukkulan pinta antaa kokonaisuudelle hämmästyttävän hienon taustan: sen pinta on kuin vekkihameen laskokset.

rummu kaivos
rummu kaivos
rummu kaivos

Kuvaamisesta ei tule loppua, sillä näky on loppukesäisen aamun viistossa valossa silmiä hivelevän kaunis. Edessämme on ainutlaatuinen yhdistelmä: hirmuisesta historiasta muistona seisova vankila, kaivostoimintaan liittyviä rakennelmia, ihmeellinen jätevuori ja kristallinkirkas järvi, jonka pohjassa näkyy veden alle hautautuneita rakennuksia.

Emme malttaisi lähteä suunnistamaan takaisin, sillä tuntuu kuin tuon hetken ja näyn olisi halunnut pysäyttää. Syyllisyydentunto ja jännityskin kuitenkin vaivaa sen verran, että on aika kääntyä ympäri ja palata samoja askelmerkkejä myöten pois alueelta.

Olipa aamukävely! Palattuamme kartanolle ja aamiaiselle kertaamme näkemäämme hämmästellen myös kokemiamme kontrasteja. Vain muutama vuosikymmen sitten noiden aamulla näkemiemme muurien sisällä oli vielä ollut laumoittain vankeja todennäköisesti täysin epäinhimillisissä olosuhteissa – ja tässä me siemailemme kartanon aamiaishuoneessa kahvia sulatellen näkemäämme.

Kerta kiellon päälle

Tai ei meitä varsinaisesti kukaan kieltänyt, mutta kaiken aamulla näkemämme jälkeen totesimme että kummallekin jäi vielä kauhea kutina päästä  alueelle toiseenkin kertaan – ja vähän toiselta kantilta. Päätimme siis lähteä tutkailemaan, josko kotimatkalla voisimme vielä poiketa kukkulan toisella puolella katsomassa näkymiä siltä suunnalta.

Pikkukriminaalit keski-ikäiset lähtevät siis uudelle retkelle, sillä pääportti oli kuin olikin edelleen kiinni (olimme vähän elätelleet toiveita, että josko se sittenkin olisi  jo auki). Täällä kerralla lähestyimme aluetta vastakkaiselta suunnalta kuin aamukävelyllämme.

Nyt emme olleet enää yksin, vaan sivutien varteen oli paikoitettu muitakin autoja. Saimme vähän lisää rohkeutta ja röyhkeyttäkin,  joten suunnistimme kohti etäällä näkyvää jätevuorta niitylle tallaantuneita polkuja myöten.

Perille päästyämme eteemme avautui jos mahdollista vielä aamuistakin sykähdyttävämpi näky! Tältä puolelta jätevuoren laskosmainen pinta näytti mykistävän hienolta. Vuosikymmenten ajan virrannut sadevesi oli muovaillut pinnasta taideteoksen. Meidän ja kukkulan välissä oleva vesi on kristallin kirkasta ja niin puhdasta, että pystyimme helposti näkemään, miten kaivoksen täyttänyt vesi oli jättänyt alleen jopa kokonaisia eläviä puita. Veden ja haitarimaisen mäenrinteen välissä oli tasainen valkoinen rantatöyräs.

rummu kaivos

En tiedä miten pitkään seisoin tätä näkyä hämmästelemässä ja kuvaamassa. Lopulta oli aika jatkaa matkaa, ja kavuta vielä mäen päälle ennen kuin olisi pakko suunnistaa takaisin Tallinnaan ja lauttasatamaan.

Nyt alueella näkyy jo paljon muitakin ihmisiä, joten meillä ei ole enää ihan niin pikkurikollinen olo. Kiipeämme ylös jyrkkää mäenrinnettä. Kaikkein heikkojalkaisimmille tai -kuntoisimmille en kapuamista suosittele, sillä varsinkin alaspäin laskeutuminen oli paikka paikoin meillekin haasteellista.

Ylös päästyämme koko hämmästyttävä alue avautuu silmiemme eteen. Onpa tämä paikka! Vankila-alue on laaja, ja ilmeisesti täysin suljettu ulkopuolisilta. Veden alle jääneet rakennukset näkyvät ylhäältä käsin selkeästi. Talo, joka on puolittain veden pinnan yläpuolella näyttää olevan uimahyppijöiden alustana. Homma näyttää hurjapäiseltä, eikä se ihan sallittua puuhaa olekaan. Hyppijät ovat siis pahempia pikkukriminaaleja kuin me kaksi!

Rummu rehellisellä tavalla  

Visit Estonia sivuillaan kertoo, että koko alue – sekä louhos että vankila on avoinna kesällä päivittäin. Muina aikoina sisäänpääsy vain ennakkotilauksesta.  Kesäkuun alusta elokuun loppuun alue on avoinna päivittäin kello 12– 21 (näin ainakin viime kesänä). Pääsymaksu silloin oli 3 euroa, mikä todellakin on pikkuraha tästä nähtävyydestä ja elämyksestä! Ensi kesänä saa varautua hiukan korkeampaan sisäänpääsymaksuun. 

Visit Estonia suosittelee vierailua retkijärjestäjien kanssa, jotka kuulemma tekevät kierroksia vankila-alueelle.

Osoite: Haapsalu maantee 13, Rummu 

Rummu Adventure Centerin nettisivut: rummu.eu

Aukioloajat kannattaa aina tarkastaa heidän sivuiltaan, mutta kesällä 2019 ne olivat:
Kesä–elokuussa joka päivä 12–21
Muina aikoina vain sopimuksen mukaan

10 Comments

  • Milla

    En tiedä, oliko jo viime kesänä näin, mutta nythän alue on “Adventure center” ja uimaan pääsee 4 eurolla. Paikalle on tuotu myös vesipuistotyyppisä hyppypaikkoja ja kahvila.

  • Arja

    Karppi kakkosessa on kuvattu yksi kohtaus tuolla, voi kuinka sinne haluaisin mutta kun ei ole autoa enkä ole varma meneekö bussi lähelle.

  • Sari-Campasimpukka

    Me ajelimme tuosta ohitse viime elokuussa, kun olimme äitini ja isäpuoleni kanssa kartanoreissulla. Oli kaunis ja aurinkoinen päivä, paljon autoja parkissa portin lähellä. Emme kuitenkaan kurvanneet pihaan. Nyt harmittaa, mutta toisaalta tykkäisin käydä sellaiseen aikaan, kun ei olisi paljon muita ihmisiä, mutta olisi kuitenkin luvallista, tiedäthän rohkeustasoni olevan todella matala. 😀 Hieno postaus, tykkäsin!

    • Henna

      Kiitos Sari! Ja olet ihan oikeassa – osa meidän visiitin viehätyksestä oli juuri se, että siellä oli niin vähän ihmisiä. Varsinkin se aamukävely, kun olimme siellä yksin oli kyllä ikimuistoinen. Muakin jännitti kyllä ihan älyttömästi. Jos ei mun 193-senttinen henkivartijani olisi ollut mukana, niin en olisi ikinä uskaltanut mennä aidan raosta sisään!

  • Kaarina Piispanen

    Niin upea paikka ja upea on tuo tarinasikin! Pakko myöntää että itsekin retkilläni joskus ”eksyn” vähemmän sallittuihin paikkoihin – tiedän siis tunteen 😉

    • Henna Mikkilä

      Heh… joskus vaan uteliaisuus vie voiton. Virossa tosin tuntuu, että siellä ei oltaisi ihan niin kauhean tarkkoja. Mutta Rummussa ymmärrän hyvin pääsymaksut, sillä noin järjettömän suuren alueen siivous ja ylläpito ei ole ihan ilmaista hommaa. Olisin siis mielihyvin maksanut, jos portti vaan olisi ollut auki!

    • Henna

      Kiitos! Vähän mentiin ”lain tuolla puolen” – tosin paljastin asian jo Rummun vetäjille. Kerroin, että näin tuli tehtyä, mutta lupaan suositella muille kaitaa tietä!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *