Pieni jouluinen iltapäiväkävely
Haluatko lähteä kävelylle Toompean mäelle ja Vanhaankaupunkiin minun ja perheeni kanssa? Näytän samalla muutaman kiinnostavan uuden paikan ja esittelen ainakin yhden mielenkiintoisen tyypin.
Kierros Toompean ympäri
Takana on lämminhenkinen perhejoulu Tallinnassa. Siihen kuului laiskottelua, take out -ruuan tilaamista, lautapelejä, pitkiä yöunia… mutta myös ulkoilua ja kaupungin joulutunnelman nuuhkimista.
Joulun jälkeisenä sunnuntaina vedimme pipot korville ja suuntasimme Toompealle tähystääksemme ohuen lumikerroksen saaneen kaupungin kattojen yli. Muistathan tämän Toompean näköalatasanteista kertovan jutun? Samoja jalanjälkiä astelimme nytkin.
Kaksi yllätystä Kohtuotsalla
Kohtukadulla vastaan tuli ensimmäinen yllätys: Estonian Manors Shop eli virolaisten kartanoiden kauppa ja kahvila oli auki! Minä kun olin luullut sen sulkeneen lopullisesti ovensa.
Koska olimme vasta laittaneet ulkovaatteet päälle, päätimme jättää kahvittelut toiseen kertaan. Kiva kuitenkin tietää, että tämä sympaattinen kahvila on taas avoinna.
Kohtuotsan näköalatasanteella oli vuorossa toinen yllätys: aivan uusi kahvila! Tasanteellahan on yleensä vain glögikärry, mutta nyt sinne on ilmestynyt kunnon kahvila. Pujahdamme sisään ostaaksemme glögimukilliset kävelyretkeämme lämmittämään.
Ystävällinen mies tiskin takana kertoo kahvilan olleen auki parisen kuukautta. Kahvilaherkkujen lisäksi tarjolla on ruokaakin, mutta nyt vitriini oli tyhjillään Virossa alkavan koronasulun vuoksi. Rankkoja aikoja eletään. Ei voi kuin toivoa, että tämäkin sympaattinen paikka selviäisi kurimuksen yli. Keväällä heille saattaa tulla ulkoterassi! Huikean hienot näkymät olisi tiedossa.
Kohtaaminen eriskummallisen kitaramiehen kanssa
Kierroksemme jatkui glögimukit käsissä Patkulin näköalatasanteelle, jossa tapasimme eriskummallisen tyypin: huikeaan steampunk-asuun somistautunut mies soitteli kitaraa taustanaan yksi kaupungin upeimmista näköaloista.
Koristeellinen silinterihattu, tyyliin täydellisesti kuuluvat silmälasit sekä otsalla että silmillä, kengät jotka muistuttivat enemmänkin räpylöitä, ja huikean hienoja metallisia yksityiskohtia siellä täällä ympäri kitaramiehen asua…
Tyyppi oli upea ilmestys, jonka soittoa oli mukava kuunnella glögistä ja maisemista nauttien. Lähtiessämme laitoimme vielä rahaa kitarakoteloon kiitokseksi musiikkiesityksestä.
Nigulisten kirkon kuusta ihastelemaan
Ennen alakaupunkiin suunnistamista kurkistimme Tuomiokirkkoon, sillä toinen junnuistamme ei ollut nähnyt siellä olevia huikean hienoja aatelissukujen vaakunoita. Lue täältä lisää Tuomiokirkosta ja mene ihmeessä käymään, jos sinullakin on vaakunat näkemättä.
Näkäalakierroksemme viimeinen etappi oli Tanskan kuninkaan puutarha, josta laskeudumme alakaupunkiin. Tarkoituksenamme oli mennä Nigulisten kirkkoon katsomaan sen upea joulukuusi ja samalla kuuntelemaan urkupuolituntinen. Ajattelimme, että paikalle tuskin tulisi näin korona-aikaan kovinkaan paljon porukkaa.
Jo portaikossa selviää, että aavistuksemme oli väärä: kirkkoon vaelsi maskittomia ihmisiä lähes jonona. Päätimme kääntyä kannoillamme ja jättää tilaisuuden ja kuusen näkemisen seuraaviin vuosiin. Takaisin raikkaaseen ulkoilmaan siis!
Sininen hetki sivukujilla
Nigulisten kuusen ihastelun sijaan jatkoimme kävelyä Vanhankaupungin kujilla katsellen kadunvarsien pieniä kuusia ja tunnelmallisia näyteikkunoita. Ravintola Pegasuksen valot hohtivat kutsuvasti hämärään, ja Müürivahe-kadun pikkupuotien lämpimästi tuikkivat ikkunat olivat kuin suoraan satukirjan sivuilta.
Müürivahelta käännyimme Katariina Käikille katsomaan josko pääsisimme sisään Katariinan kirkkoon. Ovi on iloksemme auki! Lähes pimeän kirkkosalin keskellä oli spottivaloin valaistu, siimoista ja läpinäkyvistä levyistä tehty erikoinen lasikuusi. Tunnelman viimeisteli taianomainen taustamusiikki.
Leib-ravintolan uudet naapurit
Katariinan kirkon jälkeen pieni joukkomme jakautui kahtia. Yksi porukka lähti noutamaan ruokaa intialaisesta Chakra-ravintolasta toisen suunnistaessa Gelato Ladies -kahvilaan hakemaan jälkiruuaksi jäätelöä.
Itse olin jäätelöryhmässä, joka ennen jäätelökaupoille menemistä kuvasi illan hämärtämiä näkymiä ja ikkunoiden seimiasetelmia Vene- ja Uus-kaduilla.
Gelato Ladyjen kulmille saavuttuamme huomasin iloisen yllätyksen: ravintola Leib oli saanut uuden naapurin!
Leibin edustalla oleva rakennus on uudistettu surullisen huonokuntoisesta uuteen kukoistukseen. Olen pitkään odotellut tietoja uudesta vuokralaisesta, joten ilahduin kovasti nähdessäni valot ikkunoissa ja kyltin pääoven yläpuolella: Kagerou Ramen House.
Sama ravintola toimi ennen Pikk-kadulla, mutta oli nyt muuttanut tähän sympaattiseen taloon. Paikka pitää tulla testaamaan – mutta ei nyt, kun puolet perheestämme on noutamassa intialaista ruokaa.
Ramenin sijaan käymme ostamassa Gelaton Ladies -jäätelökaupan herkkuja intialaisen illallisemme jälkiruuaksi. Ne olivat niin herkullisia, että tästä sympaattisesta paikasta on tulossa postaus lähiaikoina.
Takaisin kämpille suunnistaessamme kurvaamme vielä Raatihuoneentorin kautta. Mundi-kadulla yllätyn iloisesti: sinne on avattu kaksi kahvilaa! Uusien paikkojen näkeminen lämmittää sydäntä, kun viime aikoina on joutunut lukemaan huonoja uutisia suljetuista ja lopettaneista ravintoloista ja baareista.
Tälle Raatihuoneen torilta lähtevälle kujalle on auennut aiemmin Piritasta tuttu macaron-kahvila Viardo ja Caffeine, jolla on monta muutakin toimipistettä ympäri Tallinnaa. Nämä pitää käydä testaamassa, jahka kahviloissa pääsee taas istumaan. Siihen saakka pitää tyytyä take-out-ruokaan, joten suuntaamme asunnollemme herkuttelemaan Chakran ruokia ja Gelato Ladyjen jäätelöä.
Joulureissumme on lähestymässä loppuaan tyttären lähtiessä takaisin Suomeen ja pojan suunnatessa takaisin kotiinsa Kalamajaan. Takana on ensimmäinen perhejoulu muualla kuin kotona. Erilainen päätös erikoiselle vuodelle.
Tallinna tarjosi joulureissullemme mitä mainioimmat puitteet! Bolt ja Wolt kuljettivat ruuat kotiovelle, ja jouluvalot tekivät kaupungista satumaisen kauniin. Saattaa hyvin olla, että tämä ei jää viimeiseksi jouluksi Tallinnassa.
2 Comments
Anne-Maarit Heinonen
Ihanan tunnelmalliset kuvat. Mukava kuulla että Tallinnassa yrittäjillä on uskoa tulevaisuuteen kun avaavat uusia kahviloita yms. Ihana perhekuva teistä.
Henna Mikkilä
Pitää tosiaan nostaa hattua yrittäjille, jotka uskaltavat aloittaa näin haasteellisina aikoina. Aivan keskeistä nyt olisi saada paikalliset käymään, jahka tammikuun puolessa välissä rajoituksia toivottavasti vähän höllennetään. Pidän kyllä peukkuja jokaiselle uudelle ja vanhalle yrittäjälle, joka näinä hulluina aikoina sinnittelee toimeentulonsa kanssa. Kiitos sinulle Anne-Maarit että olet ollut niin aktiivisesti nojatuolimatkoillani mukana. Oikein hyvää alkanutta vuotta!