Pieni vihreä helmi: Glehnin hautausmaa Nõmmella
Olen Glehnin hautausmaalla Nõmmella hämmästellen sitä, että edelleenkin onnistun löytämään Tallinnasta tällaisia helmiä.
Ympärilläni on vihreää, kosteaa ja hiljaista. Olen pikkuriikkisessä puistossa, jonka ruohikkoiset kummut ja pitsimäisen repaleinen lampi muodostavat ihastuttavan tilkkutäkin. Veden äärellä kasvavat puut näyttävät kuin niiden rungot nojautuisivat laiskasti lammen pintaa kohden.
Muistatko herra Glehnin?
Oletko lukenut tämän tarinani Nikolai von Glehnin rakennuttamasta linnasta, puistosta ja palmutalosta? Juttua kirjoittaessani en tiennyt, että samainen tyyppi on perustanut Nõmmelle myös hautausmaan vaimonsa kuoleman jälkeen 1800-luvun loppupuolella.
Tallinnatärpit-ryhmä osoitti taas kerran voimansa, sillä tämänkin paikan olemassaolosta sain vinkin juuri sieltä. Lähdin siis itse paikan päälle katsomaan miltä Glehnin hautausmaa näyttää – linnan maillahan olin jo käynyt.
Hautausmaalle ajaessani tuli vettä taivaan täydeltä, mutta sade taukosi juuri sopivasti päästessäni perille. Hautausmaan portin vieressä oli pieni parkkipaikka muutamalle autolle, joten omalla autolla liikkuvan on helppoa käydä tutustumassa tähän pieneen puistoon.
Neuvostoaikoina tapahtui se, mitä monelle muullekin hautausmaalle: se tuhottiin. Vuonna 2005 se kuitenkin restauroitiin lähes alkuperäiseen asuun. Tässä rempassa lammet puhdistettiin, siltoja jälleenrakennettiin, ja alueen poikki tehtiin uusia kävelypolkuja – näitä samoja, joita nyt tepastelin!
Hautausmaan rauhaa – mutta myös outlet-ostoksia ja kosmetiikkaa
Kävelin sateen kiillottamia polkuja, ylitin pieniä kivisiltoja ja tepastelin entisten hautakumpujen vihreillä nurmikoilla. Mikä ihana keidas tämä onkaan!
Se on kuitenkin pienuudessaan niin nopeasti nähty, että yksistään hautausmaan takia Nõmmelle ei ehkä tule lähdettyä. Jos samalla retkellä kuitenkin bongailee muutakin Nõmmea, niin täälläkin kannattaa ehdottomasti poiketa – sen verran tunnelmallinen tämä paikka on.
Ota Nõmmen seikkailujen avuksi tämä Sooloiluja-opas!
Itse piipahdin kauniilla hautausmaalla käytyäni Ladu-nimisessä outletissä ostoksilla (ja ihan vähän sekoamassa sen kosmetiikkaosastolla) ja kosmetiikkapostaukseni innoittamana virolaisen Joik-brändin tehtaanmyymälässä. Kumpikin oli mukavasti samalla suunnalla kuin Glehnin suvun viimeinen leposija. Kurkkaa lisää tietoa Ladusta heidän nettisivuiltaan.
Miten Glehnin itsensä muuten kävi?
Valitettavasti hautausmaan perustaneen Nikolai-herran viimeinen tahto ei toteutunut. Sen sijaan, että olisi tullut haudatuksi omalle sukuhautausmaalleen Nõmmelle, hän joutui pakenemaan Virosta Saksaan vapaussodan aikoihin vuonna 1918.
Sieltä hän matkusti Brasiliaan saadakseen sairaalle pojalleen hoitoa lämpimämmässä ilmanalassa. Lopulta kävi niin, että mies itsekin päätyi Brasilian multiin vuonna 1923.
Kävellessäni herra Glehnin nimeä kantavan hautausmaan polkuja sade alkaa uudestaan. Pisarat täplittävät peilityynen lammen pintaa, ja maisema muuttuu entistäkin syvemmän vihreäksi.
Olisiko maisemassa jopa jotain samaa kuin Brasilian sademetsissä? En tiedä. Tiedän vain sen, että elämässä usein käy toisin kuin toivoisit… vaikka olisit upporikas kartanonherra.
– – – – – – –
Glehnin hautausmaa Visit Tallinn -sivustolla.
Avoinna aina.
Osoite Lossi 13 a, Nõmme.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Sõprus on syksyinen suosikkini
Junimperium on uusi upea ginitislaamo Tallinnan Telliskivessä
2 Comments
Anne-Maarit Heinonen
Näyttää joltain taikametsältä. Ihanan tunnellmallisia kuvia. Katsotaan jaksaisinko/osaisinko polkaista Nõmmeen Kalamajasta kun sinne loppuviikolla saavun tämän vuoden ensimmäiselle visiitille. Hieman hirvittää jos löydän seesteisen hautausmaa visiitin jälkeen itseni outletista törsäämästä…
Henna
Tai sitten teet toisinpäin! Ensin outletiin… ja sitten hautausmaan vihreään rauhaan lepuuttamaan hermoja ja omatuntoa 🙂