Parhaita hetkiä tässä sooloilu-touhussani ovat ne, jolloin pääsen tutkimusretkelle: ottamaan hypyn tuntemattomaan, löytämään itselleni uusia kulmia ja kokemaan jotain odottamatonta. Aurinkoinen päiväretki Tallinnan edustalla olevalla saarelle nimeltä Aegna tarjosi kaikkea tätä!
Juttu on kaupallinen yhteistyö Visit Tallinnan kanssa. Pyysin sen tekemiseen vapaat kädet. Ehdotin, että lähtisin ilman ennakkotietoja selvittämään miten saarelle pääsee, millaista siellä on ja mitä palveluja tai nähtävää vierailijalle löytyy – ja juuri niin tein!
Tiesitkö muuten, että Aegna kuuluu Tallinnan kaupunkiin? Lähdemme siis tutustumaan melkoisen merelliseen kaupunginosaan.
Lähdetään siis yhdessä retkelle Aegnan saarelle! Retkemme etenee näin:
Päätettyämme Aegna-yhteistyöstä Visit Tallinnan kanssa aloitin tiedon keräämisen: miten ja milloin saarelle pääsee, millä kulkupeleillä, mitä palveluja periltä löytyy… vaan tietopa ei löytynytkään ihan tuosta vain!
Sinnikkään Googlailun ja löytämieni kontaktien avulla onnistuin kuitenkin päätymään Linnahallin laiturille toukokuisena lauantai-aamuna laivaan pääsyä odottamaan.
Keräsin kaikki löytämäni hyödylliset linkit tänne.
Laivamatka saareen taittui pikalaivalla vajaassa puolessa tunnissa.
Olin ajatellut matkustavani kannella meri-ilmaa nuuskien, mutta miehistö ohjasi matkustajat sisätiloihin istumaan kovan vauhdin vuoksi. Eipä haitannut: ostin laivan pienestä kioskista kupin kahvia ja pienen herkun. Maisema muuttui hetkessä satama-altaasta ulkosaaristoksi!
Ulkosaaristofiilis yllätti, sillä Aegnan laituri ja pieni suloinen satamakioski olivat kuin itselleni tutuista Suomen saariston kyläsatamista – mutta nyt olinkin vajaan puolen tunnin merimatkan päässä Viron pääkaupungista!
Meri täällä, metsä tuolla – ensin omatoiminen luontoretki
Satamakioskin vierestä löysin erinomaisen saaren kartan. Sitä tutkailtuani päätin ensimmäisenä suunnistaa tutkimaan saaren aamupäiväaurinkoista eteläpuolta.
Voi mitä helmihetkiä tuolla kävelyllä koinkaan!
Saariluonto heräili hengästyttävän kirkkaanvihreänä kevääseen. En muista vastaavaa näkyä: kävellessäni luontopolkua satamasta idän suuntaan ihastelin vasemmalla puolellani aarniometsää, johon kaatuneet puut oli jätetty sammaloitumaan lintuja ja muita metsän asukkaita varten.
Saariluonto heräili hengästyttävän kirkkaanvihreänä kevääseen. Kävellessäni luontopolkua satamasta idän suuntaan ihastelin vasemmalla puolellani aarniometsää, johon kaatuneet puut oli jätetty sammaloitumaan lintuja ja muita metsän asukkaita varten.
Maisema oli poikkeuksellisen upea, koska aarniometsän vastakohtana oikealla puolellani kimmelteli meri aamupäivän auringossa. Kävelemisestä ei tahtonut tulla mitään, kun halusin jatkuvasti pysähdellä ihastelemaan ja kuvaamaan näkemääni.
Ja äimisteltävää riitti: Aegnan rantatyypit vaihtelevat erikokoisista kivikoista pehmeään hiekkarantaan.
Keksin, että saarihan on kuin Viro tai jopa Eurooppa taskukoossa: kävelyretken varrelle mahtuu niin Jurmon saaresta tuttua kivirantaa kuin Pärnun hiekkasärkkiä.
Vetten päällä kävelyä
Aegnan retkeni aikaan merivesi oli poikkeuksellisen matalalla, joten pääsin kokemaan jotain harvinaista: kävelin pitkää hiekkasärkkää pitkälle rannan ulkopuolelle – kuin olisin kävellyt veden päällä!
Alla olevalla videolla tunnelmiani särkän päällä seisoskellessani. Laita äänet päälle!
Horisontissa näkyi Tallinnan tornitalojen siluetti, ympärilläni oli kevätauringossa kimmeltävää vettä ja jalkojeni alla aaltojen laskostamaa pehmeää hiekkaa. Olin pakahduksissani onnesta – miten tällaista voi saada kokea vain puolen tunnin laivamatkan päässä kaupungista!
Yhtäkkiä yläpuolelleni ilmestyi merikotka liitelemään! Se tuli kuin tarkistuskäynnille, että mikäs maan matonen minun saareni särkällä oikein seisoskelee.
Tuo valtavan kokoinen lintu laskeutui vaivihkaa alemmaksikin… siinä määrin, että aloin jo suunnitella repun nostamista pään suojaksi mikäli käyränokkainen liitelijä arvioisikin minut viholliseksi.
Onneksi erosimme kuitenkin rauhallisissa merkeissä, sillä jonkin aikaa kaarreltuaan kotka liiteli raukeasti takaisin pesäpaikoilleen. Osa Aegnan saaresta on rauhoitettu näiden uljaiden siivekkäiden vuoksi.
Seuraavalla kerralla teltta mukaan?
Kotkan häivyttyä metsän taakse minäkin maltoin jatkaa omatoimikävelyäni.
Hiekkasärkkä jatkui tavallisena hiekkarantana, jonka tunnelma toi mieleeni Välimeren rannat – mielikuva taisi syntyä rannan tuntumaan ankkuroidusta kalastusveneestä.
Hiekkadyynin laidalla huomasin kolmen roskatynnyrin rivistön kuin vartioimassa rannan rauhaa. Ne olivat merkki dyynin takana olevasta leirintäalueesta!
Olen telttaillut Peipsijärvellä ja Perakülassa, joten päätin pystyttäväni telttani myös tänne – ehkä jo tänä kesänä!
Tästä eteenpäin päiväni jatkui oppaan kanssa. Kelaa alaspäin mikäli haluat jatkaa minun retkeni seuraamista. Klikkaa tätä linkkiä, mikäli haluatkin takaisin ylävalikkoon ja tämän jutun muihin osiin.
Kasarmi, kasino, räjäytettyjä tykkipattereita
Leirintäalueella havahdun ajan kulkuun: olin tepastellut saaren etelärannan maisemista nautiskellen jo yli kaksi tuntia! Oli siis aika tehdä täyskäännös ja suunnistettava takaisin satamaan, sillä yksi googlaamalla löytämäni kontakti oli luvannut viedä minut opastetulle kierrokselle!
(Kerron lisää saarelta löytämistäni ystävällisistä ihmisistä täällä).
Tässä karttalinkki reitille, jonka kävelin satamasta leirintäalueelle. Tässä vaiheessa kilometrejä oli kertynyt reilut pari kilometriä suuntaansa.
Satamassa minua odottikin jo Tõnuksi itsensä esitellyt mies, joka lupasi esitellä minulle saaren ne osat, joihin en ollut vielä ehtinyt tutustua.
Lähdimme reippain askelein pohjoiseen, kohti saaren sisäosaa.
Tässä vaiheessa on muuten hyvä muistuttaa, että kannattaa valita mukavat kengät! Päivän päätteeksi kipeitä kantapäitäni hoitaessani totesin, että oma tossuvalintani ei osunut ihan nappiin.
Mutta saarella ei ollut aikaa tossuista murehtimiseen, sillä ihasteltavaa riitti myös Tõnun kierroksella!
Hänen opastuksellaan katsastimme metsätien varrella olevat asumukset. Moni niistä toivottaa tervetulleeksi myös yökyläläisiä – toki maksua vastaan.
Tänne keräsin linkit yöpymispaikoista Aegnan saarella.
Jos olet seurannut juttujani pidempään olet ehkä huomannut, että olen todellinen citykani enkä siis ollenkaan vahvoilla yrittäessäni kuvailla metsäluontoa.
Yritän silti! Voi miten nautin kaikkien aistien kautta: lintujen konsertista, metsän vihreistä sävyistä puiden latvustojen läpi siivilöityvässä valossa, jalkojen alla tuntuvasta kangasmetsän pehmeydestä ja ihoani hellivästä kevätpäivän lämmöstä.
Aegna on ollut osa Tallinnan historiaa ammoisista ajoista alkaen, joten sykähdyttävän kauniin luonnon lisäksi siellä on myös kiinnostavaa ihmisen rakentamaa katsottavaa.
Tämän linkin takaa löydät muutaman kiinnostavan historiallisen kuvan Aegnalta.
Äimistyn tullessamme eräälle metsäaukiolle: siellä seisoi viime vuosisadan vaihteessa rakennettu valtavan kokoinen, puinen kasarmi torneineen! Loiston päivät ovat kaukana menneisyydessä, eikä suurelle rakennukselle ole keksitty uutta käyttöä. Nyt se uinuu metsän siimeksessä… toivottavasti Ruususen unta, sillä olisi upeaa jos se herätettäisiin uuteen eloon.
Metsäpolun varressa on siellä täällä muitakin rakennuksia, kuten neuvostoajalla ja nykyäänkin käytössä oleva lomakylä ja entinen ammusvarasto.
Oppaani kertoi, että saarelta löytyy useampiakin tsaarinajan lopussa rakennettuja tykkipatterien raunioita, mutta ennen niiden katsastamista kurvasimme ihastelemaan Aegnan pohjoisrannan upeaa hiekkarantaa.
Saavumme saaren suurimmalle hiekkarannalle, jonka edessä aukeavan ulapan vastarannalla on Helsinki!
Olisin voinut saman tien levittää pyyhkeeni hietikolle, mutta reipas oppaani Tõnu patisti jatkamaan – emme olleet kuulemma nähneet vielä läheskään kaikkea katsomisen arvoista.
Uskomatonta, että näin pienessä saaressa on näin paljon nähtävää!
Rannan tuntumassa mainitsen, miten mukavan helppokulkuista saaren maasto on. Tõnu vastaan hymähtäen, että juu… tähän saakka oli, ja kehottaa varautumaan maastotyypin muuttumiseen.
Hyvä että kehotti, sillä pian keskustelumme jälkeen tällä p*rsjalkaisella täti-ihmisellä alkoikin olla maastohaasteita painavan reppunsa, hamosensa ja kädessä keikkuvan kameransa kanssa!
Aloimme kivuta lohkareisille kumpareille, joiden uumenissa on Pietari Suuren merilinnoitukseen kuuluneiden tykkipatterien massiivisia jäänteitä.
Nämä 1900-luvun alussa rakennetut betoni- ja rautamöhkäleet räjäytettiin jo Viron vapaussodan aikaan vuonna 1918, mutta niiden jäänteiden päälle ja ympäristöön pääsee edelleen seikkailemaan.
Seikkailu on oikea sana, sillä ensinnäkin näkymät olivat kuin dystooppisen elokuvan lavasteista!
Toisekseen minulle keikkuminen patterin raunioiden päällä aiemmin kuvailemassani varustuksessa todellakin kävi seikkailusta. Onneksi oppaani herrasmiehenä auttoi minua pahimpien nousujen ja laskeutumisten kohdalla.
Päästyämme patterinraunioilta tasaisempaan maastoon jatkoimme kulkuamme kohti saaren päätien viimeistä kohdetta, majoitus- ja kokoustiloja tarjoavaa Rannamajaa eli suomeksi rantataloa. Siitä ja muista majoituspaikoista kerron enemmän täällä.
Olimme tulleet retken etäisimpään kohtaan, joten oli aika kääntyä ympäri ja suunnistaa takaisin kohti satamaa.
Aikaa laivan lähtöön oli vielä pari tuntia, joten kiirettä ei tarvinnut pitää vaan nautiskelin kaikessa rauhassa keväisestä saariluonnosta, sen tuoksuista ja äänistä.
Soppaa ja vahinkopäikkärit
Takaisin satamaan saavuttuamme on aika nauttia kulhollinen keittoa. Sen on kokkaillut satamakahvilan Lii – sama ystävällinen rouva, joka auttoi minut retkeni alkuun vastaamalla avuliaasti kaikkiin tiedusteluviesteihini.
Kioski on kesäkauden auki keskiviikosta sunnuntaihin, keskikesällä mahdollisesti myös maanantaisin. Tiistaina Aegnalla vietetään vapaapäivää – silloin laivakaan ei liikennöi.
Herkullisen soppani lusikoituani levitin pyyhkeeni satamalaiturin vieressä olevalle kivikkorannalla nostalgisissa tunnelmissa: juuri samanlaisia kiviä on Brightonin rannalla, jossa vietin kesäisen kuukauden kielikurssilla joskus 80-luvun alkupuolella!
Ummistan silmäni, tunnen selkäni alla auringon lämmittämät kivet, kuulen korvissani aaltojen lempeät äänet… ja herään omaan kuorsaukseeni!
Jestas miten noloa. En tiedä olenko kuorsannut kerran vai vartin, onko ääniperformanssillani ollut kuulijoita vai ei, mutta minkäs tein: päivän kävelyt ja meri-ilma tekivät tehtävänsä ja minä otin vahinkotorkut.
Aika palata mantereelle
Vähitellen väki alkaa kerääntyä laiturin tuntumaan, sillä laiva saapuu puoli kuudelta noutamaan meitä tyytyväisiä saariretkeilijöitä takaisin kaupungin vilinään.
Ja vaikka saari on pieni, en edes ehtinyt kaikkea. Näkemättä jäi vielä niin muinainen kivitarha, siirtolohkareet kuin saaren hautausmaakin.
On siis aivan selvää, että olen tulossa Aegnaan uudestaankin – ehkä teltta tai ainakin yöpymiskamat mukanani!
Alus lähtee Linnahallin rannasta, suunnilleen tästä kohdasta.
Liput kannattaa ostaa ennakkoon, sillä laivalle mahtuu vain noin 100 ihmistä kerralla. Esimerkiksi kesän lämpiminä päivinä laivaliput voidaan myydä jo ennakolta loppuun, joten ex tempore -retkeä suunnitteleva voi jäädä laiturille netistä lipun ostaneiden lähtiessä saareen. Linkki lippujen varaukseen.
Laiva liikennöi Aegnalle kesäkaudella, kesäkusta elokuuhun kaikkina päivinä paitsi tiistaisin. Touko- ja syyskuussakin saarelle saattaa päästä, mutta tarkista päivät tästä kalenterista.
Päivässä on vain kaksi edestakaista vuoroa: kaupungin suunnasta kello 10 ja 17. Kello 10 lähtevällä laivalla ehtii tekemän samanlaisen päiväretken kuin minä, sillä illan vuoro lähtee kello 17.30 takaisin kaupunkiin.
Linkit laiva-aikatauluihin ja muille hyödyllisille sivustoille löydät täältä.
Lähdin selvittämään saareen pääsyä lähettelemällä hakuammuntana viestejä Aegna-sivustoilta löytämiini sähköposteihin. Minua kohtaan oltiin tosi avuliaita ja ystävällisiä jo viesteissä, ja vastaanotto vain lämpeni saarelle päästyäni!
Aegnan saaren kioskia pyörittää ystävällinen Lii, joka kertoi minulle etukäteen kaiken tarvittavan. Hän oli myös se ihana, joka järjesti minulle saarikierroksen ilman että osasin moista ylellisyyttä edes pyytää!
Kierroksen kanssani teki sujuvaa suomea puhuva ystävällinen Tõnu, joka oli Liin mies.
Tõnu esitteli kierroksellamme muitakin Aegnan saarelaista. Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Zoot isännöi lomakylä Kosmosta, luonto-opas Ly emännöi Karnapin majoitustaloa.
Kuulin myös miehestä nimeltä Juku, johon kannattaa ottaa yhteyttä halutessasi tavarasi kuljetettavaksi vaikkapa majoitustaloon tai leirintäalueelle. Jukun numero on +372 5034 606.
Kierrokseni lopussa tapaamani Marko toimii Rannamaja-talon majoittajana sekä venetaksikuskina saaren ja mantereen välillä kahdella erikokoisella veneellään.
Kuulostaa lähes epätodelliselta että saaressa toimii myös buddhalainen temppeli, tai että joku ranskatar kunnostaa entisestä kasinosta pensionaattia!Buddha-temppelin sivusto.
Ensivisiitilläni saamani lämpimästä vastaanotosta jäi sellainen olo, että Aegna oli hyvien ihmisten saari.
Nopein ja vaivattomin tapa päästä tutustumaan Aegnaan on tehdä sinne päiväretki.
Laiva lähtee Linnahallin laiturista aamulla kello 10, ja takaisin Aegnan satamasta mantereelle pääsee kello 17.30 lähtevällä laivalla.
Suurimman osan kesästä Aegnan satamakahvila on avoinna, joten et välttämättä tarvitse retkelle eväitä mukaan. Ihan koko kesää kahvila ei kuitenkaan ole auki maanantaisin (tiistait se aina onkin suljettu), joten kannattaa varmistaa aukiolotkahvilan Facebook-sivuilta.
Yksi päivä ei riitä mihinkään? Ehkä siis yöretkelle!
Aegnalla on mahdollista myös yöpyä. Tällä Visit Tallinnan sivulla on lueteltu kaikki saarella olevat majoituspalveluita tarjoavat paikat.
Edullisin tapa on telttailu, sillä Aegnalla on Tallinnan kaupungin ylläpitämä ilmainen leirintäalue.
Sieltä löytyy kuivakäymälät ja polttopuitakin, mutta vesi pitää kantaa mukanaan satamasta.
Yksittäisiä yöpyjiä majoittavat myös Karnapi ja Külaniidu 3. Talot ovat nostalgisen vaatimattomia, mutta perustarpeet kuten sänky, keittomahdollisuus ja käymälät löytyy.
Ylellisempää majoitusta tarjoaa kauniissa kangasmetsässä hiekkarannan tuntumassa oleva Rannamaja. Sieltä löytyy kaikki mukavuudet, sisällä talossa yösija yhdeksälle ja talon vieressä olevassa glamping-teltassa lisäksi kolmelle.
Rannamajalla voit majoittumisesi aikana vuokrata telttasaunan hulppealla merinäköalalla!
Kaksi saaren majapaikoista tarjoaa yöpymismahdollisuuden ja palveluita vain ryhmille. Näiden Amiraalin talon ja Kosmoksen yhteystiedot löydät samaiselta Visit Tallinnan sivulta.
Koska Aegna on saari eikä retkeä pysty keskeyttämään tuosta vain, kannattaa ainakin nämä asiat ottaa huomioon:
Satamakahvila ei ole aina auki, joten kannattaa varata mukaan myös vähän evästä.
Koska saaresta ei pääse päivän mittaan pois, kurkkaa aamulla sääennuste ja pakkaa sen perusteella varusteet: aurinkovoidetta tai sadevarusteita – ehkä molempia, jos et ole varma mitä tuleman pitää!
Itselläni ei ollut ihan parhaat kengät jalassa. Valitse mukavat jalkineet, sillä saarella tulee käveltyä paljon.
Jos haluat varmistaa saareen pääsyn tiettynä päivänä, osta laivaliput ennakkoon!
Saarella on punkkeja, joten varaudu päivän jälkeen perusteelliseen punkkitarkastukseen.
Luontopolun varrella on karttoja, mutta kannattaa napata kännykällä kuva vaikka satamassa olevasta suuresta kartasta. Näin löydät retkelläsi helpommin näkemisen arvoiset paikat kuten tykkipatterin, kasarmin, hautausmaan tai kivilabyrintin.
Aegnasta on myös audio-opas, tosin ei vielä suomeksi mutta englanniksi kyllä. En tajunnut itse ottaa sitä saaressa käyttöön, vaan testasin vasta jälkikäteen – vaikutti toimivalta apulaiselta! Opas maksaa 8 euroa, ja se toimii ainoastaan kännykässä. Voimassaoloaika on 48 tuntia, joten tee lataus siten että se on käytettävissä koko retkesi ajan. Opas on ladattavissa täältä.
Enpä tiennyt, että Aegna kuuluu Tallinnan kaupunkiin, mutta en toisaalta ollut kuullut koko paikasta. Mutta näyttää oikein kivalta ja miellyttävältä kohteelta. Tallinnastakin näköjään pääsee suhteellisen näppärästi luonnon rauhaan.
Tallinnassa luonnon rauhaa löytyy tosiaan hämmästyttävänkin läheltä! Onko Paljassaare tuttu? Sinne pääsee ihan paikallisbussilla. Ja jo puolen tunnin ajomatkan päässä onkin sitten jo ihan huikeita rantoja, soita ja metsiä. On tämä melkoinen runsaudensarvi.
2 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Enpä tiennyt, että Aegna kuuluu Tallinnan kaupunkiin, mutta en toisaalta ollut kuullut koko paikasta. Mutta näyttää oikein kivalta ja miellyttävältä kohteelta. Tallinnastakin näköjään pääsee suhteellisen näppärästi luonnon rauhaan.
Henna
Tallinnassa luonnon rauhaa löytyy tosiaan hämmästyttävänkin läheltä! Onko Paljassaare tuttu? Sinne pääsee ihan paikallisbussilla. Ja jo puolen tunnin ajomatkan päässä onkin sitten jo ihan huikeita rantoja, soita ja metsiä. On tämä melkoinen runsaudensarvi.