Kalamaja pruulikoda
Ostokset

Kalamaja pruulikoda: panimo pihan perällä

Alkukesäinen Kalamaja kukkii ja tuoksuu. Istun tunnelmallisen puutalon pihalla maistelemassa olutta paikan omistajan kanssa. Hänen lapsensa kavereineen leikkivät pihaleikkejä, viereisessä tuolissa istuva vanha rouva tarkkailee tilannetta. Nyt ollaan niin erikoisessa paikassa, että tästä haluat kuulla lisää: kyseessä on mikropieni panimo Kalamaja pruulikoda. Tallinna onnistui taas kerran yllättämään!

Kalamaja pruulikoda

Onnekas vahinko

Toisinaan löydän kiinnostavia paikkoja aivan vahingossa. Tämän pikkuriikkisen panimon kanssa kävi juuri näin. Alunperin nimi Kalamaja pruulikoda osui silmiini muistaakseni Facebookissa.

Koska heillä ei näyttänyt olevan myymälää tai baaria, oli pakko turvautua suoran yllätysvierailun sijaan sähköiseen tiedusteluun: mitenkäs tällainen utelias Tallinna-bloggari voisi tutustua heihin paremmin? Sain kutsun tulla käymään, ja sehän sopi minulle!

Sain koordinaatit ja sovimme ajan. Aurinkoisena kesäkuisena iltapäivänä seison Koplikadulla olevan talon ulkopuolella ihmettelemässä, että olenko ensinkään oikeassa paikassa. Matkaa Telliskiveen on vain jokunen kymmenen metriä – miten ihmeessä täällä muka on joku panimo?

Maistiaiset puutarhassa

Ihmettelyni vaihtuu ihastukseksi, kun ystävällinen isäntäni ilmestyy portille ja johdattaa minut pihaan. Mikä hurmaava kesäparatiisi täynnä rosoista Kalamaja-idylliä! Lapsilla on piknik marjapensaiden siimeksessä, ja linnut konsertoivat vanhoissa puissa. Pihan laidalla on autotallirivistö, jonka puolihuolimattomasti ladottu tiliseinä ja puuovien rapistuva maalipinta suorastaan huutavat luokseen tällaista rappioromantikkoa kameroineen.

Kalamaja pruulikoda

Yksi autotallien ovista on auki, ja sen edustalle Silver Solnaskiksi esittäytynyt isäntäni on viritellyt kiinnostavan näköisen pöydällisen asioita. Olutasiantuntija pystyisi varmasti heti nimeämään niin kattilan kuin ämpärinkin, mutta minä käytän nyt näitä maallikkotermejä aivan häpeämättä.

Sinne tänne polveilevan keskustelun lomassa saan käteeni ensimmäisen lasillisen olutta. Se on Dr. Albon -niminen New England IPA. Ehdin varoittaa isäntääni, että en ole suuri IPA-oluiden ystävä, mutta otankin saman tien sanani takaisin: tämähän on todella hyvää!

Kalamaja pruulikoda

Gipsy brewery – mitä se voisi olla suomeksi?

New England IPAn jälkeen saan maistaa vadelmaolutta. Minulla oli toki kauhea jano kurvatessani Kalamaja Pruulikodan pihaan, mutta voiko yksin kuivat ikeneni selittää sen, miksi toinenkin maistamani olut maistuu aivan taivaalliselta?

Edelleen joku todellinen olutasiantuntija voisi antaa syvällisen analyysin maistamastaan, mutta minä onnellinen amatööri ihastelin niin upean punaista väriä kuin raikasta ja kiinnostavan moniulotteista makuakin. Vadelmaolut ei juuri tavallista olutta muistuta, vaan menee ehkä lähemmäs siidereitä – olematta kuitenkaan yhtään makea. Erinomainen kesäinen jano- tai ruokajuoma siis.

Kalamaja pruulikoda
Kalamaja pruulikoda

Oluita maistellessamme Silver kertoo enemmän Kalamaja Pruulikoda -olutbrändistä. He kutsuvat sitä Gipsy breweryksi. Suora suomennos on mustalaispanimo, mutta se ei kyllä suomeksi kuulosta yhtään oikealta. Termi tarkoittaa nimittäin sitä, että panimolla itsellään ei ole tuotantoa, vaan he valmistavat oluensa muiden panimoiden tiloissa omilla resepteillään ja aineillaan.

Täällä Kalamajan autotallissa tehdään siis kehitystyötä ja koe-eriä, joista osa päätyy tuotantoon. Myymälääkään täällä ei ole, vaan Kalamaja Pruulikodan tuotteista kiinnostuneet voivat maistella niitä esim. Koht ja Taptap baareissa Tallinnassa, tai ostaa mukaan SIP tai Uba ja Humal -olutkaupoista. Tuotantomäärät ovat pieniä, joten Rimistä tai Selveristä näitä erikoisuuksia on turha mennä kyselemään.

Kalamaja pruulikoda

Maistelut ja rupattelut jatkuvat

Mukava isäntäni jatkaa esittelyä, ja minä maistelua. Käymme autotallin puolellakin lorottelemassa siivut siellä olevista tynnyreistä. Joudun tosin toppuuttelemaan höveliä olutmestaria, sillä minun pitäisi pystyä tekemään tänään vielä muutakin kuin oluen maistelua. Menee täti-ihmisellä tossut ihan sekaisin, jos lasi tolkulla herkuttelee!

Päätän saman tien tehdä toivioretken lähituntumassa olevaan SIP-kauppaan ja ostaa kunnon satsin näitä herkkuja kotiin – pidin nimittäin yllätyksekseni joka ikisestä maistamastani oluesta. Olen yleensä vähän skeptinen niin IPAn kuin Saisoonienkin suhteen, mutta Kalamaja Pruulikoda onnistui panemaan juuri minun suuhuni sopivia mallasjuomia.

Kalamaja pruulikoda

Vähitellen on aika lähteä, ja jättää oluentekijä omiin askareisiinsa. Suunnatessani takaisin kadulle pohdin vielä, miten näin mainioita paikkoja voikin piilotella niin lähellä tuttuja Kalamajan ja Telliskiven kulmia.

Kannattaa muuten pitää silmät auki Kalamajapäivien aikaan: silloin kuka tahansa pääsee tutustumaan Kalamaja Pruulikoda -panimoon. Ainakin menneinä vuosina pihalla on kuulemma ollut musiikkia, syötävää, juotavaa ja hyvää meininkiä. Helppo uskoa, sillä tämä pieni yksityistilaisuutenikin oli niin tunnelmallinen!

Kalamaja pruulikoda

Pruulikodan osoite on Kopli 24, mutta portin taakse ei kannata mennä kolkuttelemaan – tuotteet myydään aivan muualla. 

Kalamaja Pruulikodan Facebookista kannattaa katsoa tuoreimmat kuulumiset, tuotelanseeraukset ja muut. Löydät sen täältä.

Postausta päivitetty Suomen Olutharrastajat -Facebook-ryhmässä saamieni kommenttien perusteella. Käytin mm. sanaa panimomestari, mutta korvaan sen sanoilla olutmestari tai oluentekijä – täällä kun ei ole fyysistä panimoa. Kaunis kiitos palautteesta ja opastamisestani!

kalamaja kartta

Mitä muuta Kalamajasta löytyy? 

Vaikka mitä! Ota oppaaksi Sooloiluja-sivuston oma Kalamaja-opas. Sieltä löydät niin paljon nähtävää, että sinulla loppuu aika ennen kuin olet ehtinyt näkemään kaiken!

Tiesitkö, että voit sponsoroida Sooloiluja-sivustoa varaamalla majoituksen täällä olevan linkin kautta. Klikkaa kuvaa ja varaa! Sooloiluja ja Henna kiittää ja kumartaa. (Kaupallinen linkki)

9 Comments

  • Silver Solnask

    Kiitos Heikki kommenteista!

    Sinulla on erittäin jännittävä ja palkitseva ammatti. Tiedän, että Viron ja Suomen byrokratiat ovat pienissä panimoissa hieman erilaisia, mutta tämän ei pitäisi olla este hyvän oluen panemiselle. Joka tapauksessa, jos tulet Viroon tai tulet maistelemaan Kalamaja-olutta, odotamme arviointia kiinnostuneimmin.

    Kaikkea hyvää ja lämmin kesä, Silver. KP

  • Heikki Kähkönen

    Kiitos vastauksestasi Silver,

    kommentissani en arvostele Kalamaja pruulikodan oluita tai tapaa valmistaa olutta. Kritiikkini kohdistuu suomalaisen kirjoittajan käyttämiin termeihin, joissa “vierteet ja mäskit” menevät hieman sekaisin (vrt. “puurot ja vellit”-sanonta suomen kielessä).

    Tunnen sekä Suomen että Viron olutvallankumoukset erittäin hyvin. Olen kirjoittanut niistä valtavan määrän artikkeleita ja uutisia. Olen seurannut oluenvalmistuksen kehitystä Virossa lähes 20 vuotta. Tunnen henkilökohtaisesti Viron craft beer -skenen pioneerit ja valmistajat.

    Olen tehnyt vuodesta 2010 lähtien virolaisia käsityöoluita tunnetuksi Suomessa ja olen saattanut yhteen panimoita ja suomalaisia maahantuojia auttaakseni panimoiden myyntiä Suomenlahden molemmilla puolilla. Tiedän erittäin hyvin, että teillä Virossa toimii pienpanimoiden yhdistys (Eesti Väikepruulijate Liit). Sen hallituksen jäsenet Enn Parel, Jaanis Tammela, Ilmar Räni ja Gristel Tali ovat tuttaviani ja he myös tuntevat minut.

    Olen maistanut 40 vuoden aikana tuhansia erilaisia oluita Suomessa ja ulkomailla. Olen toiminut tuomarina useissa eri olutkilpailuissa ja ollut perustamassa Suomen Paras Olut -kilpailua. Olutkouluttajana olen opettanut olutharrastajia tunnistamaan erilaisia oluiden tyylejä ja makuja – myös virhemakuja.

    Olin takavuosina Suomen oluenkuluttajia edustavan Olutliiton hallituksen jäsen sekä liiton puheenjohtaja. Silloisessa tehtävässäni ja nykyisessä työssäni ammattikirjoittajana olen pitänyt erittäin tärkeänä, että käsityöoluisiin liittyvät faktat ovat oikein ja asioista kirjoitetaan niiden oikeilla nimillä. Asioiden sekoittamien joko tahallaan tai vahingossa ei edistä modernia craft beer -kulttuuria.

    Vaikka Mikkeller etc. ovat arvostettuja oluenvalmistajia, ne eivät ole suomen kielessä panimoita. Panimotoimintaan tarvitaan Suomessa viranomaisen (Valvira) myöntämä valmistuslupa. Sama on myös Virossa, koska meillä on tässä yhteinen EU-lainsäädäntö. Kiertolaispanimo ei tarvitse valmistuslupaa, myyntilupa on eri asia.

    EU:ssa kuluttajan oikeuksiin kuuluu tietää, missä olut on valmistettu ja kuka on sen valmistanut. Siksi pidän erityisesti tärkeänä, että kiertolaispanimoista ja panimolaitteiden omistajista (siis: panimo) kirjoitetaan oikeilla termeillä. Olen myös sitä mieltä, että valmistuspaikka pitäisi kirjoittaa pullon tai tölkin etikettiin kuluttajan nähtäväksi. Näin ei tapahdu.

    Kiertolaispanimo on sopimusvalmistuttaja, joka tekee oluensa jossakin toisessa panimossa sen toisen panimon laitteilla ja valmistusluvilla. Oluen valmistaja (panimo) vastaa aina myös “yhteistyöoluiden” laadusta, tuotteisiin liittyvistä viranomaisvelvoitteista ja että tuotteet täyttävät lainsäädännön vaatimukset.

    Reinheitsgebot ei ole koskaan vaalinut oluen puhtautta. Sen tehtävä oli suojella Baijeria naapurivaltioiden oluilta. Kyse oli protektionismia edustavasta tullimääräyksestä. Arvostan silti panimomestareita, jotka valmistavat oluensa vain käyttämällä neljää perusraaka-ainetta: mallasta, vettä, hiivaa ja humalaa.

    Oletko Kristel kokeillut, kuinka saat valmistettua puhtaan ja tasapainoisen pils-oluen niin, että sen humalakatkeruus ei ole yli 35 IBU?

    Krister, en aliarvioi sinun ja Kalamaja Pruulikodan tai muiden virolaisten pienten oluenvalmistajien oluita. Lupaan maistaa oluitasi seuraavan kerran, kun käyn Tallinnassa. Lähetän sen jälkeen niistä sinulle henkilökohtaisesti mielipiteeni.

    Heikki

    • Henna

      Olen otettu Heikki, että jaksat paneutua yhden blogipostauksen kommentointiin näin perusteellisesti – kommenteissasihan on tekstiä heittämällä enemmän kuin alkuperäisessä artikkelissani!

  • Silver Solnask

    Hei Heikki, on mukava lukea mielipiteesi. Olen pahoillani, etten ole kovin perehtynyt suomalaisiin termeihin, joten käännöksessä voi kadota jotain. Olemme perustaneet pienten panimoiden yhdistyksen Virossa, jossa Kalamaja Panimo on myös ollut jäsenenä alusta alkaen. Teemme silti monia pilottiolut ylpeänä kotistamme / autotallemme, jotta voimme myöhemmin tuottaa niitä ja myydä myöhemmin ystävien virallisissa panimoissa. Juomme kotipanimo olutta ystävien kanssa, koska ne ovat todellisia harvinaisuuksia, määrät ovat pieniä ja et varmasti löydä niitä kaupoista. Aivan kuten kirjailija kirjoitti bloginsa kirjoituksessa.

    Emme häpeä, että teemme olutta kotona, mutta popularisoimme myös kodin panimoa kaikkialla Virossa. Maailmassa on monia kuuluisia mustalaisia panimoita (gypsy breweries), joilla ei alun perin tai vieläkään ole tehdasta: Mikkeller, Ominipollo, To Øl, Evil Twin, Stillwater Artisanal etc. Vaikka mustalainen panimo tai gyspy-panimo voi kuulostaa vähän huonolta, luonnostaan se ei todellakaan ole – olemme erittäin ylpeitä siitä, että voimme valita panimon, jossa olisi parasta hautua oluen tyylin mukaan. Mikä voisi olla joustavampi? Voimaa ja kestävyyttä pohjoisinaapureillemme ja sitä, että voit silti juoda hyviä ja mielenkiintoisia oluita.

    Sekä suomalaiset että virolaiset pienet panimot ovat panneet viime aikoina erityisen hyviä oluita, ja uskon, että jokainen oluen ystävä voi sanoa, että elämme erittäin mielenkiintoista aikaa. Aika, jolloin vanhat oluttyypit palautetaan ja menet hulluiksi uusien tyylien suhteen, sekä humalan määrän että paikalla olevien ainesosien moninaisuuden suhteen (anteeksi, reinheitsgebot)

    Toivotamme teille mukavaa kesää täällä Kalamajassa ja kuten olemme tottuneet sanomaan täällä Pohjois-Tallinnassa / eteläisessä Helsingissä – “kippiseks!”.

    PS. Ja kiitos, Henna, erittäin mukavasta keskustelusta, oli todella mukavaa viettää aikaa kanssasi 🙂

    Silver, Kalamaja Pruulikoda

    • Henna

      Kiitos, että kerrot tarkemmin panimostasi ja tavastanne tehdä olutta, Silver. Ja kiitos tosiaan vielä myös mukavasta tapaamisesta. Oli mukavaa tutustua!

  • Heikki Kähkönen

    Autotallin nurkassa olevien kotiolutlaitteiden kutsuminen panimoksi on sama kuin maatalon emännän leivinuunin, piirakkapulikan ja tuvan pöydän nimeäisi leipomoksi. Kyseessä ei ole panimo, vaan kotioluen valmistuspaikka.

    Virossa, kuten Suomessa, oluenvalmistus kaupalliseen myyntiin on luvanvaraista, ja saadessaan valmistusluvat täytyy pienpanimon täyttää mm. elintarvikkeiden valmistukseen soveltuvat hygieniavaatimukset. Nestekaasupullo, keittokattila, käymisämpäri, kylmälaukku ja frisbeekori eivät oikein täytä panimon kriteerejä. Tällä ”panimolla” ja ”panimomestarilla” (pruulimeister) ei edes ole omia, vaan hän käy kuin käenpoika panemassa oluensa toisten alan yrittäjien laitteilla ja luvilla.

    Suomen Olutharrastajat -Facebook-ryhmässä kysyin kirjoittajalta, oliko haastateltava ihan oikea panimomestari vai itseoppinut kotioluenkeittäjä. Vastaukseksi sain:
    “oliko haastattelija ihan oikea toimittaja vai satunnainen matkailija ja amatöörikirjoittaja? Vastaus on jälkimmäinen. Siksi en osaa kysellä kaikkia yksityiskohtia, vaan välitän enemmän fiiliksiä kuin faktoja. Mutta hyviä kommentteja sulla. Voisin laittaa panimomestari-sanan lainausmerkkeihin.”

    Vastauksena tuohon voisin sanoa, että faktat tulisi erityisesti selvittää silloin, kun ei ole ammattikirjoittaja. Vai tarkoittaako blogin alaotsikko “se erilainen Tallinna-opas” sitä, että kirjoittaja suoltaa erilaisuuden nimissä fiiliksellä ihan mitä tahansa puuta heinää vastuun asioiden oikeasta laidasta jäädessä lukijalle?

    Sana opas tarkoittaa suomen kielessä “tien-, suunnannäyttäjää, opastajaa; ohjaajaa, neuvojaa ja perehdyttäjää” sekä “ohje-, alkeis- tai käsikirjaa”, joten sen perusteella olettaisin jo lähtökohtaisesti blogissa julkaistavien asioiden pitävän paikkansa eli olevan totta.

    Panimomestari on jäänyt laittamatta sitaatteihin. Monissa olutmaissa, myös Suomessa, panimomestari on ammattinimike, joka periytyy oppipoika-kisälli-mestari-ammattinimikkeiden ketjusta, jossa mestari tarkoittaa täysinoppinutta ammatinharjoittaja. Suomessa (ja myös suomen kielessä) panimomestarin ammattinimikkeen saa käytyään kansainvälisen panimomestarikoulun (esim. Kööpenhamina, Berliini, Freising, München ja Edinburgh). Myös monet suomalaisten pienpanimoiden oluenvalmistajat ovat saaneet oikeuden kantaa titteliä pätevöidyttyään ammatissa ja/tai yrittäjänä sekä saatuaan Suomen Panimomestariyhdistyksen jäsenyyden.

    • Henna

      Kiitos pitkästä ja perusteellisesta mielipiteestäsi. Siitä lukijat saavat mukavasti ammattimaisia tarkennuksia minun amatöörimäiseen sisältööni.

  • Sari-Campasimpukka

    Ai että, nuo yleisitäeurooppalaiset miesluolien rivistöt, jotka ehkä ovat autotalleiksikin meinatut! Niissä on ollut ihan kaikkea mitä voi kuvitella, on rakenneltu kaikenlaista, varmaan erilaisia juomiakin keitelty, soiteltu kavereitten kanssa, savustettu kalaa, oleiltu (ehkä vähän ulkoruokinnassakin) ja pidetty tallessa kaikkea tarpeellista. Oikein ilahduin, kun näin tuollaisen autotallirivistön Mäntässä tehtaan asuintalojen pielessä viime viikonloppuna, eikä ollut liiaksi korjailtu kohtaamaan nykypäivän tarpeita. 🙂

    • Henna

      Ne on ihan huikeita! Tämä mukava oppaani osasi myös nähdä niiden arvon. Hänen isänsä oli ehdottanut moisten rumilusten purkamista, mutta pojasta poika parani -tyyppisesti nuori mies oli ilmoittanut, että ei missään nimessä! Koplissa on muuten valtava autotallialue, jonka portilla olen käynyt pyörähtämässä. En rohjennut lähteä yksin haahuilemaan tuhon man cave -viidakkoon, joten pitää palata sellaisella reissulla kun henkivartijani aka. aviomieheni on reissussa mukana.

Kommentoi mielellään!