Valokuvia ja vankisellejä
Voi voi voi sentään… olisinpa ehtinyt kirjoittaa tästä aikaisemmin! Naputtelen tätä juttua syyskuun 26. päivän illalla, ja huomenna on tämän hämmentävän näyttelyn viimeinen päivä. Sitä ei siis enää kovin moni ehdi näkemään. Mutta mikäli olet Tallinnassa perjantaina 27.9. niin mene. Paikka on Viron elokuva-arkisto Pelgulinnassa. Pääset näyttelyn lisäksi kurkkaamaan Stalinin aikaiseen sotilasvankilaan, sillä näyttely on sen sellikäytävällä.
Salaperäinen puolipyöreä talo
Olin ihmetellyt lukuisia kertoja Pelgulinnan Ristiku-katua ajaessani, että mikä ihme on tämä huonoon kuntoon päässyt puolikaaren mallinen keltainen talo rapistuneen tiiliaidan takana. Vuoden 2019 taidebiennaalin ohjelmaa lukiessani palat loksahtivat paikoilleen: yksi näyttelyistä näytti olevan juuri samaisessa rakennuksessa. Siellä sijaitsee nykyään Viron valtionarkiston elokuvaosasto.
Talon historia onkin sitten synkkääkin synkempi. Se on nimittäin rakennettu 50-luvulla Stalinin hallinnon sotilasvankilaksi. Nyt siellä esillä oleva näyttely yhdistää nämä kaksi aikakautta ja funktiota puhuttelevaksi kokonaisuudeksi.
Näyttely koostuu vanhoista valokuva-albumeista, joita on säilytetty salaisiksi julistettuina samaisen arkiston kätköissä silloin, kun veli venäläinen vielä miehitti Viroa. Taiteilija Aap Tepper on poiminut albumeista maisemakuvia, joista on tehty näyttävät vankilakäytävälle valolaatikoihin asetellut kuvasuurennokset. Aurinkoiset maisemakuvat vuosisadan takaa ovat hätkähdyttävä vastakohta lähes pilkkopiemeälle käytävälle.
Näyttelyn kiinnostavuutta lisää se, että samalla pääsee näkemään myös ahdistavan pieniin vankityrmiin. Erityisesti kammotti kurkistus sisäkaarteen pilkkopimeisiin, mustaksi maalattuihin ikkunattomiin tyrmiin. Villeinkään mielikuvitus ei pysty ymmärtämään, millaista siellä on ollut elää vangittuna – näkemättä sädettäkään päivänvaloa ties miten pitkään aikaan. Ulkokaarteen sellit olivat upseerien sellejä, sillä niissä oli tapetit seinissä! Eipä riittänyt ne seinäpaperit tekemään kodikkaaksi niitäkään minipieniä vankityrmiä.
Taloon voi onneksi piipahtaa näyttelyn päätyttyäkin
Sen aulassa on nimittäin viron elokuvahistoriasta kertovia vaihtuvia näyttelyitä. Nyt esillä oli valokuvia kaikkien aikojen ensimmäisestä virolaiselokuvasta, jonka varsinaista rainaa ei ole säästynyt nykypäivään saakka. Stillikuvia ja tekstiplansseja oli, ja niissä riittikin ihasteltavaa. Upean laatuisia kuvia virolaisen elokuvan alkuajalta!
Kiinnostavasti uutta ja vanhaa arkkitehtuuria yhdistävän aulatilan toista seinää koristi suurennuksia historiallisista rantakuvista. Jos siis valo- ja elokuvataide yhtään kiinnostaa – tai ihan vaan jos haluat kurkata sisään tähän eriskummallisen malliseen rakennukseen – se on auki arkipäivisin virastoaikaan. Oppakseni ilmestynyt ystävällinen herrasmies kertoi ovien olevan auki yleisölle taidebiennaalin näyttelyn päätyttyäkin
Viron elokuva-arkiston digitaaliset kokoelmat
Oppaani kertoi myös, että valtavat määrät arkiston kuva-, filmi- ja äänitallenteita löytyy myös verkosta. Täältä voit katsella esimerkiksi ensimmäistä virolaista draamaelokuvaa vuodelta 2014.
Arkiston nettisivut on joiltain osin myös englanniksi, joten viroa osaamatonkin voi lähteä tutkimusmatkalle virolaiseen ännitallenteiden, elokuvan ja valokuvan maailmaan.
Osoite: Ristiku 84
Kansallisarkiston audiovisuaalisen osaston nettisivut: www.ra.ee
Aukioloajat:
Ma–to 9–19
Pe 9–16
Paljon muutakin kiinnostavaa Pelgulinnan alueella
Elokuva-arkisto on Pelgulinnan alueen pohjoislaidalla. Lue tämä aiempi alueesta kertova juttuni, niin löydät kaikki tämän sympaattisen puutaloalueen mansikkapaikat.
Oheinen kuva on suloisesta Ristikheina kohvikista, joka on yksi suosikkikahviloitani koko kaupungissa. Lue aiempi juttu Ristikheinasta täältä.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Labora on käsintehtyä paperia, kalligrafiaa ja paljon muuta
Katariinan kilta on yksi Vanhankaupungin salaisista helmistä
