Kevätretki Keilaan: vesiputouksia ja shoppailuja
Kevätretki Keila-joen putouksille kuuluu minulla kevääseen. Se on perinne, jolla otan vastaan uuden vuodenajan: astun ulos talvesta ja lähden nuuhkimaan kevättä, kuuntelemaan kohisevaa vesiputousta ja katsomaan, miten luonto alkaa heräillä. Tehokasta terapiaa talven jälkeen!
Koko päiväretken reitin näet tämän sivun alalaidassa olevasta kartasta.
Perinteisiin kuuluu myös se, että suuntaan Keila-joen putouksille Keilan kaupungin kautta – ja aivan yhtä perinteisesti matkanteko hyytyy suunniteltua pidemmäksi ajaksi Keilaan, sillä siellä on muutama aikaa vievä houkutus.
Tällä kertaa reitti vei myös uusiin pysähdyksiin ja meren rannalle saakka. Kerron kohta tästä kaikesta, joten lähde mukaani virtuaaliselle kevätretkelle: Saueen, Keilaan, Kloogarantaan, Keila-joen putouksille, Vääna-Jõesuun… No, lue eteenpäin, niin kuulet kaiken.
Lue myös tämä: Hennan minipäiväkirja – kesä tuli käymään!
Vuokra-auto alle ja menoksi
Päiväretkeni alkoi siitä, että hyppäsin Balti jaaman asemalta junaan ja matkustin yhden pysäkinvälin asemalle nimeltä Väike-Tallinn. Junamatka kestää viitisen minuuttia, ja asemalta on vain muutaman minuutin kävely vuokraamolle, joten junan lähdöstä vuokraamon ovelle menee siis noin 10 minuuttia!
Olin pitkään suunnitellut ehdottavani 1autorent-nimiselle vuokrafirmalle yhteistyötä. Olemme nimittäin autottomina ihmisinä käyttäneet heidän palveluitaan tyytyväisinä. Ilokseni he innostuivat ajatuksesta!
Tämä on siis kaupallinen yhteistyö 1autorentin kanssa.
Sinä saat yhteistyön ansiosta alennuskoodin! Koodilla HENNA auton vuokran normaalihinnasta tippuu 10 %. Minä sain menopeliksi sporttisen Toyotan hybridin, jonka vuokrahinta olisi normaalisti 49 € / vrk. Kaupallisen yhteistyön ansiosta hinnaksi jää 44 €.
Ei muuta kuin Googlen navigaattori suunnistamaan ja menoksi!
1. pysähdys: Saue
Olin perinteiseen tapaan suunnistamassa Keilan kaupunkiin, mutta matkalle osui Saue-niminen kaupunki, jossa en ole käynyt. Ensimmäisen pysähdys siis siellä!
Pysähdyin ensin kurkkimaan portin läpi Sauen kartanoa, sen jälkeen hurautin kunnantalolle.
Sauen kartano on rakennettu vuonna 1792 ja on yksi Viron parhaiten säilyneistä klassisista kartanoista, ja kunnantalo todellista wow-arkkitehtuuria!
Keila: shoppailua ja historiaa
Seuraava etappini oli Keilan kaupunki, jossa ensimmäinen pysäkkini Rõõmu Kaubamaja. Meikätäti pakkaa vähän sekoamaan siellä erityisesti kosmetiikka- ja kodintavaraosastoilla, ja niin kävi tälläkin kerralla. Ostin ”vähän” kaikenlaista tarpeellista… ja houkuttelevaa.
Toinen vakiopysähdykseni on naistenvaateliike Lisell, josta tällä kerralla mukaani lähti mainio hapsuhame. Katsastin myös aseman seudun parin kirpputorin tarjonnan.
Lounaalle suunnistin Kraft-mikroleipomoon, joka on myös yksi Keilan vakiopaikoistani. Tällä kerralla otin tolkuttoman hyvän pizzan, jonka napsin parempaan talteen pikkuruisessa puistossa tulppaanien kukinnan keskellä.
Tämän retken uutuus itselleni oli Keilan kartanossa oleva Harjumaan museo. Siellä oli suomenkielinen audio-opas ja ihmisläheisesti koottu alueen historiaa esittelevä näyttely. Suositus tälle!
Ennen museovisiittiä kiersin kartanon puistoa ja kävelin alueella mutkittelevan joen rantapoluilla ihastelemassa heräävää kevättä.
Löysin joen varresta jopa uimapaikan, tosin tällä kerralla ei ollut uimakamoja mukana (eikä riittävästi rohkeutta, että olisin tohtinut pulahtaa keväisen kylmään veteen).
Kloogaranta: hiekkadyynejä ja sadepilviä
Aurinkoinen päivä alkoi muuttua, sillä horisonttiin alkoi kerääntyä sadepilviä. Jatkoin matkaa Kloogarannan hiekkadyyneille, jotta ehtisin nähdä ne ennen sateen alkua.
Pysähdys jäi lyhyeksi, koska niinhän siinä kävi, että sade alkoi. Pieni hetki Kloogarannan hiekkadyyneillä merituulen tuoksuissa ja aaltojen kohinassa antoi kuitenkin mukavan ruiskeen merienergiaa. Olin muuten koko rannan ainoa ihminen – eläköön off-season-retket!
Treppojan putoukset: yksityistilaisuus täälläkin
Aurinko pilkahti uudestaan esiin juuri sillä hetkellä, kun pysähdyin Treppojan putouksille. Olin täälläkin aivan yksin – luksusta!
Trepp tarkoittaa porrasta, ja se kertoo millainen putous on kyseessä: joki laskeutuu ihanasti solisten useaa peräkkäistä porrasta pitkin. Suositus tälle luonnonkauniille paikalle aivan erityisesti näin keväiseen aikaan.
Ennen putouksen luontopolulle suunnistamista söin muuten autossa istuen Keilan Kraft-leipomosta ostamani raparperileivoksen. Se oli ehkä yksi parhaista koskaan syömistäni leipomoherkuista!
Sinua voisi kiinnostaa myös tämä: Tallinnan ihanat kakku- ja leivoskahvilat.
Keila-Joa: vesiputous ja kartano
Treppojalta suunnistin seuraavaan etappiin, joka oli Keila-joen putoukset. Ajatuksenani oli vesiputouksen kuohujen ihailemisen lisäksi päästä poimimaan karhunlaukkaa, mutta säänhaltiat päättivät toisin: pian perille päästyäni alkoi pidempi ja rankempi sade.
Ehdin kyllä nähdä putoukset, mutta alajuoksulle kävely jäi seuraavaan kertaan. Sen sijaan istuin autossa kuunnellen sateen ropinaa ja söin herkkupizzan viimeisen palan.
Vinkki: alueella on myös Keila-Joan vuonna 1833 valmistunut kartano (tunnetaan myös nimellä Schloss Fall). Sen uusgoottilainen rakennuskokonaisuus on yksi tärkeimpiä tämän historiallisen tyylin edustajista Virossa.
Lue täältä lisää, ja muista käydä ihailemassa sitä ympäröivää kaunista puistoa.
Türisalo: jyrkänne ja joutsenet
Toiseksi viimeinen pysähdykseni oli Türisalon jyrkänne. Ensin ajattelin vain ajavani ohi, koska olen nähnyt paikan niin usein. Onneksi kuitenkin pysähdyin, sillä alhaalla rannalla jyrkänteen alla oli kymmeniä, ellei satoja joutsenia. Melkoinen kokoontumisajo!
Pakrin jyrkänne on seuraavalla niemenkärjellä Türisalosta länteen. Katso täältä kuvia!
Vääna-Jõesuu: lempiranta ja jäätelöä
Vielä pysähdys lempirannallani Vääna-Jõesuussa. Sadepilvet olivat jo liki, mutta onneksi ehdin olla hetken aivan itsekseni aaltojen ja merituulen seurassa. Rankkasade alkoi vasta, kun olin jo saanut meriannokseni.
Bonuspysähdys: Vääna-Jõesuun bussipysäkin kohdalla olevassa erikoisen näköisessä pienessä kaupassa on valtava jäätelövalikoima! Siitä on tullut minulle must-kohde, jossa on pakko pysähtyä aina ostamaan jätski – niin nytkin, vaikka vettä tuli taas taivaan täydeltä.
Tämän kevään Keilan retkessä oli mukana vähän kaikkea: jotain uutta (Harjumaan museo), jotain vanhaa (putoukset ja Keilan kaupunki) ja jopa jotain sinistä – taivas päivän alussa, ennen sadepilvien saapumista.
Jos sinä et ole vielä tutustunut Tallinnan lähiseutuihin, suosittelen kokeilemaan – välimatkat ovat lyhyitä, tiet hyväkuntoisia, ja pienellä alueella on paljon nähtävää.
Löytyikö reitiltä tuttuja paikkoja? Olisi hauska kuulla, mitkä ovat sinun lempipysähdyksiäsi tällä reitillä. Ja jos et ole, niin kerro kiinnostaisiko lähteä!
Lue lisää kirjoittajasta
Kymmenettuhannet ihmiset kuukaudessa vierailevat nykyään Hennan blogissa, mutta tie onnistumiseen kulki mutkien kautta. Lue täältä hänen tarinansa: ”Kuka ihmeen Henna? Ja mikä Sooloiluja?” Jos haluat lähettää Hennalle viestin, vieraile tällä yhteystietosivulla.
Vuoden 2023 Finnish Travel Galassa Henna valittiin Vuoden Matkailuvaikuttajaksi.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
Nõmmen tori täynnä värejä ja tunnelmaa
Hara: retki hylättyyn sukellusvenesatamaan
