Minipäiväkirja: kaasumies, presidentti ja kahvilan metsästys
Ensimmäinen Hennan minipäiväkirja sai niin positiivisen vastaanoton, että yleisön toiveesta tässä tulee jatkoa.
Eilen torstaina oli sen verran erikoinen päivä, että haluan ottaa sinut mukaan: aamulla minulla oli nimittäin herraseurana kaasuhuoltomies ja iltasella skoolailin samassa tilaisuudessa Viron presidentin kanssa. Väliin mahtui aamukahvin metsästystä ja Leonardo Da Vinciä. Mitä ihmettä? Kohta selviää.
Kaasumies ja kahvilajahti
Aamulla oli poikkeuksellisen aikainen herätys, sillä olin sopinut toiseen Airbnb-asuntoon kaasuboilerin huollon – huoltomiehet kun eivät pääse autollaan Vanhaankaupunkiin muuten kuin aikaisin aamulla. Kävelin siis Kalamajasta vanhaan kaupunkiin päästääkseni kaasumiehen sisälle.
Itse lähdin etsimään kahvilaa, jossa voisin odottaa tunnin verran huoltohomman valmistumista. Kävelin ensimmäisenä Loiri pagarin oven taakse toteamaan, että se aukeaisi vasta puoli yhdeksältä. Samperi!
Aikamatka porttikäytävässä
Loirilta lähdin kävelemään Maiasmokkiin, jonka muistelin olevan aamuisin aikaisin auki. Matkalle osui Suurkillan talon vieritse kulkeva porttikäytävä, jonka katukivetyksessä on messinkikirjaimin Viron historian aikajana.
Kahvihammasta kolotti sen verran kovaa, että tällä kerralla en jäänyt tarkemmin lueskelemaan historian käännekohtia, mutta pistä mieleen, jos joskus osut näille nurkille: tämä kannattaa käydä lukemassa läpi ainakin kertaalleen!
Kahvilan metsästys jatkuu
Porttikäytävästä suuntasin Majasmokkiin, mutta turhaan: sekin aukeaisi vasta yhdeksältä. Seuraavaksi Saijakangin kahvila: kiinni. Sitten Peppersack: sekin kiinni – kaikki aukesivat vasta yhdeksältä!
Kahvihampaani pelastajaksi koitui Rukis, joka oli avannut ovensa jo kahdeksalta.
Lue tämäkin: Viihtyisimmät kahvilat Tallinnassa.
Kaffetta, kaalipiirakkaa ja muovipussissa oleva Raatihuone
Rukiksen ikkunapöydässä istuskelin kahvin ja kaalipiirakan kanssa katsellen hiljalleen lisääntyvää kadun vilinää. Yhdeksän jälkeen arvioin kaasumiehen saaneen hommansa valmiiksi, joten lähdin takaisin asunnolle tarkistamaan tilannetta.
Matkalla huomasin, että Olde Hansan terassi oli jo auki – se jos joku on kesän merkki! Raatihuone sen sijaan oli muovipussissa, mikä on melko erikoinen näky (sivun lopussa näet tästä kuvan). Koko komeus on piilossa remontin takia kesän, eli elokuun loppuun asti.
Lue myös tämä: Olde Hansa – turistihumpuukia vai todellinen helmi?
Pikk jalan portille päästyäni huomasin, että kaasumiehen auto oli edelleen portilla, eli työ ei ollut tullut vielä valmiiksi. Meikätädin ei siis auttanut muu kuin lähteä välikahveille.
Retrotunnelmaa Loirissa
Nyt tiesin Loirin auenneen, joten suunnistin sinne tappamaan vielä hetkeksi aikaa ja lukemaan aamun lehden. Olin tiukkana: vain kahvi, ei herkkuja (vaikka Loirin Aleksanterin leivos on salainen paheeni). Loirin retrohenkinen tunnelma alkaa olla katoavaa kaupunkikuvaa Tallinnassa, ja siksikin mainio paikka pistäytyä sisään.
Kahvin jälkeen pääsin vihdoin laittamaan kaasukattilahuoneen oven lukkoon ja jatkamaan päivää eteenpäin!
Pikakurvaus kodin kautta kirkkoon
Olin ajatellut käydä Balti Jaaman torilla ostamassa mansikoita ja hapankaalia, vaan aikaapa ei enää ollutkaan riittävästi. Kiisin siis vain nopeasti torin läpi napaten pari kuvaa kuvia torimyyjistä: kevät on niin pitkällä, että värit ovat palanneet Asematorille!
Mansikoiden ostamisen sijaan jatkoin kotiin vaihtamaan vaatteet, sillä seuraavaan paikkaan en kehtaisi lähteä niissä pyjamaa muistuttavissa vermeissä, joissa olin aamulla lähtenyt treffeilleni kaasumiehen kanssa.
Kirjoja kirkossa
Ehdin juuri ajoissa Nigulisten museoon, jossa avautuisi illalla Virolainen kirjallisuus 500 vuotta -näyttely: pääsin kurkistamaan sitä ennen avajaisia järjestettyyn lehdistötilaisuuteen.
Nämä ovat kivoja kutsuja, sillä sieltä pääsen näyttämään kuulumisia uusista näyttelyistä teille seuraajilleni ennen kuin näyttely on virallisesti edes auki!
Virolaisen kirjallisuuden näyttely ei ole suuren suuri, mutta kiinnostavan monipuolinen. Se kuljettaa katsojan painetun sanan siivin läpi Viron historian – aivan ensimmäisestä vironkielisestä kirjasta kansallisen heräämisen vuosiin. Näyttelyn teema oli Kirja alkaa kirkosta, ja kansakunta alkaa kirjasta.
Tämäkin voisi kiinnostaa sinua: 5+1 hyvää syytä vierailla Nigulistessa.
Pikainen lounas Rataskaevussa
Tänään vauhtia piisasi, sillä lehdistötilaisuuden jälkeen olisi tiedossa toinen kulttuuritapahtuma Telliskiven suunnalla. Matkalle osui kuitenkin sopivasti ravintola Rataskaevu 16, joten päätin pistäytyä lounaalle.
Käyn Rataskaevussa muuten aika harvoin, koska se on niin suosittu (ja siksi vaikeaa saada pöytää). Tällä kerralla onnisti! Arkilounas maksoi 8 euroa, ja annos oli taattua Rataskaevun laatua.
Täällä lisää Rataskaevusta: Rataskaevu on Tallinnan ehkä suosituin ravintola.
Da Vincin jalanjäljissä
Seuraava pysähdys oli Telliskivessä, jossa oli Da Vinci Genius -näyttelyn ennakkoesittely. Vaikka olin nähnyt näyttelyn jo edellisenä iltana museon henkilökunnan esikatselussa, halusin mielelläni nähdä sen toistamiseen. Hyvä että menin – esitys on sellainen ilotulitus, että toisella kerralla huomio kiinnittyi ihan eri asioihin kuin ensimmäisellä katselulla.
Näyttely on audiovisuaalinen (ja interaktiivinenkin) kokonaisuus, jossa Leonardon taide, keksinnöt ja ajatukset heräävät eloon.
On kyllä elämys, jollaista en ole ennen kokenut missään! Eikä olisi ollut mahdollistakaan, sillä näyttely on ollut esillä vasta Berliinissä ja Amsterdamissa. Aikamoinen juttu, että poptaiteen museo PoCo onnistui nappaamaan sen nyt Tallinnaan.
Näyttely on avoinna Telliskiven M-hooneessa (samassa, jossa Banksy oli viime kesänä) 31. lokakuuta asti. Täällä lisää: davincigenius.ee.
Presidentti ja pannukakut
Päivä huipentui illalla Nigulisten museon Virolainen kirjallisuus 500 vuotta -näyttelyn avajaisjuhlaan. Paikalle saapui myös Viron presidentti Alar Karis puolisoineen, ja virolaiseen tapaan tunnelma oli rento ja epämuodollinen.
Siellä sitä seistiin melkein vierekkäin presidenttiparin kanssa – juttelemaan en sentään rohjennut mennä. Painetun sanan merkityksestä kansakunnalle pidettiin useita koskettavia puheita.
Kotimatkalla tuli taas tuttu kiusaus: alkoi tehdä mieli Kompressorin lettua. Päätin toimia kuten monesti ennenkin – jään, jos on vapaa pöytä, ja jatkan matkaa, jos ei. No, pöytä oli. Ja lettu maistui, tietenkin.
Juttu Kompressorista täällä: Kompressor on helppo, hauska ja herkullinen.
Pistäydyinpä kotimatkalla vielä lasilliselle Ät-baariin Kopli-kadun alkuun vaihtamaan pari sanaa baarin mukavan omistajan eli Jukan kanssa. Oletko käynyt siellä?
Aamu alkoi treffeillä kaasumiehen kanssa ja päättyi presidentin kanssa samaan juhlasaliin. On tämä Tallinna todellakin vastakohtien kaupunki, eikä yksikään päivä ole samanlainen kuin edeltäjänsä.
Seuraavana päivänä ajattelin mennä KUMU:un ja Kadriorgin kevättä nuuhkimaan… laitan sieltä ainakin videoita tulemaan. Seuraathan muuten Sooloiluja-sivua Facebookissa? Sinne julkaisen tuoreita videokuulumisia lähes joka päivä.
Lue lisää kirjoittajasta
Kymmenettuhannet ihmiset kuukaudessa vierailevat nykyään Hennan blogissa, mutta tie onnistumiseen kulki mutkien kautta. Lue täältä hänen tarinansa: ”Kuka ihmeen Henna? Ja mikä Sooloiluja?” Jos haluat lähettää Hennalle viestin, vieraile tällä yhteystietosivulla.
Vuoden 2023 Finnish Travel Galassa Henna valittiin Vuoden Matkailuvaikuttajaksi.
Sinua kiinnostaisi ehkä nämäkin
2 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Hmm.. onko kaalipiirakka yleisempi Virossa kuin Suomessa? En ole tainnut maistaa sellaista ikinä, mutta alkoi heti kiinnostamaan, niin oli pakko alkaa googlettaa reseptejä – ja löytyihn niitä kyllä!
Henna
Joo, todella yleinen! Kapsapirukas löytyy lähes jokaisesta leipomosta joka yleensäkään suolaisia piirakoita leipoo. Suosittelen lämpimästi maistamaan! Perinteisistä paikoista esim. Kalamaja Pagarikodassa on herkullinen, samoin Balti Jaaman Soloha juures leipoo todella hyvän. Ovat ihan vähän ja etäisesti (lähinnä kooltaan ja taikinatyypin puolesta) saman tyyppisiä kuin suomalaiset lihapiirakat, mutta jostain syystä Suomessa piirakkaperinne on aika ohut Viroon verrattuna.