Merituuli puhaltaa, aallot kuohuvat kiviseen rantaan, katajat tuoksuvat. Pienen torialueen punaiseksi maalatut myyntikojut notkuvat sesongin herkkuja. Väkeä tulee Viimsistä ja kauempaakin ostoksille, mutta myös tapaamaan tuttuja. Kuulostaako idylliseltä? Sitä Viimsin taluturg eli lauantainen maalaistori todella on!
Karhunlaukkapestoa… mutta kuinka sitten kävikään
Virolaiset rakastavat karhunlaukkaa, jonka sesonki on nyt parhaimmillaan. Siksi otin heti reissuni ensimmäisen lauantain ohjelmaan Viimsin torilla käynnin, sillä arvelin saavani ostaa sieltä jonkun valmiiksi tekemää karhunlaukkapestoa ja ehkä myös hyvää hapanjuureen leivottua leipää sen kaveriksi.
Pakkasin kamerani reppuun ja hyppäsin autoon ajaakseni Viimsin ulkoilmamuseon vieressä olevalle kerran viikossa järjestettävälle kylätorille. Olen käynyt siellä viimeksi sadonkorjuu- ja metsämarjojen aikaan, joten olisi kivaa nähdä vaihteeksi keväisiä herkkuja.
Perille päästyäni lähdin kiertämään myyntikojuja ja nopeasti huomaan etsintöjen kantavan tulosta: yhdellä myyjällä näyttää olevan houkuttelevan näköistä pestoa! Otin sitä pari purkkia, ja myös ihanan näköisen vadelmakääretortun palasen…
… huomatakseni, että olen jättänyt lompakon asunnolle. Voi rähmä! Mitkään meikäläiset mobilepayt eivät täällä pelitä, joten jouduin pettyneenä pistämään purkit takaisin myyntipöydälle selitellen nolon tilanteeni. Että osasi ottaa päähän! Iloinen ostoskierrokseni on siis muuttumassa pelkäksi kuvausretkeksi. Mukavaa sekin, mutta kyllä jäi karhunlaukkapestot kutkuttamaan.
Taluturg Viimsissä on pikkuriikkinen, mutta niin idyllinen ja laadukas että on hyvinkin pienen retken arvoinen! Tori on auki vain neljä tuntia viikossa, lauantaisin kello 10 alkaen. Se löytyy tämän ulkoilmamuseon naapurista Viimsin rantatien varresta. Tallinnasta sinne pääsee bussillakin, mutta itselläni oli tällä kerralla oma ajopeli mukana.
Loppukesällä olen ostanut torilta mm. tyrnimarjoja ja säilykkeitä. Nyt myyntitiskit notkuivat kesäkukkia ja vihreitä vihanneksia. Joku myi savukalaa, joku toinen pientilan juustoja. Hunajaa näkyi useammallakin myyjällä, ja olipa siellä monelle suomalaiselle tutuksi tullut, sittemmin lopettaneen Siiderimajan Kaire Jakobson myymässä siidereitä ja portugalilaisia pastel de nata -leivonnaisia.
Suloinen hillokauppias
Pysähdyin pitkäksi toviksi juttelemaan erään kojun ääreen, jossa Eha-Kai Mesipuuksi esittäytynyt ihastuttava nainen kertoili kiinnostavasti myymistään hilloista. Korona oli vienyt häneltä päivätyön, joten hän oli stressiä ja murehtimista ehkäistäkseen viettänyt viime kesän kotiseuduillaan Viron maaseudulla metsässä – poimien marjoja!
Kaikki Eha-Kain myymät hillot olivat hänen tekemiään itse poimimistaan marjoista. Hän oli lisäksi suunnitellut hillopurkeille käsin kirjoitettuine etiketteineen hurmaavan ulkoasun. Pahoittelin että en lompakkoni unohtumisen vuoksi tällä kerralla voisi ostaa mitään, mutta hän oli niin ystävällinen että antoi minulle ilmaisia maistiaisia mukaan!
Herkuttelin ehkä parhaat koskaan syömäni marmeladit heti autossa matkalla takaisin kaupunkiin. Perille päästyäni keitin asunnolla kahvit herkutellakseni toisen maistiaisen, mukiin tehdyn raikkaan herkullisen puolukkakuppikakun.
Karhunlaukkapeston ostaminen jäi seuraavaan kertaan, joka toivottavasti koittaa pian. Viimsin viehättävällä torilla olisi nimittäin mukavaa käydä pian uudestaan!
2 Comments
Raija
Tuolla täytyy ehdottomasti käydä heti kun tilaisuus tulee.
Henna Mikkilä
Suosittelen lämpimästi! Siellä on ihastuttava tunnelma ja laadukasta myytävää. Huomioi vain, että tori tosiaan on auki vain lauantaina klo 10–14.