Pakri: päiväretki paratiisiin
Paratiisi on yhdelle oma mökkiranta tai lempeät löylyt mökin saunassa. Toiselle se on tunturimaisema tai hiekkaranta palmun alla. Minun maanpäällisessä paratiisissani meri kohtaa kallioisen tai kivikkoisen rannan. Parhaimmillaan maisemassa näkyy majakka, ja ehkä myös merituulessa aaltoilevia rantaniittyjä. Pakrin nimimaa on minulle kuin paratiisi maan päällä!
Harvoin olen kokenut niin suuria onnen hetkiä kuin löytäessäni tällaisia maisemia vain noin tunnin päästä Tallinnasta.
Pakri yllätti täydellisesti
Voi minkälaisen yllätyksen Pakrin niemimaa järjestikään! Olimme mukavalla syksyisellä päiväretkellä Paldiskin alueella (kerron tästä retkestä vielä lisääkin, mutta en tässä postauksessa).
Tutustuimme ihastuttavaan Amandus Adamsonin ateljeemuseoon, söimme mainiossa Peetri Tollin tavernassa, ja bongailimmepa muutaman kartanonkin matkan varrella. Retki oli ollut mitä onnistunein, joten en osannut aavistaakaan, minkä spektaakkelin sen viimeiset tunnit järjestäisivätkään!
Päivän päätteeksi ajelimme Paldiskin pohjoispuolella olevan Pakri-nimisen niemen näköalapaikoille. Tiesin näkemien kuvien perusteella, että siellä odottaisi jyhkeät hiekkakivijyrkänteet, mutta ennakko-odotuksista huolimatta paikan kauneus teki lähtemättömän vaikutuksen.
Hypätessäni autosta ulos haukoin henkeä ihastuksesta – ja sitä haukkomista riittikin sitten auringonlaskuun saakka. Horisontti avautui edessä saarettomana – kuin oltaisiin suuremmankin valtameren äärellä. Kävellessäni jyrkänteen reunalle en ollut uskoa silmiäni: mittakaava oli jotain aivan muuta kuin kuvista olisi voinut päätellä!
Pakrissa tuntuu kuin oltaisiin maailman laidalla. Maisema loppuu kun veitsellä leikaten pudoten kymmeniä metrejä alhaalla näkyvään rantakivikkoon. Seinämä jatkuu kumpaankin suuntaan kilometrin tai useammankin levyisenä. Maisema on suuruudessaan ja kauneudessaan mykistävän hieno!
Kiviä, kiviä, kiviä
Luulin ylhäällä jyrkänteen reunalla seistessäni tulleeni paratiisiini. Vähänpä tiesin, ennen kuin olimme käyneet myös alhaalla rannassa. Huomaamme nimittäin alas rannalle vievät portaat, joita laskeuduimme alas kivikkoiselle rannalle. Siellä paratiisitunnelmani vain vahvistuivat!
Sinäkin olet ehkä joskus ulkomaanmatkoillasi keräillyt valtameren pehmeäksi pyöristämiä kiviä? Pakrin rannalla niitä on silmän kantamattomiin! Ulkomaanreissuilla jollain rannalla on ollut vaaleita kiviä ja toisella tummia. Uskomatonta, että Pakrissa oli niitä kaikkia!
Pakrin rannalla ei ole pelkästään pyöreäksi hioutuneita, vaan myös upeaa mustaa liuskekiveä. Jossain kohdin kävelin valtaisan mustan kivilaatan päällä, toisaalla taas pieniä liuskekivilaattoja oli kuin äiti luonnon pinoamina nippuina muiden kivien väleissä. Voi miten toivon, että tälle rannalle ei iske kivienpinoamisvillitys, vaan kävijät tajuaisivat jättää nämä luonnon rannalle kasaamat taideteokset rauhaan.
Muistot menneistä matkoistani jatkuvat, kun kipuamme takaisin ylös ja lähdemme kävelemään kohti niemenkärkeä ja majakkaa.
Skoonessa minuun teki vaikutuksen merituulessa huojuvat rantaniityt. Niityn ruohojen ja kukkien väriloisto toisella puolella, ja toisella sinisen sävyissä kimmeltävä meri oli yhdellä Etelä-Ruotsin reissullamme unohtumaton näky.
Nyt olen löytänyt Virosta paikan, jossa on tuota samaa tunnelmaa! Tosin Pakri pistää jopa paremmaksi: kumpuileva niittymaisema ei lopukaan suoraan rantaan, vaan välissä on huikean korkuisena mereen putoava jyrkänne, jonka eri kivikerrostumat tuovat mieleen jättiläismäisen Napoleonleivoksen.
Kävelemme kapeaa, jyrkänteen laitaa seurailevaa polkua. Aurinko tekee hidasta matkaa kohti horisonttia, ja maisema värittyy koko ajan lämpenevin sävyin. Mereltä tuulee, mutta lempeästi – niin, että takki olisi liikaa, vaikka eletään syyskuun viimeisiä päiviä.
Niemen kärjessä häämöttänyt majakka kasvaa kulkumme edetessä. Päästyämme perille näemme sen olevan kiinni. Niin olimme aavistaneetkin, sillä olemmehan retkellä keskellä viikkoa ja vielä iltaiseen aikaan. Niemen kärjessä on myös ravintola-kahvila Pakrin paroni, joka sekin on hiljaisen sesongin aikaan vain viikonloppuisin auki. Ei haittaa ollenkaan – saammehan hyvän syyn palata!
Tätä en tiennyt: Baltic trails vaellusreitistö
Majakan luona olevat infotaulut antavat meille aivan uutta tietoa. En ollut nimittäin aikaisemmin kuullut Baltic Trails – vaellusreitistöstä.
Tämä nyt kävelemämme Pakrin niemen kiertävä polku on osa rantareitistöä, jonka kokonaispituus on jopa 1400 kilometriä! Ällikkä tuli ja kumautti meitä oikein kunnolla siinä merituulessa seisoessamme.
Baltic Traililla on hieno nettisivusto, jonka avulla on helppo lähteä retkeilemään pitkin Itämeren rannikkoa. Kävelemämme pätkä on osa Paldiski–Kersalu-reittiä, jonka kokonaispituus on 16 kilometriä. Lue täältä reitin infot.
Sivustolle on kerätty reitin varrella olevat näkemisen arvoiset paikat, kerrottu miten alueelle pääsee omalla autolla tai julkisilla, kuinka haasteellinen maasto on… kaikki! Huikean hieno sivusto, johon olen aikeissa tutustua jatkossa usein.
Viivymme vielä tovin niemen kärjessä ennen kuin palaamme samaista rantapolkua myöten takaisin autollemme. Ennen Tallinnaan päin suunnistamista istumme vielä jyrkänteen laidalla nauttimassa laskevan auringon järjestämästä valo- ja värishowsta.
– – – – – – –
Haluatko tietää missä on Tallinnan parhaat auringolaskupaikat? Ota avuksi tämä Toompean näköalapaikoista kertova pieni opas, tai suunnista Noblessneriin. Sen parhaat palat olen kertonut tässä jutussa.
Olimme toivoneet pääsevämme ajamaan paluumatkan valoisassa, mutta sen toiveen hautaamme onnellisena kaikesta näkemästämme.
Olemme nauttineet ennenkin Viron pohjoisrannikon upeista maisemista, mutta Pakri taisi nousta ykkössuosikiksi. Tulihan siitä tämän retken jälkeen minun paratiisini maan päällä!
Lopuksi vähän karttalinkkejä. Majakka löytyy täältä. Automme parkkeerasimme tänne.
8 Comments
Raija Åkerblom
Koko Itämeren alue on täynnä majakoita. Niitä on Suomessa, Ruotsissa ja aina Tanskaan asti mutta niistähän ei nyt ollut kyse
Henna
Itämeri on matala, saarinen ja karikkoinen, joten majakoita on todella tarvittu kautta aikojen.
Hanne
Hei, olet kyllä ihana kun löydät aina vaan uusia ällistyttävän hienoja paikkoja! Tuonnekin on ihan pakko mennä. Heti kun rokotukset on saatu.
Henna
Voi kiitos! Etkä kuule edes usko mikä määrä mulla on varastossa viime kesänä löytämiäni paikkoja. Kuvia kovalevy pullollaan – kun vaan ehtisi kirjoittaa. Meillä on melkoinen runsaudensarvi etelänaapurissamme!
Sari – Campasimpukka
Majakat ovat kyllä ihania! <3
Henna
Niin on! Ja Virossa on tosi upeita majakoita vaikka kuinka paljon. Suurin osa helpommin saavutettavissa kuin Suomessa.
Sari – Campasimpukka
Kuinka te uskalsitte noin reunalle mennä? :O Muistelen, että siellä oli varoitustauluja, ettei pitäisi mennä. Minustakin tuo niemi on aivan ihana paikka, olimme kerran siellä, kun oli todella helteistä, ilmassa oli auerta ja majakka oli kaunein näky pitkiin aikoihin. A on kiivennyt sinne majakkaan, minä laiskuri odotin alhaalla. 😀
Henna
Ei varmaan ollut ihan järkevää… en tiedä miksi mies innostui niin reunalle menemään. Suurimman osan aikaa sentään pysyimme polulla. Rantakivikolla vierähti pitkä tovi, niin hieno tunnelma siellä oli. Haluan kyllä päästä takaisin, sillä pidän majakoista. Olemme itse asiassa menneet naimisiin yhdellä Suomen majakoista! Pakrin paronin yhteyteen on tulossa myös majoitusta, joten haaveilen josko pääsisi viettämään alueelle vähän pidemmänkin ajan.