Padise
Päiväretki,  Tallinna

Padise: päiväretki luostarin raunioille

Tallinna on normaalisti Sooloiluja-sivuston juttujen aiheena, mutta koronaepidemian suljettua minut neljän seinän sisään on vihdoin aikaa koluta menneiden reissujen kuvia ja postailla matkakertomuksia myös vähän etäämmältä. Päiväretkikohteita on kovasti toivottu, joten tässä tulee yksi erinomainen: Padise ja siellä olevat luostarin rauniot. Löysimme paikan vahingossa, mutta seutu on niin hienoa, että sinne kannattaa kyllä lähteä varta vastenkin!

Jos luit aiemman postaukseni Rummun louhoksista, tiedätkin jo että päädyimme minilomalle Padisen kartanoon ilman kummempia ennakkosuunnitelmia. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun näimme majapaikkamme naapurina jyhkeän kokoiset linnamaiset rauniot.

Padisen luostarin rauniot

Pienen lueskelun jälkeen selvisi, että seutu on ollut merkittävä uskonnollisen elämän keskus 1300-luvulta eteenpäin aina 1500-luvuille saakka. Edessämme nousevat uljaat kiviseinät ovat kerran kuuluneet sisteriläisluostarille, jolla oli 1300-luvulla yhteyksiä Suomeenkin, mutta siitä lisää vähän tuonnempana. Ensin käydään katsomassa, miltä paikan päällä näyttää!

Padise ja luostarilinnan rauniot

Kauan emme malttaneet pysyä hotellissamme, kun uteliaisuus ajoi meidät tutustumaan tarkemmin noihin ikkunastamme näkyviin raunioihin. Mahtaisikohan sinne päästä sisäänkin, vai pitääkö tyytyä vaan ihailemaan tätä uljasta ilmestystä ulkopuolelta?

Olemme varautuneet maksamaan sisäänpääsymaksun, mikäli sisään yleensäkään pääsee. Hämmästykseksemme luostarin raunioihin oli kuitenkin vapaa ja avoin pääsy: ei vartioita, ei lipunmyyntiä, ei mitään. Ja kun rakennuksen valtaisa koko ja heikko kunto alkoi hahmottua, ihmetyksemme vain lisääntyi.

Uskomatonta, että näin arvokkaaseen ja toisaalta huonokuntoiseen rakennukseen päästetään rajoituksetta ihmisiä sisään. Älä ymmärrä väärin – minusta se tällaisena oman elämäni tätiseikkailijana on tietysti mahtava juttu! Mietin vain huonokuntoisia, kaiteettomia portaikkoja noustessani tai holvikaton rakenteiden päällä kävellessäni, että eipä taitaisi vastaavassa kunnossa olevaan paikkaan olla asiaa Suomessa.

Padise
Padise

Myös tornissa asia hämmästytti, sillä nousu oli jyrkkä, ja ylhäällä tasanteen laidat lähes pelottavan matalat. Kävijöiden omaan arvostelukykyyn todella luotetaan, kun kuka tahansa voi kiivetä niin torniin kuin muureillekin. Mutta kuten sanottu: meillehän se sopi!

Ehdoton suosikkini koko vaikuttavan kokoisessa luostarivanhuksessa oli kirkkosali, jonka upea holvikatto oli edelleen ehjä. Hämmästelimme siellä kahden seistessämme, miten käsittämätöntä on löytää tällainen helmi virolaisen maalaismaiseman keskeltä: seistä upeiden keskiaikaisten holvien alla tunnelmasta ja hiljaisuudesta nauttien. Mitä kaikkea näiden jylhien päämme päällä olevien kaarien alla onkaan vuosisatojen aikana tapahtunut! 

Kiertelimme ihastuksesta henkeä haukkoen niin tässä kirkkosalissa, luostarin sisäpihalla kuin tornissakin. Yksi kiinnostavimmista kohdista oli kirkkosalin yläpuolella oleva tila, joka oli alakerrassa ihailemani holvikaton yläpuoli! Harmittaa vietävästi, että kuva-arkistoani selatessani en löytänyt sieltä kunnollisia kuvia. Ei siis auta muu kuin tehdä uusikin retki Padiseen. Se kyllä sopii, sillä haluaisin kovasti päästä uudestaan myös Rummuun.

Padise
Padise

Mutta mitä ihmettä?

Tässä minä hehkuttelen seikkailuani huonokuntoisissa luostarin raunioissa kerraten kesällä 2018 tekemäämme retkeä. Vaan arvaas mitä: satuin näkemään tuoreita kuvia samasta paikasta, ja kuvien perusteella huonokuntoinen luostarivanhus olisi kokenut kasvojenkohotuksen!

En osaa sanoa tarkemmin, mutta vaikuttaa siltä kuin raunioita olisi siistitty melkoisesti, ja näin ollen vierailukin olisi vähän vähemmän seikkailuhenkinen kuin meidän loikkimisemme kivikasojen yli ja kiipeämisemme kaiteettomia portaikkoja myöten. Hienoa, jos näin on!

Kerro jos olet käynyt siellä viime aikoina – olisi mukava kuulla tuoreita kuulumisia.

Padise ja pieni historiapläjäys

Perehdyin Padisen menneisyyteen retkemme jälkeen, joten kun kerran historiaa tuli tutkittua niin jaanpa löytämäni tietoja sinunkin kanssasi – olihan lukemani varsin kiinnostavaa!

Kävi nimittäin ilmi, että Padise on historiallisesti merkittävä paikka Harjumaalla ja koko Virossa – alue oli ollut tärkeä paikka jo rautakaudella. 1200-luvulta eteenpäin historiallisia yhteyksiä löytyy niin nykyisen Latvian, Ruotsin kuin Suomenkin suuntaan.

Padisen luostarin tarina alkaa läheltä nykyistä Riikaa olleesta Dunamunden sisteriläisluostarista. Se sai ristiretkien aikaan maata Padisen seudulta, jotta paikallisen väen käännyttäminen kristinuskoon sujuisi tehokkaammin. Osa pääluostarin munkeista siirtyi Padiseen huolehtimaan paikallisesta uskonelämästä. Nämä jeppet rakensivat seudulle ensimmäisen kappelin vuonna 1254.

1300-luvun alussa kävi kuitenkin niin, että Dunamunden luostari pakotettiin myymään Riian pääluostari saksalaiselle ritarikunnalle. Tällöin munkit siirtyivät Padiseen pysyvästi, minkä seurauksena alettiin rakentaa suurempaa luostarilinnoitusta. Se toimi parinsadan vuoden ajan, kukoistuksen osuessa 1400-luvulle.

Entäs ne yhteydet Suomeen? Kukoistuksensa aikaan luostari hankki maaomaisuutta Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta. Tämän lisäksi Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti vuonna 1351 Tallinnan hiippakuntaan kuuluneelle Padisen luostarille Porvoon kirkon pappien nimittämisoikeuden sekä oikeuden Ahvenkosken ja Vantaanjoen lohenkalastuksiin. Tähän liittyen löysimme retkellämme luostarin tuntumasta Vantaan kaupungin lahjoittaman muistolaatan. Paikan päällä vielä ihmettelimme Vantaan yhteyttä Padiseen, mutta sehän sitten myöhemmin selvisi.

1500-luvun puolivälissä riehunut Liivinmaan sota oli lopulta kuolinisku luostarin toiminnalle, sillä munkit lähetettiin muualle siinä pelossa, että ruotsalaiset hyökkäisivät ja valloittaisivat luostarin. Vuoden 1558 jälkeen ei munkkeja enää luostarissa nähty.

Saanko esitellä: von Rammit!

Mitä tätä seuranneina vuosina tapahtui, sitä ei lyhyt historiaan tutustuminen paljastanut. Seuraava löytämäni vaihe oli se, kun Virossa valta oli siirtynyt ruotsalaisille, kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti Thomas von Ramm -nimiselle herralle Padisen luostarin ja suuren osan luostarille kuuluvista maatiloista – tämä siksi, että mies oli toiminnallaan edesauttanut ruotsalaisten Baltian valloitusta.

Luostarirakennus muutettiin asuinkäyttöön, ja Rammin perhe muutti Padiseen. Von Rammit asuivat luostarissa vuoteen 1788, jolloin rakennukset paloivat salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa asuinkelvottamaksi.

Jos haluat tutustua tarkemmin Von Rammin suvun vaiheisiin Padisessa, kartanon nettisivuilta löytyy pieni historiikki myös suomen kielellä. Minä kerron enää sen, että von Rammin perheen oli  maailmasotien seurauksena lähdettävä pois Virosta, minkä jälkeen kartano ja sen maat kansallistettiin. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1998 Olaf Thomas von Ramm ja Claes Marten von Ramm kuitenkin ostivat päärakennuksen takaisin, ja edelleen tänä päivänä von Rammit pyörittävät siellä hotelli- ja ravintolatoimintaa. Ympyrä on sulkeutunut!

Yhteystiedot

Osoite: Padise. Tässä karttalinkki 

Luostarin nettisivut  – osa aineistosta myös suomeksi!
Kartanon nettisivut: padisemois.ee

Aukioloajat:
Huhtikuu–syyskyy ma–su 10–18
Lokakuu–maaliskuu ke–su 11–17

2 Comments

    • Henna

      Juu, näin tuoreita kuvia luostarista tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Tästä tulikin siis pieni historiapläjäys. Padisen luostari tosiaan sai kalastusoikeuden Vantaanjokeen (ja myös Ahvenkoskeen), ja myös osti maa-alueita Suomesta. Kiinnostavaa on se, että se sai lisäksi Porvoon kirkon pappien nimitysoikeuden.

Kommentoi mielellään!