Päiväretki putouksille, rantaan ja metsään
Lauantaiksi oli luvassa kesäisen lämmin ja pilvetön päivä, joten oli aika toteuttaa pitkään haaveissa ollut päiväretki Tallinnan ulkopuolelle. Tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta on paljon kiinnostavia retkikohteita, joita olen kerännyt ”nähtävää Tallinnan ulkopuolella” -listalleni. Päätän tällä kerralla suunnistaa länteen ja käydä katsastamassa Keilajoen vesiputouksen ja -kartanon, sekä niiden lähellä olevan Arvo Pärt keskuksen. Auto alle ja menoksi siis!
Katsoin ensin ”vielä testaamatta” -kartaltani aamiaispaikkoja reitin varrelta. Cafe Lyon! Se on Silverspoon-kisassakin pärjännyt ruokapaikka Õismäen suunnalla. Tiesin sen tarjoavan myös aamupalaa, joten sehän sopi mainiosti päivän ensimmäiseksi pysähdykseksi. Kun listalta löytyi vielä ikisuosikkini eggs benedict, niin päivähän sai mitä parhaimman alun tässä paikallisten suosimassa ravintolassa.
Massu täynnä takaisin autoon, ja vajaan puolen tunnin huristelu kohti ensimmäistä kohdettani: Keilajoen vesiputousta. Olin nähnyt paikasta kuvia, mutta tämä olisi ensimmäinen vierailuni paikan päälle. En siis juuri tiennyt mitä odottaa.
Keilajoen upeat maisemat ja presidentillinen ohimarssi
Saapuessani paikan päälle tajuan, että tuli ehkä tehtyä virhe valitessani retkipäiväksi lauantain: teiden vierustoilla oli melkoiset määrät autoja parkissa. Minähän olisin hyvin voinut tulla tänne viikollakin! No, nyt ollaan jo perillä, joten ei muuta kuin jostain pieni rako pikkuriikkiselle autolleni ja kävelylle.
Veden kohina kantautuu korviini astuessani ulos, joten suunnistaminen alueen päänähtävyyttä kohti on helppoa. Putouksen yläpuolella oleva joenuoma ja ympäröivät kukkulatkin ovat kaunista katsottavaa, mutta päästyäni putoukselle meinaa henki salpaantua: tämähän on aivan käsittämättömän hieno paikka!
Putous on kuusi metriä korkea, ja monta kymmentä metriä leveä. Paikka on kuvakirjamaisen kaunis: yläpuolen seesteinen joenpinta, putouksen alapuolella vilkkaampana virtaava alajuoksu, mäellä uljaana kohoava Keila-Joan kartanon päärakennus… ja joka puolella parhaimpaan kukoistukseensa herännyt keväinen luonto.
Kaikki näkemäni on niin huikean kaunista, että huomaan tunnelman vangitsemisen kuviksi tuottavan todellisia vaikeuksia – etenkin, kun silmin nähtävien asioiden lisäksi metsä on täynnä linnunlaulua ja ihanan keväistä tuoksua.
Istahdan penkille sulattelemaan näkemääni. Soitan miehelleni ja hehkutan hänellekin tunnelmia. Siinä jutellessamme ohitseni kulkee kolmen naisen ja yhden miehen iloinen seurue. Vähän ennen kuin he ovat kohdallani tajuan yhden heistä olevan tutun näköinen. Sanon miehelleni, että arvaas mitä… ohitseni taitaa juuri tällä hetkellä kävellä Viron tasavallan presidentti. Nainen kääntää katseen minuun ja nyökkää iloisesti. Olin oikeassa! Kyllä täällä kelpaa meikäläisen retkeillä, kun paikka kelpaa presidentinkin viikonloppukävelyn kohteeksi.
Jatkan joen alajuoksulle kävelemistä. Tien varressa olevien autojen mukanaan tuomat ihmiset ovat hajaantuneet alueelle mukavasti, joten saan kulkea lähes yksin. Keilajoen alue on upea paikka, johon haluan tulla pian uudestaankin! Ymmärsin, että kartanossa olisi museo, majoitusta ja ravintola, joten seuraavalla kerralla voisi retkeillä pidemmälläkin kaavalla.
Arvo Pärtiä mäntymetsässä
Minun on myönnettävä aukko kulttuurisivistyksessäni, sillä en ole tutustunut kovinkaan syvällisesti suureen virolaiseen nykyäsäveltäjään ja hänen tuotantoonta. Siksi Arvo Pärt -keskus on ollut vierailulistallani pitkään. Tänään olisi tarkoitus saada edes pintapuolinen vilkaisu tämän arvostetun ja palkitun suuruuden elämään ja tuotantoon. Keilajoelta matkaa keskukselle ei ole kuin muutama kilometri, joten pienessä hetkessä olen siirtynyt kosken kohinasta mäntykankaan hiljaisuuteen.
Jätän auton tien varressa olevalle parkkipaikalle ja taitan loppumatkan kävellen: hieno siirtymä autotien varresta metsän keskellä olevaan keskukseen. Kierroksella selviää, että hiljaisuus – tauot, suvannot – ovat Pärtin teoksissa keskeisessä roolissa. Siksi tämä keskuskin on haluttu pystyttää Pärtille tärkeään paikkaan ja keskelle luonnon hiljaisuutta.
Minulla alkaa olla Keilajoen luontopolkujen jäljiltä nälkä, joten aloitan keskukseen tutustumisen kahvilasta. Saan sisään tullessani audio-oppaan, joten menen kahvilaan kuulokkeet päässä. Tämähän on hieno tapa startata kierrokseni: nautin ruoka-annoksen ja lasillisen viiniä katsellen ikkunoiden takana avautuvaa mäntymetsää Arvo Pärtin upeita säveliä kuunnellen.
Ruuan jälkeen lähden kiertämään opastuksen johdattamana keskuksen tiloja. Ilman opasta paikan idea ei ehkä aukeaisikaan, sillä kyseessä ei ole museo vaan Pärtin elämälle, tuotannolle ja kokoelmille omistettu kokonaisvaltainen keskus konserttisaleineen. Nyt korona on laittanut tapahtumat tauolle, mutta toivon hiljaa mielessäni seuraavan visiittini osuvan johonkin konserttiin.
Päätän kirjoittaa keskuksesta oman postauksen myöhemmin, joten en kuvaile kerrostani nyt tämän yksityiskohtaisemmin. Nousen lopuksi hissillä talon yhteydessä olevaan näkötorniin, josta aukeaa upeat 360-asteen näkymät niemelle ja sitä ympäröivälle merelle. Myös rakennuksen hieno arkkitehtuuri aukeaa kiinnostavasti ylhäältä käsin.
Rantojen kautta kotiin
En halua lähteä vielä suorinta tietä takaisin Tallinnaan, joten käännyt taas Google-karttani puoleen. Niihin olen merkinnyt paikkoja, joista olen kuullut tai lukenut. Arvo Pärt keskuksen läheisyydessä näyttää olevan parikin rantaa, jotka olen merkinnyt kartalleni Tallinnatärpit-ryhmässä käydyn rantakeskustelun aikaan. Päätän käydä katsastamassa ne tulevia rantalomia varten.
Ensimmäinen rantapysähdys on Laulasmaa, joka on lähes kävelymatkan päässä Pärt-keskuksesta. En ollut tutustunut paikkaan ennalta, mutta parkkipaikalla huomaan että täällähän on ison mittakaavan lomakeskus! Metsikössä komeilee Hestia-hotelli kylpylöineen ja ravintoloineen, ja jostain kyltistä päättelin lähistöllä olevan golfkenttäkin.
Tällä reissulla en kaipaa mitään näistä – ainoastaan rauhallista kävelyä rantaviivassa. Sitäkin on tarjolla, sillä ranta on näin alkuillasta jo suhteellisen autio. Kauniilla kaartuvalla hiekkarannalla tepsuteltuani huomaan uuden nälän, johon on onneksi tarjolla helpotusta hotellin terassilla.
Tarjoilija suosittelee burgeria, sillä se tulee kuulemma oikeasta grillistä. Sorrun mainontaan ja päädyn siihen. Vaikka kaupungissa saa ehkä parempia hampurilaisia, kesäinen terassi ja etäämmällä rantamännikön takana siintävä meri ovat mainio yhdistelmä.
En voi kuitenkaan viipyä pidempään jos aion käydä katsastamassa toisenkin reittini varrella olevan rannan: takaisin autoon siis! Seuraava ranta on nimeltään Vääna-Jõesuu.
Matkalla pysähdyn ihastelemaan Türisalun rantatöyräitä. Melkoinen paikka, sillä siellä pääsee kävelemään aivan rauhassa korkeiden rantatöyräiden laidalle. Pelottava tunne, sillä pudotus rantakivikkoon on melkoinen! Paikka näyttää upealta ilta-auringossa, joten päätän palaavani ja tutustuvani silloin alueeseen perusteellisemmin. Haluaisin nimittäin nähdä töyräät myös alhaaltapäin.
Viimeinen kohteeni ennen kaupunkiin palaamista on Vääna-joen suussa oleva upea hiekkaranta. Tänne jos jonnekin haluan palata viettämään kokonaisen rantalomapäivän! Hiekkaranta on upea, ja sille antaa oman erityisen leimansa rantahiekan läpi kiemurteleva joenuoma. Kun sen varressa on vielä vanhassa talorötiskössä oleva baari, rantaidylli on täydellinen: tänne on todellakin palattava.
Kahden majakan kautta kotiin
Google-kartallani on vielä sopivasti kaksi pistettä Vääna-joen ja Tallinnan välillä: Suurupin ylempi ja alempi majakka. Haluan nähdä ennen kaupunkiin palaamista nekin, sillä ilta-aurinko kultaa maisemaa niin kauniisti.
Ajan ensin ylemmän majakan ohi. Se näyttää olevan yksityisessä pihapiirissä, joten tyydyn kuvaamaan sitä etäältä. Uteliaan reissunaisen veri olisi kyllä vetänyt lähemmäksikin, mutta päätän tällä kerralla tyytyä etäkatseluun.
Mutkitteleva, omakotialueen läpi kulkeva siirtyminen alemmalle majakalle, joka ei myöskään näytä olevan julkisella paikalla. Minä muiden ilta-auringosta nauttimaan tulleiden mukana laitan auton puolilaittomasti parkkiin yksityistielle. Sen jälkeen käpytteleen pientä polkua pitkin rantaan, joka sekään ei taida olla ihan yleisessä käytössä. Koska paikalla on paljon muitakin, uskallan uhmata kylttejä ja kävellä rannan puolelle katsomaan majakkaa ja sen edustalla olevia kiinnostavia rantatöyräitä. Hieno paikka, vaikka vähän syyllinen olo onkin.
Väsy alkaa painaa pitkän päivän päätteeksi, joten on aika palata kaupunkiin päänsisäinen (ja samalla myös kameran) muistikortti täynnä upeita maisemia ja kiinnostavia nähtävyyksiä. On kyllä huippua, miten lähellä Tallinnaa löytyy näin paljon kaunista ja mielenkiintoista nähtävää!
Olin liikkeellä omalla autolla, mutta jos päiväretkeily kiinnostaa niin kannattaa tutustua Citybee-nimiseen autonvuokrauspalveluun. Olen ymmärtänyt, että sillä saa ajopelin alle kohtuullisella kustannuksella. Itse en ole sitä vielä testannut, mutta täältä löydät lisää tietoa.
11 Comments
Raija
Toivottavasti jossain vaiheessa tänä vuonna päästään Viroon vaikka nyt tilanne vaikuttaa hankalalta. Yhdistys johon kuulun, on laittanut listoilleen useita kiehtovia reissuja
Raija
Keila Joan seutu on hienoa. Siellä oltiin taannoin erään ryhmän mukana. Kartano on upea. Myös Arvo Pärt-keskus kiehtoo luonnollisesti. Siellä täytyy joskus köydä kun tilaisuus tulee.
Henna
Itse en ollut kovinkaan tuttu Pärtin tuotannon kanssa, mutta keskuksen Audio-oppaan kanssa voi perehtyä myös siihen. Olisi upeaa päästä sinne joskus johonkin konserttiin!
Sinikka
Molempiin majakoihin pääsee kyllä käymään. 2019 tuli käytyä molemmissa.
Henna
Kiitos tiedosta! Pitääpä sitten tosiaankin tehdä uusi retki.
Minna
Wau mikä paikka! 🙂
Mikä kamera sinulla on?
Henna
Mä sain muutama vuosi sitten ostettua Canonin Mark II:n käytettynä silloiselta työkaverilta. On kyllä ehkä elämäni paras investointi. Linssinä näissä kuvissa oli ikivanha (80-luvulla ostamani) 28-millinen objektiivi. Mun aarre, joka ei ehkä teknisesti ole nykylinssien tasoa, mutta siinä on niin paljon muistoarvoa :).
Sari-Campasimpukka
Joo, sekä oikein kuuman päivänä, että pakkasella. Koitin etsiä kuvia, mutten muista vuosia, joina kävimme.
Henna
Se pitää kyllä joskus todellakin nähdä!
Sari-Campasimpukka
Koita joskus yhyttää itsesi kovalla pakkasella tuonne putouksen lähelle tai oikein kunnon helteellä, kummallakin kerralla ilma on sakeana, kun vesi höyryää. Pakkasella ja jos on vielä lumi maassa, on paikka aivan erityisen lumoava.
Henna
Olen nähnyt talvisia kuvia, ja näyttää kyllä aivan uskomattomalta! Te olette käyneet itse paikan päällä sellaiseen vuodenaikaan? Kuulostaa kyllä hienolta. Pitää ehdottomasti lisätä omalle ”ämpärilistalle”.