Sitsin puuvillatehtaan varjoissa
Tai eipä me pysähtyessämme tiedetty, että tämä talokolossi on joskus ollut sellainen. Google kävi taas kuumana, kun kameroilla varustettu turistikaksikkomme pyöri tiilitehtaan juuressa ihmettelemässä, että mikähän ihme tämä on joskus ollut.
Google tiesi, ja nyt tiedämme mekin: valtavan kokoinen rakennus on entinen puuvillatehdas. Sen suurissa saleissa kymmenet kutomakoneet ovat tehneet kangasta Nikolai II:n ajoista alkaen.
Muistin kirjailija Ville Hytösen maininneen Sitsi alueen mukavan positiivisessa ja kiinnostavassa Viroaiheisessa kirjassaan Eesti on my mind (Kustantaja: Sammakko). Olen ”etätutustunut” Villeen Facebookissa, ja iloinen siitä että hän on myös jäsen perustamassani Tallinnatärpit-ryhmässä.
Sitsissä käytyämme häiriköin Hytöstä kyselemällä, josko hän olisi kuullut mitä taloon ollaan suunnittelemassa. Ja kyllähän hän tiesi: asuntoja siihen ollaan suunniteltu, ja rakennuspäätöskin taidettu jo tehdä.
Hienoja tulee toteutuessaan niistäkin asunnoista, sillä talossa on valtavan isot ikkunat ja kaunista patinoitunutta tiilipintaa. Yksi rakennuksen lukuisista ikkunoista oli vaihdettu uuteen – pieni aavistus siitä, että rakennustyöt saattaisivat tosiaan olla alkamassa.
7 Comments
Jouni Santara
Henna, kiva juttu Koplin linjoista tässä blogissa sinulta. Lisäisin sen, että vielä 2009 aikoihin kun itse saavuin Tallinnaan Koplin linjat olivat todellisen huumekaupan synkimpiä alueita kaupungissa jonne edes harva virolainen uskalsi kävellä pimeän aikaan. Kaikkea sattui & tapahtui tuolloin mm sen vaarallisimmissa puistoissa vaan nyt on tilanne ihan toinen. Nyt Kopli saa arvoisensa uuden tulevaisuuden kun Fund Ehitus osti koko kymmenien vuosien rakennusprojektin Tallinnalta, joista sinun kuvasi ovat sen pikku alkusoittoa. Nyt kesän alkaessa olisi hyvä idea käydä myös Stroomi:n sataman läheisimmällä uimarannalla katsomassa miltä tuntuu Pohja-Tallinnan kesäinen merimaisema upeimmillaan. Villen kanssa ollaan aika läheisiä naapureita ja usein puhutaan juurikin nopeasta kehityksestä Koplin suuntaan.
Henna Mikkilä
Olen vain kuullut villejä tarinoita Koplin menneisyydestä. Varmasti siellä vieläkin jotain jäänteitä voi noista ajoista olla, mutta kehitys on tosiaan nopeaa tällä hetkellä. On kyllä jännää nähdä miltä paikka näyttää vuoden-parin päästä. Noblessner on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti maisema voi muuttua. Tämän jutun kirjoitin vain reilu vuosi sitten. Noista rähjäisistä nurkista ei ole juuri mitään enää jäljellä!
Sari – Campasimpukka
Tykkäisin juuri tämmöisistä paikoista, mutta kun olen kauhea jänishousu, en meinaa uskaltaa mennä vähänkään off beaten track 😀
Henna Mikkilä
Musta on tullut vanhemmiten ihan hullu, kun tungen itseni mitä merkillisimpiin paikkoihin. En minäkään sooloreissuilla yksin uskalla mennä ihan joka paikkaan, mutta silloin kun saan miehen reissuun mukaan niin raahaan häntä sitten henkivartijana senkin edestä. Välillä käy melkein sääliksi, kun joutuu kaikkia näitä takamaita kanssani ihmettelemään. Varsinkin, kun mulla menee aikaa kameran kanssa touhuillessa… hän varmaan istuisi suurimman osan aikaa mieluummin oluen äärellä sisätiloissa. Mutta sellaista se on: ylä- ja alamäkeä tämä avioliitto 🙂
Sari – Campasimpukka
Hih 😀 Meillä on toisinpäin, puolisko menisi minne vain ja minä hannaan vastaan. Se vain pahenee iän myötä.
Henna Mikkilä
Mä raahaan siippani väkisin myös huvipuistolaitteisiin. Sääliksi käy välillä rauhallista miestä 😀