Retki kommunismin uhrien muistomerkille
Tällä viikolla (25.3.) vietettiin Virossa maaliskuun kyyditysten 70. muistojuhlaa, joten on sopiva hetki viimein kaivaa kamerasta kuvat retkestä, jonka tein viime vuonna kommunismin uhrien muistomerkille.
Kommunismin uhrien muistomerkin nimi kertoo, miksi se on pystytetty. Viro menetti neuvostomiehittäjän terrorin seurauksena viidenneksen hieman yli miljoonasta asukkaastaan. Teoksen tarkoitus on muistuttaa meitä siitä miten hauras vapaus ja ihmiselämä on. Se onnistui tehtävässään ainakin minun kohdallani: jouduin pyyhkimään kyyneliä useampaankin otteeseen, vaikka en pidä itseäni mitenkään herkästi liikuttuvana tyyppinä.
Kommunismin uhrien muistomerkin symboliikka puhuttelee
Kommunismin uhrien muistomerkin ajatus avautuu kävijälle nopeasti. Vihreään rinteeseen on uurrettu syvä musta sola. Ylhäällä näkyy taivas, mutta ulospääsyä ei ole. Kaukana pitkän matkan lopussa siintää ulospääsy. Symboliikka on sykähdyttävä. Onko tuo ulospääsy hirmuvallan loppuminen vai kuolema?
Muistomerkki on kaksiosainen, ja tämä sola on sen ensimmäinen osa: matka. Kukin tekee nyt tuon matkan tulkiten sen symboliikkaa omalla tavallaan. Omat ajatukseni piirsivät kuvan siitä, miten tiedät auringon paistavan, mutta kummallakin puolellasi nousevien muurien olevan niin ylitsepääsemättömiä, että pääsyä päivänpaisteeseen, lämpöön ja vihreyteen ei ole.
Sola on rakennettu rinteeseen niin, että kävellessäsi sitä eteenpäin seinät ympärilläsi madaltuvat askel askeleelta, ja lopussa siintävä vehreys ja valo alkavat näyttäytyä selkeämmin. Kun käännyt ympäri, takanasi siintää meri ja vanhakaupunki. Symboliikkaa siinäkin – ikuinen meri ja historia ovat takanasi, edessä jotain, joka toivottavasti on parempaa ja valoisampaa kuin synkässä solassa kulkeminen. Matka jatkuu.
Nenäliinoille voi olla käyttöä
Huomaan pyyhkiväni kyyneliä useampaankin otteeseen. Erityisesti kosketti virolaisten perhekuntien näkeminen. Samaan aikaan kanssani muistomerkillä kulki useampikin perhe, jossa oli kolme tai neljäkin sukupolvea. Perheen pienimmät painelivat menemään pitkää ramppia myöten nauttien ylä- tai alamäen vauhdista iäkkäimpien kulkiessa vaivalloisestikin kävelykepin tai jopa rollaattorin tukemana. Nämä ikäihmiset ovat voineet kokea henkilökohtaisesti ne ajat, joiden muistoksi tämä koskettava maamerkki on rakennettu. Tulevat polvet eivät toivottavasti koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa.
Muistomerkin seinät ovat täynnä nimiä. Nimiä, nimiä, nimiä… lisää nimiä. Kaikkien noiden nimien takana on ihmisiä, joilta kommunistinen hirmuvalta on vienyt hengen. Tavalla tai toisella. En pysty enkä halua edes ajatella, mitä ne kaikki tavat ovat olleet.
Vihdoin matka päättyy vihreään laaksoon: kotiin
Kun olet viimein tullut solan – eli matkan – päähän, avautuu edessä muistomerkin toinen osa: kotipuutarha. Puutarhasta tuli mieleeni Astrid Lindgrenin kirjan Veljeni, Leijonamieli Kirsikkalaakso. Kävin muistomerkillä syksyllä, joten en tiedä olivatko puut kirsikkapuita, mutta tunnelma on sama: täällä asiat ovat hyvin ja kansa saa elää vapaasti.
Kommunismin uhrien muistomerkin ulkoseinässä on Kirke Kangro -nimisen taiteilijan metalliin valettuja mehiläisiä. Tuhansia – tai siltä se ainakin vaikuttaa. Ne kuvaavat virolaisia kotiin palaavina mehiläisiä runoilija Juhan Liivin runon hengessä ”Ta lendab mesipuu poole” (Ne lentävät kohti mehiläispesää).
Kotipuutarhassa on myös kivipaasia, joissa lukee kaikkien niiden paikkojen nimet, joissa hirmuteot tapahtuivat. Ne seisovat jykevästi maassa auttaen meitä kaikkia muistamaan synkän historian, jotta se ei ikinä enää pääsisi toistumaan.
Miten kommunismin uhrien muistomerkille pääsee?
Itse olin liikenteessä autolla, joten muistomerkille pääseminen oli helppo homma. Parkkipaikka on suoraan Piritan tien varressa Marjamäen kohdalla. Google-kartalla muistomerkki on tässä kohdassa.
Matkaa Virukeskukselta on noin neljä kilometriä, joten Bolt (entinen Taxify) –kyyti tuskin maksaa kovin montaa euroa. Paikalle pääsee toki myös bussilla, mm. linjat 1A, 5, 8 ja 34A vievät kohteeseen.
Muuta nähtävää saman aiheen äärellä
Jos Neuvostoliiton miehityksen aika kiinnostaa, suosittelen lämpimästi virailua Tallinnan keskustassa olevaan Vabamus-museoon. Siellä on havainnollisella ja koskettavalla tavalla kerrottu kaikesta siitä, mitä tuo totalitaarinen järjestelmä tarkoitti yksittäisille ihmisille. Lue juttu täällä blogissani, ja käy tutustumassa museoon, mikäli tuo ajanjakso Viron historiassa kiinnostaa.
Kaikki parhaat Tallinnavinkit
Haluatko saada Tallinnan reissustasi enemmän irti? Olen laatinut työkalupakin, jonka avulla löydät kiinnostavaa nähtävää ja tehtävää.
- Ensinnäkin kannattaa liittyä Tallinnatärpit Fb-ryhmään! Positiivinen ja aktiivinen Facebookin Tallinna-ryhmä, jonka jäsenet auttavat mielellään toisiaan.
- Tykkää myös Sooloiluja Facebook-sivusta. Sinne postaan tiedon tuoreimmista Tallinnan matkavinkeistä!
- Lue ihmeessä myös muita Tallinna-aiheisia blogikirjoituksia täällä Sooloiluja-sivustolla! Kymmeniä sivuja innostavia juttuja Tallinnan ravintoloista, kahviloista, nähtävyyksistä… ja paljon kuvia!
10 Comments
Raija
Ajoittain on syytä pysähtyä miettimään mitä Baltian kansat ovat joutuneet kärsimään.
Henna
Todellakin!
Taimi Sainio
Mykistävän kauheaa kärsimysten historiaa
Henna
Juuri sitä: mykistävän kauheaa. Siksi niin tärkeää käydä toisinaan pohtimassa näitä, jotta kaikki osaisimme edistää omilla toimillamme oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. Niin järkyttävää, että Venäjä toimii tällä hetkellä aivan toisin.
Raija
Tuo muistomerkki on vielä näkemättä ja kokematta. Jossain vaiheessa siihen täytyy tutustua.
Henna
Suosittelen lämpimästi. Siellä kyllä todella pysähtyy miettimään, miten kammottavia asioita pieni Viron kansa onkaan joutunut kokemaan.
Kathe
Mielenkiintoinen ja hieno juttu!
Henna Mikkilä
Kiitos Kathe! On kyllä vaikuttava muistomerkki. Sen symboliikka todella puhuttelee, ja kun solaa kävellessä näkee virolaisia perhekuntia vauvasta vaariin, tajuaa konkreettisesti miten erilaisessa realismissa me olemmekaan saaneet elää. Usein mietin juuri siltä kannalta, miten itse pääsin lähtemään Kaliforniaan vuonna -87… tuosta vaan. Pakkasin kassin ja lähdin. Saman ikäisellä virolaisella elämä ja mahdollisuudet ovat olleet kovin erilaisia.
ninni
Eikö mysökään kaikkialla maailmassa edelleenkän kaikilla ole yhtä vapaa liikkuvuus ja etuoikeuksia kuin meillä.Ei pelksätään historiaa se.
Henna
Tämä on niin totta! Ja tuntuu että juuri nyt vielä aiempaakin ajankohtaisempaa, kun itäinen naapuri polkee ihmisioikeuksia ja vapauksia. Surullista.